Koeajossa Vuoden Auto Suomessa 2023 – kolmena eri versiona

Kaikin puolin nykyaikainen ja monipuolisilla voimalinjavaihtoehdoilla varustettu Kia Niro on ulkoa kompakti, mutta sisältä jopa yllättävän tilava ja käytännöllinen monikäyttöauto – joka tarjoaa lyhyesti todettuna hyvää vastinetta rahalle.

Siinä suunnilleen määritelmä, jolla Niro voitti vain pari kuukautta sitten Vuoden Auto Suomessa 2023 -tittelin.

Keulaluukun alta paljastuu latausliitin. Täyssähkö-Niro yltää 80 kW:n pikalataustehoon, mitä voi pitää nykymittapuulla keskitasoisena suorituksena. Ajoakullisella painelee kesällä jopa neljäsataa kilometriä ja talvella suunnilleen vartin vähemmän. Kuva: Tommi Lempinen

Erityisen kiintoisaksi Niron tekee hyvän paketoinnin ohella auton laaja käyttövoimavalikoima, josta löytyy niin sähköä kuin bensiiniäkin. Otimme Nirosta selvää ajamalla peräkkäin malliston kaikki kolme saatavilla olevaa vaihtoehtoa, joista arvokkain on täyssähköversio.

Lue lisää: Moottori-lehden sähköautolle naureskeltiin Savossa avoimesti – yksi fakta sai kuitenkin hymyt hyytymään

Tien päällä ensin haltuun saatu sähkö-Niro kiihtyy arkiripeästi ja eteneminen on varsinkin taajamissa hiljaista. Kulutuspuoli edustaa täyssähköautojen parempaa päätä, minkä myötä luku 20 kWh/100 km alittuu mukavuudesta tinkimättä myös talviajossa.

Akullisella pääsee lämmöistä ja perusasioista tinkimättä loskasohjossakin noin 300 kilometrin matkan, mutta jonkinlainen pullonkaula on kyllä mallin enintään 80 kilowattiin yltävä pikalatausteho.

Takaa malleja ei käytännössä erota keskenään. Takimmaisen akselin kohdalta ylös lähtevä väriraita on valinnaisvaruste. Kuva: Tommi Lempinen

Luku riittää mikäli tien päällä tarvitaan huoltoaseman vessakäynnin aikana vaikkapa 30-50 kilometriä pikaista lisätoimintamatkaa, mutta mihinkään satoihin kilometreihin kymmenessä minuutissa -tyyppisiin teholatauslukuisin sähkö-Niro ei yllä.

Lue lisää: Takuufirma listasi ongelmattomimmat käytetyt – mukana myös edullisen pään täyssähkömalli

Yli kymppitonnin halvempi vaihtoehto onkin sitten kokonaan latauskelvoton tapaus eli perushybridi. Sen ytimenä on 1,6-litrainen bensiinimoottori ja kokonaisuutta avustava hybriditekniikka.

Bensiini-Niro ei saavuta ihan sähkömallia vastaavaa suorituskykyä esimerkiksi ohituskiihtyvyydessä, mutta kelpo arkieteneminen alle viiden litran keskikulutuksella yllättää positiivisesti. Edes kovavauhtinen moottoritieajo ei kasvata bensa-Niron janoisuutta kuin kuin noin kuuteen litraan satasella.

Takaistuimella on tilaa jopa taksikäyttöön riittävästi. Jopa keskipaikka on Nirossa ihan käyttökelpoinen. Kuva: Tommi Lempinen

Täyssähkön ja bensiinin välissä on vielä kuutisen tonnia bensaversiota kalliimpi lataushybridimalli, jonka taloudellisuus riippuu pitkälti siitä, kuinka paljon auton sähkövoimalinjaa voi omissa arkiajoissa hyödyntää.

Teknisesti lataushybridissä on tasan sama bensiinimoottori kuin perushybridi-Nirossa, mutta ajoakku on luonnollisesti huomattavasti isompi ja akun jatkeena on myös jonkin verran tehokkaampi sähkömoottori.

Aiemmasta kasvaneen tavaratilan tarkat litrat ovat käyttövoimakohtaisia. Hattuhylly on kangasmallia ja eristää ääntä tavanomaista kovaa ratkaisua huonommin. Kuva: Tommi Lempinen

Akullisella lataushybridi-Nirolla pääsee noin koeajon perusteella noin 50 kilometriä kerrallaan, minkä jälkeen matka jatkuu bensiinillä. Akku tyhjänä auton kulutus pyörii lähes perushybridiä vastaavissa noin 5-6 litran lukemissa, mitä voi pitää niin ikään oikein asiallisena tuloksena.

