Pakettiautosta retkeilyautoksi – näin Katan ja Maken Citroën Jumper muuttui JurVan Camperiksi

Kliseinen sanonta – verta, hikeä ja kyyneleitä – toteutui projektissa, jossa Kata ja Make Jurvanen rakensivat Citroën Jumper -pakettiautosta M1-luokan matkailuauton.

Auton eristäminen oli helppoa, mutta hidasta puuhaa, tämän artikkelin kirjoittaja Kata Jurvanen kirjoittaa. Tähänkin kohtaan Jurvanen asensi kolme kerrosta eristettä.

4.4.2021 7:03

Tämä artikkeli julkaistaan Ilta-Sanomissa yhteistyössä Caravan-lehden kanssa. Kaikki kuvat: Kata ja Make Jurvanen.

Haaveesta tuli totta toukokuussa 2020, kun saimme melkein kymmenen kuukautta kestäneen projektin valmiiksi. Oman matkailuauton rakentamisesta oli puhuttu vuosien varrella, mutta syksyllä 2018 puolisoni alkoi ihan tosissaan suunnitella rakentamista. Näin saisimme juuri meille kahdelle sopivan auton. Kun tilava ja lämmin rakennuspaikkakin löytyi omalta pihalta, oli helppoa lähteä hommiin.

Rakentamisen vaatimukset selvitimme Trafin ja katsastuskonttorin kautta. Säännökset eivät ole vaikeita, mutta mittojen täytyy olla ”just eikä melkein.” Muuten pakettiautosta joutuu maksamaan henkilöauton veron.

Hankimme jo jotain pientä vuoden 2019 talven ja seuraavan kevään aikana projektia varten, mutta sovimme, että kesän reissu ajetaan vielä vanhalla autolla ja katsotaan sitten.

Heti reissun jälkeen Adria meni myyntiin ja kuusimetrisen puolikorkean siistin pakettiauton metsästäminen alkoi. Oululaisesta autoliikkeestä löytyi sopivan oloinen Citroën Jumper. Emme päässeet renkaita potkimaan, vaan sovimme kaupat netissä.

Melkein 46 neliötä 12 millimetriä paksua solumuovieristettä hävisi auton sisätiloihin.

Auto tuotiin Hyvinkäälle ketjun toiseen pisteeseen. Siellä koeajoimme auton, potkimme ne renkaat ja allekirjoitimme kauppakirjan.

Pakettiautolla teimme pari lyhyttä reissua. Rakentaminen – tai oikeastaan purkaminen – alkoi elokuussa, kun olimme saaneet haalittua tarpeeksi tavaraa kasaan. Ostoksia tehtiin niin verkkokaupoista kuin kivijalkaliikkeistäkin. Jotkin tuotteet tilattiin suoraan ulkomailta, kun esimerkiksi liukuoven hyönteisverkko maksoi Saksassa 150 euroa vähemmän kuin Suomessa. Suurin osa tarvikkeista hankittiin kuitenkin Suomesta.

Make Jurvanen ruuvasi vaatekaapin runkoa. Kaikki osat piti saada tukevasti kiinni, jotta ne eivät varisisi ajon aikana irti.

Olimme kevään aikana piirtäneet muutamia eri pohjaratkaisuja, joista lähdimme luomaan todellisuutta. Projekti alkoi markiisin asennuksesta. Samalla katolle tehtiin metallikiskot aurinkopaneelia ja kattoboxia varten.

Seuraavaksi siirryimme sisätilojen kimppuun. Mittailujen jälkeen purimme alkuperäisen vaneroinnin. Valtavasta eristerullasta leikkasimme sopivia paloja seiniin ja kattoon. Kondenssivesi ei haittaa, sillä eriste ei ime vettä, joten sen voi laittaa kiinni peltiseiniin.

Peltikoriseen autoon tarkoitetut vesisäiliöt näyttävät tältä.

Teetimme matkailuajoneuvohuoltoliikkeessä kattoluukun ja kylki-ikkunan asennukset. Kaikki muu rakennettiin itse. Sehän onnistui, kun puolisollani on autosähköalan koulutus, eikä kaasuja autoon tullut. Verkkovirtasähköt sisätiloihin toteutimme Defan valmiista johtopaketista. Luvat tähän oli varmistettu katsastuskonttorilta.

Aurinkopaneelin asennuksen jälkeen työt olivat vuoroin sähköjohtojen vetämistä, eristämistä ja sisustuslevyjen laittoa. Lattiamatto toi jo tuntuman, että tästähän tulee matkakotimme. Suihkukopin seinät olivat suorassa ja pöytäryhmän tuolit sahattu sopiviksi. Sitten pääsimme lämmittimen asennukseen. Dieselillä toimivan ilmapuhallinlämmittimen lämpöputket vedettiin edestä suihkukopin kautta takatilaan.

