TV1:n imagomainoksessa puutarhajuhlia viettävä ruotsalaisseurue hymähtelee suomalaisille, joilla kuulemma on vain yksi (hyvä) tv-kanava. Oikeastikin naapuri nauraa televisiollemme. Syy on kuitenkin syvällä pääkaupunkiseutumme kaapeliverkossa.
Karuun kameratyöskentelyyn, rentoon läpätykseen ja omatekoisiin sanoihin erikoistunut kaapelikanava ATV ei ujostele. Yökukkujia on jo hyvän aikaa ruokittu kainostelemattomalla pornolla, joten liekö tuo enää ihme, jos erikoisen uutislähetyksen ankkurikin - toistaiseksi aina nainen - myöhäisillan hämyssä näyttää kaiken?
Ruotsalaisen iltapäivälehti Aftonbladetin sivulla ATV:n uusi ohjelmakonsepti saa reippaasti tilaa. Aihetta on nähty jopa pieneen kyselyyn, jossa maan tv-ammattilaiset joukolla moittivat suomalaistempausta "epätoivoiseksi yritykseksi" ja "halvaksi pr-tempuksi". Kilpailua pitäisi käydä sisällöllä, ei paljaalla pinnalla, länsinaapurissa tuumitaan.
Varjelkoon, jos Arvikin nyt riisuu solmion!
Oikeassahan naapurit toki ovat, tavallaan. Uutisia vakavissaan jakava kanava on aina vaarassa menettää uskottavuutensa. Ajatellaanpa vaikka Arvi Lindiä! Jos hän esiintyisi ruudussa ilman pikkutakkia, ohjelmapäivystyksessä vietettäisiin varmasti unetonta iltayötä. Luultavasti jo pelkkä solmiosta luopuminen riittäisi.
Mutta palataanpa vielä takaisin siihen ruotsalaisten hehkuttamaan sanaan: sisältöön. Mitä se sitten on? Ehkä ruotsalaiset eivät vielä tunne esimerkiksi tekstiviestitelevisiotamme!
Kun ohjelmatuotannon nimissä joku tv-kanavalla lukee tuntitolkulla ääneen kansalaisten tekstarikälätystä ja mitä ihmeellisimpiä älähdyksiä, luulisi ruotsalaisen vähintään kysyvän, mitä kaapelinhajuista teinitelevisiokanavaa hänellä on ilo katsoa. Me täällä Suomessahan emme kysy, sillä me tiedämme, että kyse on valtakunnallisesta televisiotoiminnasta. Lisäksi ihailemme aina sanattomuuteen saakka kaikkea monimediaa, joka on luonteeltaan mobiilisti interaktiivista ja mahdollistaa kansalaisten tasa-arvoiset mahdollisuudet tiedonsaantiin, kuten myös kulttuurielämyksistä nauttimiseen.
ATV imailee ja rankaisee
ATV:ta on oikeasti ihailtava! Vaikka ohjelmatuotannon rosoisuus usein näkö- ja kuuloaistimia viiltääkin, kyse on todella mobiilista mediasta. Kun toisaalla istutaan tekstiviestikoneen ääressä, häärii tämä kaapelijengi kameroineen kaupungilla. Kiire ei ole mihinkään. Päivän ajankohtaispaketissa aikaa on jopa elämän laitapuolille ja taiteilijoille, joiden välineenä on itse elämä.
Kyllä, minä ihailen Aluetelevisioyhtiö ATV Oy Ab:ta, vaikka osaan sitä vihatakin. Suhteeni taiteeseen onkin usein juuri tuolla tavoin kaksijakoinen - etenkin videotaiteeseen, jonka piuhoihin sai yhteen aikaan kompastella taidenäyttelyissä aina kyllästymiseen saakka.
Olen kuitenkin antanut kertoa itselleni, ettei mikään taide ole turhaa, silloin kun se tekee tehtävänsä eli edustaa todellisuutta tai haastaa sen tarkasteluun jotenkin kiehtovalla tavalla. Ja ATV rankaisee! Niinhän ne sanovat, "imailun" ja kaiken muun käsittämättömän "riupeloinnin" sekahedelmäsalaatissa. Sanaseppoilunsa ohella ATV - tahtoi tai ei - toimii siis myös taiteena.
Se, että tv-katsoja saa nähdä tallenteen "lehmäfarmari" Miina Äkkijyrkän pidätyksestä lähtöitkuineen kaikkineen tai osallistua erittäin persoonallista ilmaisua viljelevän toimittajan kanssa Ladan koeajolle, on suorastaan elämystuotannon käsityöläisosaamista. Katoavaa kansanperinnettäkin se ehkä on, mene ja tiedä!
Ilmaista tämä ja kaikki muu ei tietysti ole, joten tukijalkaa tarvitseva ATV:kin luonnollisesti seuraa tikkaemoa puuhun. Ja siinähän ei ole kerrassaan mitään uutta, että seksi tuo sekä rahaa että huomiota - median koosta riippumatta.