Lue lisää: Juuri esitellyllä sähköauto­uutuudella on merkittävä etu Suomessa kilpailijoihin nähden

Lataushybridissäkin Niron jonkinlainen pullonkaula on lataamisen nopeus, eli bensiinipatteriversio yltää vain 3,3 kilowatin lataustehoon. Käytännössä lataushybridi-Niron pitää siis seistä esimerkiksi kaupan asiointilaturissa ainakin pari tuntia, jotta lataamisesta olisi aitoa käytännön hyötyä.

Hyvää on, ettei lataushybridimallin polttomoottoria tarvita auton ohjaamon lämmittämiseen lainkaan, mikäli ajoakussa vain riittää virtaa.

Tietoviihdejärjestelmä on hyvätasoinen, mutta reagoinniltaan joskus hieman hidas. Osa toiminnoista riippuu käyttövoimasta. Kuva: Tommi Lempinen

Ajettavuudeltaan kaikki Nirot ovat melko samantyyppisiä, vaikka esimerkiksi ohjauksen hienosäädössä on eroja. Voimaa ei yhdessäkään mallissa ole tarjolla loputtomasti, mutta toisaalta ajetut Nirot eivät tunnu kyllä missään määrin nuhaisiltakaan.

Lue lisää: Sähäkkä Kia EV6 GT koeajossa – ”nukkuva peto, susi lampaan vaatteissa, tuleva klassikko?”

Alusta on kaikissa mukavuuspainotteinen, mutta pääasiassa positiivisessa mielessä. Maantiellä ohjauksesta puuttuu hieman parasta terävyyttä. Hybridimalleissa sähköltä bensiiniin ja päinvastoin vaihtaminen sujuu ilman tökkimisiä, vaikka äärimmäiseen luksuspehmeyteen onkin toki matkaa.

Kia Nirossa on lukuisia hiottuja oivalluksia, kuten esimerkiksi kätevästi vartalon korkeudelle sijoitetut takapenkkiläisten usb-portit. Kuva: Tommi Lempinen

Tilaa Nirossa on hyvin, ja erityisesti tavaratila on kasvanut entisestä. Ruumalitroissa on mallikohtaisia, lähinnä sähkö- ja muun tekniikan sijoittelusta johtuvia tilavuuseroja. Konttikyhmyinä ne eivät kuitenkaan näy ja sähkömallissa on ilahduttavasti myös etutavaratila eli niin sanottu frunk.

Lue lisää: Tässä ovat Kainuun ensimmäiset sähkötaksit – ”Akuston varaustaso näytti viittä prosenttia”

Bensiinitankki on lataushybridissä perushybridiä hiukan, mutta ei häiritsevästi pienempi. Sallittu vetopaino on sähkömallissa pienin, vain 300/750 kg. Muille Niroille vedettävää sallitaan melkein tuplasti enemmän.

Ainakin talvikeleillä ja kitkarenkain varustettuna Nirojen äänimaailma on varsinkin edessä ihan asiallinen.

Ohjaamon laatuvaikutelma on pääosin hyvä, ja moni elementti on tasan samaa tavaraa kuin Kian kalliimmassa EV6-mallistossa. Kuva: Tommi Lempinen

Koeajettujen autojen Business Luxury -varustetaso on erittäin kattava ja tarjoaa jos jonkinlaista nykyajan herkkua sekä suoranaista ylellisyyttäkin.

Parasta on, että Kian varustelu on paitsi laajaa, myös toteutukseltaan tasokasta. Harmillisinta on, että osa kosketustoiminnoista tuntuu hiukan hitailta.

Lue lisää: Uusi Kia Niro tarjoaa jokaiselle jotakin – haastaa Nissan Qashqain ja Toyota CH-R:n

Kaikkiaan Nirosta voi todeta sen olevan voimalinjasta riippumatta erinomaisen perushyvä auto.

Suuria puutteita ja harmin paikkoja ei ole, ja jokseenkin kaikki on toteutettu Nirossa vähintään keskitasoisesti tai jopa paremmin. Eli ihan Vuoden Auto Suomessa -tittelin arvoisesti.

Vastaavasti varustellut hybridi- ja lataushybridimallit ovat Kia Niron tapauksessa käytännössä samannäköisiä. Latauskelpoisen hybridin erottaa kuitenkin vasemmanpuoleiseen etulokasuojaan sijoitetusta latausluukusta. Kuva: Tommi Lempinen

Lue lisää: Tässä on Vuoden Auto Suomessa 2023 – voittajan tulosnousu takavuosista on huomattavan hurja