Kaikkien edullisimpien käytettyjen täyssähköautojen hinnat alkavat tällä hetkellä vajaasta kymmenestä tuhannesta eurosta.
Se on jo kiistattomasti summa, johon hyvinkin monella suomalaisella on halutessaan varaa.
Lue lisää: Halvan pään sähköautovalikoimaan tuli lisää eloa
Kiinnostava kysymys siis kuuluu, mistä tällaisen ”halpasähköauton” ostaja joutuu ominaisuuksien osalta tinkimään?
Siis jos oletetaan, että itse ostos on kuitenkin teknisesti toimiva ja muutenkin kunnossa?
Suko-kotitalouspistokkeesta ei ole nopea ladata.
Vastaus kysymykseen kuuluu: Ennen muuta toimintamatkasta sekä matkalataamisen jouhevuudesta.
Näistä kumpikin on yhtä aikaa ongelma ja ominaisuus.
Kaikkein halvimpien käytettyjen sähköautojen ajoakut ovat nimittäin nykymittapuulla pieniä, minkä ohella ajoakkujen kapasiteettikin on usein ehtinyt heikentyä uudesta.
Nykymittapuulla teknisiä puutteita (ts. ”ominaisuuksia”) voi mallista riippuen löytyä myös akuston lämmönhallinnasta, mikä hankaloittaa sekä pikaladattavuutta että sitä kautta myös toimintamatkaa haastavammissa oloissa.
Kaikkein keskeisin ja tyypillisin edullisemman vanhemman sukupolven täyssähköauton ongelmaominaisuus on kuitenkin toimintamatka.
Käytännössä alle kymppitonnin sähköautolla voi optimiolosuhteissakin ajaa kerrallaan vain reilun sadan kilometrin matkan.
Sekin voi toki riittää omaan arkeen ihan hyvin, esimerkiksi kauppareissuihin ja työmatkoihin.
Huonoimmillaan iäkäs pikkuakkuinen täyssähköauto on kertatoimintamatkan suhteen kovavauhtisessa maantieajossa, jossa akullisella ei usein pääse sataakaan kilometriä.
Lue lisää: Auto Bild -lehti testasi – näin kävi sähköautojen toimintamatkoille 130 km/h nopeudessa
Mikäli mainitunlaisella sähköautolla suuntaa pakkassäässä moottoritielle vaikkapa suoraan lumikasan alta kadunvarresta, voi todellinen toimintamatka jäädä jopa vain muutamiin kymmeniin kilometreihin.
Tältä näyttää ensimmäisen polven Nissan Leafin voimalinjan ja akuston fyysinen sijoittelu. Kuvasta näkyy hyvin sähköautoissa erittäin tyypillinen ratkaisu, jossa ajoakut on sijoitettu eräänlaiseen välipohjaan, sisälattian alle.
Toinen kymmenen vuoden ikäisen halpasähköauton selkeä tekninen sudenkuoppa on ladattavuus.
Iäkäs sähköauto ei tyypillisesti kykene hyödyntämään tämän päivän tehokkaimpia suurteholatureita.
Tai jos kykenee, ei auton hintaa lasketa todellakaan enää tonneissa, vaan summa on kirkkaasti viisinumeroinen.
Heikko pikaladattavuus yhdessä pienen toimintasäteen kanssa vaikuttaa luonnollisesti eniten pidemmillä matkoilla, joista voi siis tulla lataamisen ja siihen käytetyn ajan suhteen hyvinkin hankalia.
Parhaimmillaan vanhempi pieniakkuinen täyssähköauto on lyhyesti todettuna plussakelien puolella tapahtuvassa kaupunkiajossa, jossa auton sähkövoimalinja näyttää parhaat puolensa – sekä jouhevan menon että kulutuksen suhteen.
Jos oma ajotarve sattuu kuitenkin soveltumaan pikkuakkuiselle, voi päivittäisessä ajossa säästää ihan aidostikin, jopa ilman suurempia kompromisseja.
Käytännössä sujuva arki edellyttää kuitenkin juuri oikean ajosyklin ohella myös helppoa ja edullista latausmahdollisuutta, esimerkiksi oman kodin pihassa.
Se ei ole esimerkiksi kovinkaan monessa kerrostalossa vielä mahdollista.
Edellä mainituista seikoista johtuen kaikkein halvimmat täyssähköautot näyttäytyvätkin useimmille korkeintaan nurkkapyörittelyyn sopivina omakotiasujan kakkosautovaihtoehtoina.
Nyrkkisääntönä voi vielä korostaa, että edullisimmilla, yli kymmenen vuoden ikäisillä täyssähköautoilla ei vielä pääse varsinkaan pakkasella ilman välilatausta kovinkaan pitkälle.
Lue lisää: Škoda Enyaq voitti Vuoden Auto Suomessa 2022 -palkinnon – lue IS:n koeajoarvio
Käytännössä alle 10 000 euron summalla pääsee valitsemaan lähinnä Nissanin vanhmpien Leaf-mallien sekä kaupunkiautotripletti Mitsubishi i-MiEVin, Peugeot iOn:in sekä Citroën C-Zero:n välillä.
Hyvällä tuurilla hintaluokkaan voi osua myös iäkkäämpi ja paljon ajettu Volkswagen e-Up.