Espoosta tärähtää: Quantum Break on maailmanluokan peli – myös laadultaan

Suomalainen scifi-toimintapeliseikkailu edustaa lajityyppinsä kärkeä ja uudistaa sitä.

Jack Joyce ja aikakupla.

1.4.2016 10:04

Quantum Break on harvinaisuus nykyisen ison rahan videopelien joukossa: Se ei ole jatko-osan jatko-osa, vaan puhtaalta pöydältä kehitetty tuote. Sellaisen tekemisessä piilee nykyisin riski, sillä isokaan investointi ei takaa enää hittiä.

Pelin lähtökohta ei se tavallisin. Pelin sankari Jack Joyce saa yllättävän avunpyynnön vanhalta ystävältään, ja päätyy aamuyöstä yliopiston kvanttifysiikkalaboratorioon. Hämärissä olosuhteissa tehty koe menee pieleen – ja johtaa ajan kulun pysähtymiseen.

Pelin tavoitteeksi muodostuu ajan pysähtymisen pysäyttäminen. Mutta menneisyyteen vaikuttaminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Petoksen värittämän juonen myötä sankari huomaa taistelevansa pahaa megakorporaatiota vastaan, mutta saa yllättävää apua. Henkilöhahmoja on paljon. Vaikkei kaikkien suhteen kovin syvälle poraudutakaan, näistä tulee tarkoituksiaan oikein hyvin palvelevia ja tunteita herättäviä hahmoja.

Pistoolin ohella Joyce osaa myös hyödyntää aikaa. Toimintakohtauksissa on esimerkiksi mahdollista pysäyttää viholliset tai tehdä pieniä aikahyppyjä. Toki kohtaukset voi vetää läpi myös perinteisenä räiskijänä, mutta pahemman luokan pahiksia on vaan niin paljon helpompi hoidella, jos nämä on jäädytetty paikalleen pysäyttämällä ajan kulku pienessä tilassa.

Hahmoa voi kehittää hieman kykyjen suhteen, mutta mistään roolipelistä ei ole kyse. (T)aikavoimat pois luettuina Quantum Break on melko tavallinen, kolmannen persoonan toimintapeli, ja itse taistelukohtaukset eivät juuri uudistu pelin edetessä ja ne toistavat jonkin verran itseään. Ympäristöt toki vaihtelevat yliopiston luentotiloista ja parkkihalleista tiedelaboratorioihin ja merenrantahuviloihin.

Kiroilu sekä taistelukohtauksien veri tuovat Quantum Breakille 16 vuoden ikärajan.

Pelkkä toimintapeli Quantum Break ei silti ole. Erityisen siitä tekee näppärä ja filosofinen käsikirjoitus, joka tosin loppua kohden kompastelee omaan monimutkaisuuteensa. Juoni on sen verran kimurantti, että silmien eteen vyörytetään luettavaa massoittain. Tämä haittaa pelin sulavuutta.

Kaikkea tekstiä ei ole tietenkään pakko lukea, mutta silloin pelin juoni ja tunnelma kärsii.

Pelissä on paljon keräiltävää, kuten lisäinformaatiota ja parannuksia hahmon kykyihin. Tämä johtaa aikaa vievään ja välillä turhauttavaankin nurkkien nuohoamiseen. Sama vika vaivasi viiden vuoden takaista Alan Wakea.

”Time rush” on erikoiskyky, jolla Jack Joyce voi tehdä hurjia syöksyjä.

Pelissä on neljä kappaletta 20 minuutin näyteltyä ”tv-jaksoa”, joiden sisältö vaihtelee pelaajan tekemien valintojen myötä. Tämä tuo pelille uudelleenpelattavuutta juonen suhteen, mutta ei vaikuta varsinaiseen pelitoimintaan. Kun pääjuoni on nähty, se on nähty.

Näytelty tv-sarja tekee pelistä kuitenkin miellyttävällä tavalla erilaisen. On hieno palkinto nojata taaksepäin ja katsella telkkaria tiukkojen vääntöjen jälkeen. Kuten toimintapelissä yleensä, osa pomotaisteluista saattaa hieman turhauttaa – varsinkin, jos ohjaimen ääressä istuu enemmän sunnuntaipelaaja kuin peliharrastaja.

Remedyn teos on tosiaan enemmän pelaajille kuin suurelle yleisölle suunnattu. Pelikansaa palkitaankin moneen kertaan pienillä viittauksilla ja sisäpiirivitseillä pelitalon historiaan (ja nykypäiväänkin) liittyen. Ei taida olla kovin montaa remedyläistä, joka ei olisi saanut kasvojaan vilahtamaan pelissä jollain tavalla.

Tavispelaajan näkökulmasta Quantum Break on ”vain” videopeli, eikä se muuta maailmaa merkittävästi. Mutta se uudistaa omaa lajityyppiään, mikä on melkoinen suoritus. Ja tärkeä asia nimenomaan pelaajalle.

Hyvin tehty, Remedy!

****½

Quantum Breakin ikäraja on 16 vuotta.

Alla olevalla videolla IS pelaa Quantum Breakin esiversioita helmikuussa. Versio on ulkonäöltään hyvin lopullisen kaltainen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?