Nokian päätökselle luopua matkapuhelimista löytyy uskottavat perustelut. Halpapuhelimissa tulee takkiin. Älypuhelimissa yhtiö on luisumassa pikkutekijäksi, joissakin kommenteissa puhutaan jo mutasarjan pelurista. Verkkoliiketoimintaan keskittyminen on järkevää, koska se on yhtiön kannattavin ja kasvavin osa.
Analyytikot kiittivät Microsoft-uutista; kurssi pinkaisi tiistaiaamuna hurjaan nousuun, tasaantuen sitten.
Silti uutista on vaikea sulattaa.
Nokiaan liittyy niin paljon tunnetta. Yhtiö oli pitkään suomalaisen elektroniikkateollisuuden lippulaiva, 90-luvun lamanjälkeisten vuosien yksinäinen suomalainen tähti maailmalla. Kännykkä nosti härmäläisten turistien itsetuntoa maailmalla, vaikka harva siellä tiesi, että Nokia on suomalainen.
Yhtiö kännyköineen oli pitkään Suomen pelastaja, jota kunnioitettiin. Puhuttiin kännykkä-Suomesta. Työnantajien STK:n työntekijä muisteli aikoinaan, että 90-luvulla, Nokian huippuvuosina, esimiehet mulkoilivat huolestuneena, jos kokouksessa heitti pöydälle Ericssonin.
Olen ollut Nokian käyttäjä myös silloin, kun kilpailijoiden puhelimilla elvistelevät kaverit näyttivät hienouksiaan. Nokian mallit eivät aina olleet käyttäjäystävällisiä. Toiminnot olivat usein monimutkaisten näppäinsarjojen takana, mutta silti Nokia tuntui luotettavalta valinnalta – ehkä salaa vähän isänmaalliseltakin teolta.
Nyt toimitusjohtaja Stephen Elop onnittelee suomalaisia ja pyytää meitä olemaan ylpeitä, kun päästiin jättiläisen, Microsoftin, kelkkaan. Microsoftin Lumiasta pitäisi siis olla innoissaan.
Nokian tappiokierteelle on kehitetty monenlaisia syitä – sekä taloudellisia että henkisiä. Se, miksi Nokia putosi kilpailijoiden kelkasta tuotekehittelyssä, on edelleen arvoitus. Resursseja oli, laitteita kehitettiin, sovelluksia ideoitiin, mutta jotenkin aina väärään aikaan ja väärässä paikassa. Johto vaikutti ylimieliseltä aikana, jolloin olisi pitänyt tehdä uusia strategisia linjauksia. Jäikö insinöörien kehittelemä älypuhelin liian pitkäksi aikaa yhtiön hallituksen pöydälle? Kun Nokian johto heräsi, kaikki olikin jo myöhäistä.
Johdon palkitsemisjärjestelmien nimeen vannovat konsultit puhuvat kannustimien, muun muassa optioiden, taivaallisesta vaikutuksesta. Optiojärjestelyssä johtaja saa tietyn ajan jälkeen merkitä yhtiönsä osakkeita kiinteään, pörssiarvoa edullisempaan hintaan. Voitto syntyy, kun johtaja myy joko osakkeet tai merkintäoikeudet eteenpäin. Mitä kovempi kurssinousu, sitä isompi voitto. Rahakannuste ajaa johtajia entistä kovempiin suorituksiin.
Mutta.
Nokia on tyyppiesimerkki myös siitä, mihin runsaskätiset optiojärjestelyt voivat pahimmillaan johtaa. Johdon 1990- ja 2000-luvuilla tienaamista optiovoitoista huolimatta yhtiö joutuu nyt luopumaan matkapuhelimistaan. Johto ei pysynyt talossa, eikä osakekurssikaan ole paljon ilonaiheita suonut. Omistajat ottivat omat voittonsa huippukurssien aikaan, samoin tekivät johtajat osakeoptioillaan. Eikä sovi unohtaa optiojärjestelyjä väsänneiden konsulttien miljoonakorvauksia.
Nokian eiliset päätökset osoittavat lopullisesti vääräksi väitteen, että johdon palkitsemisjärjestelmillä, optioilla ja bonuksilla, olisi kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia pörssiyhtiössä. Järjestelyt ovat lyhytnäköistä voitontavoittelua osakekursseilla. Firman varsinainen tehtävä ja ajatus hukkuvat paksuihin lompakoihin.
Näin kävi Nokiassa, jossa rahalla kyllästetty johto laiskistui – ratkaisevalla hetkellä.
Valitettavasti.