Koeajo: Toyotan kaupunkikirppu on näppärä, kunhan ei tarvitse suunnata moottoritielle

Toyota Aygo on saanut kolmanteen sukupolveen kasvaessaan X-nimiliitteen. Se viittaa kaupunkikirpun kasvamiseen hieman koppavammaksi crossoveriksi, sillä miniliikutin on kasvanut edeltäjästään useita senttejä joka suuntaan.

Ennen kaikkea käytettävyyden kannalta tärkeä korkeus on kasvanut huomattavasti, kuutisen senttiä. Aygo X:ssä istutaan siis nykyisin hieman korkeammalla kuin ennen.

Kasvaneet mitat eivät kuitenkaan muuta sitä faktaa, että Aygo X on edelleen pikkuriikkinen A-segmentin kulkine, jossa valmistuskustannusten minimointi lyö läpi lähes kaikessa – niin materiaalien laadussa, suorituskyvyssä kuin tekniikassa. Edullisuus korostuu ja maistuu joka suhteessa.

Pituudeltaan 3,7-metriseksi kasvanut Aygo X yrittää olla crossover, mutta pohjimmiltaan se on edelleen ihan tavallinen kaupunkikirppu. Kuva: Harry Kuurio

Nelipaikkainen Aygo X ei ole hybridiauto, ja se on Toyotan repertuaarissa suorastaan poikkeuksellista.

Toyotalla on useiden vuosikymmenten kokemus pienten kaupunkiautojen valmistamisesta, ja autojätin hybridivoimalinjakin on jo saavuttanut neljännesvuosisadan kunniakkaan iän. Näillä meriiteillä olisi lupa odottaa, että putkesta pullahtelisi toinen toistaan edullisempia hybridikaupunkikirppuja. Siksi onkin varsin kummallista, että Toyotan uusittu Aygo ei kykene tarjoamaan enempää.

Voimanlähteeksi on todennäköisimmin kustannussyistä valittu pieni, yksilitrainen kolmepyttyinen peruspata, jossa ei tekniikan viimeisimmillä saavutuksilla herkutella.

Ohjaamo on perustoimiva, mutta auton halpuus lyö läpi kaikkialla. Muovit ovat kovaa tai vielä kovempaa laatua Kuva: Harry Kuurio

Luotettavuus on varmasti huippuluokkaa, mutta erityisen taloudellinen tämä moottori ei ole, kun ottaa huomioon auton kokoluokan. Koeajojaksolla auto kulutti 5,4 litraa satasella, kun keskinopeus oli 62 km/h. Se on hieman enemmän kuin virallinen WLTP-lukema – noin tonninpainoiselle kaupunkiautolle itse asiassa jo reippaan puoleisesti.

Pikkuauto on pikkuauto, vaikka sen voissa paistaisi. Aygo X:n etuistuimilla viihtyy aikuinenkin ihan asiallisesti, ainakin lyhyen matkan, mutta takaovet ovat miltei turhat. Takaovet avautuvat niin kitsaasti, että jos takaistuimelle onnistuu aikuisen istuttamaan, on autosta poistuminen notkeallekin melkoinen temppurata. Jos taas edessä istuu aikuinen, typistyvät takajalkatilat helposti käytännössä olemattomiksi.

Kosketusnäyttö on kunnollisen kokoinen, ja liitettävyys älypuhelimen kanssa onnistuu Limited-varustelun myötä ongelmitta. Kuva: Harry Kuurio

Koeajoyksilömme oli Limited-varustelutason auto, joista viedään nyt jo viimeisiä kappaleita, eli uusia tehdastilauksia ei enää oteta vastaa.

Varustelun myötä tulee kokoluokan autoissa harvemmin tavattuja, miellyttäviä varusteita, muun muassa mukautuva tasanopeussäädin. Sen toiminta on tosin hieman kulmikasta, ja auto luovuttaa ohjat aina kuljettajalle, kun nopeus laskee noin 20 km/h tasolle. Se, että auto ei osaa hidastaa vauhtiaan pysähdyksiin saakka, saattaa tulla jopa vaarallisena yllätyksenä.

Takaistuin on lähinnä vitsi, toimien parhaiten huomattavan pienen tavaratilan jatkeena. Onneksi etutilat ovat kuitenkin kohtuulliset. Kuva: Harry Kuurio

Eniten Aygo X:ssä rassaa kulun nahkeus. Kaupungissa vielä pärjää kohtuullisen notkeasti – ja sinnehän auto on suunniteltukin – mutta kuten kaikki tiedämme, välillä pitää poiketa myös taajaman tuolle puolen. Siellä alkavat Aygo X:n moottorin puhdittomuuden varjopuolet luoda tummaa tunnelmaa, kun jo satasen vauhtiin pääsy kestää pienen ikuisuuden.

Kunnon moottoritievauhtiin yltämisajankohtaa kannattaa selailla viikkokalenterista. Ahtamattoman moottorin kaikki 72 hevosvoimaa huutavat hoosiannaa vaikka joulu meni jo, samalla kun Toyotan pikkupata yrittää piiskata itsestään kaiken irti CVT-vaihteiston kesytettäväksi.

Pienimmät kaupunkiautot voivat parhaimmillaan olla varsin hauskoja ajettavia. Aygo X on korostetusti kaupunkiauto, hyvässä ja pahassa. Voiman vähäisyyden syynä on vaatimaton, edullisesti toteutettu voimanlähde.

Tavaratila on korostetun pieni. Takaistuin toimii monelle varmasti tavaratilan jatkeena. Kuva: Harry Kuurio

Toyota ei säästöpuuskassaan ole viitsinyt laittaa moottorin kylkeen edes turboa, vaikka lähes kaikki eurooppalaisvalmistajat niin tekevät. Sillä auton luonne ja taloudellisuus muuttuisivat huomattavasti paremmiksi. Nyt Toyotan Aygo X hakee uutta suuntaa crossover-statuksellaan, mutta kompastelee jo perusasioissa.

Kaupunkiautona Aygo X on ihan pätevä; helppo käsitellä ahtaissakin paikoissa ja pysäköidä. Ohjaus on tehostettu korostetun kevyeksi, mikä kostautuu selvänä honteluutena suuremmissa nopeuksissa. Moottoritiellä auto seilaa helposti ja pinnistelee voimiensa ylärajoilla. Hallittavuus on kuitenkin asiallista.

Jos etsii näppärää, pientä ja luotettavaa kaupunkiautoa, voi Aygo X olla harkitsemisen arvoinen valinta. Muuhun käyttöön se ei kovin hyvin sovellu.

Lue lisää: Koeajossa Toyota, jonka valmistuksen kanssa Toyotalla ei ole mitään tekemistä