Missä järjestyksessä pitäisi edetä? Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen, eikä mitään saisi unohtaa, jotta ei tarvitsisi purkaa. Tämä asia tuli vastaan useasti. Muutaman tuotteen saatavuudessa oli ongelmia, ja muun muassa raikasvesisäiliötä odotimme kolmisen kuukautta. Eikä virheiltä ja kirosanoiltakaan vältytty. Joskus meni jopa päiviä, jolloin vain ihmettelimme ja suunnittelimme, miten tästä edetään, toisinaan toteutuskelpoisia ideoita tuli lähes tulvimalla.

Välillä rakentamista hidasti myös vuosien varrella kärsinyt, puolensataa vuotta vanha kroppa. Suurta onnistumisen iloa koimme, kun saimme jonkin isomman osa-alueen valmiiksi. Aika ajoin, loppuun väsyneinä, nauroimme vain aivan hysteerisesti kaikelle tapahtuneelle. Hassua oli, että vaikka oli väsynyt ja kipeä, niin pää veti autotalliin puuhailemaan. Oli pakko viettää joitakin viikonloppuja poissa kotoa, jotta myös lepäisimme.

Kuten edellisessä takatallimallisessa matkailuautossamme, halusimme nytkin skootterin sisälle autoon. Skootterin paikka tuli taakse sängyn alle. Osittain skootterin etuosa menee vaatekaappiin, mutta silti uuteen vaatekaappiin mahtuu henkareita paljon enemmän kuin edelliseen autoomme. Skootterin tilalle voi laittaa myös polkupyörät.

Sänkyjen osat tehtiin kippaaviksi, ja pään puolelle hankimme nousevat lukupäädyt sekä hyvät lukuvalot. Patjat pilkoimme sopiviksi villaveitsen avulla. Sängyn alle tuli pari valmista käytettyjen konttorikalusteiden myymälästä hankittua kaappia. 90-litrainen raikasvesisäiliö sijoittui oikeaan kylkeen kuten tehdastekoisissa peltikorisissa.

”Älä vain mokaa tätä” -hommia oli vesitankin täyttöreiän tekeminen auton kylkeen. Se toteutettiin paineilmasahan avulla. Toinen reikä peltiin tuli katolle, ilmanvaihtoventtiiliä varten. Se tehtiin poralla isolla kuppiterällä. Huh, kumpikin onnistui, eikä kolhuja tai painumia tullut.

Projektimme aikana käytetyimmiksi työkaluiksi osoittautuivat rullamitta, akkukäyttöinen porakone-ruuvinväännin, paineilmasaha ja pöytäsirkkeli.

Sängyn runko on valmiina ja lukupäädyt asennettu. Tässä hommassa riitti sahaamista, sillä mikään valmis palikka ei ollut sopiva.

Eristimme suihkukopin kunnolla, sillä me todella käytämme omaa suihkua paljon. Vedentuotto on toteutettu kahdella vesipumpulla, joten suihkussa ei vedenpaine lopu. Vesi lämpiää aina auton käydessä tai parkissa ollessa moottorilämmittimen avulla. Vessana toimii niin kutsuttu ”portta potti” eli irrallinen pytty. Käsienpesuun käytämme keittiön allasta.

Keittiöön muokkasimme konttorikalustekaapistosta työtason laatikoineen ja lasikantisine pesualtaineen. 110-litrainen kompressorijääkaappi asennettiin niin ylös kuin mahdollista, joten siitä saatiin helppokäyttöinen.

Keittiössä on runsaasti säilytystilaa. Rullaverhoista saatiin pimennysverhot kaventamalla ne sopiviksi.

Peltikorisen seinät ovat yllättävän vinot. Sisätukipellit vain pahentavat sisustamista. Juuri nämä muodot aiheuttivat suurinta päänvaivaa projektissa. Halusimme tehdä siistiä jälkeä, joten paljon aikaa paloi mittailuun ja seinien oikomiseen. Lain vaatiman keittovälineen toteutimme sähkötoimisella minigrillillä.

Tuolien päälliset ovat käännettävissä ruokailuasentoon tai löhöilyasentoon. Pöydässä ei ole jalkaa.

Auton pohjaan asensimme kaksi 100 Ah:n hupiakkua. Akkuja lataa 150 watin aurinkopaneeli sekä ajon aikana auton laturi. Verkkovirtaan kytkeytyessä latauksen hoitaa 20 ampeerin verkkovirtalaturi. Kesän reissukokemuksen jälkeen voimme todeta, että emme tarvinneet verkkovirtaa lainkaan. Aurinkokenno tuotti tarvittavan virran, vaikka jääkaappi toimii vain akkuvirralla. Ilmoistahan se tietenkin on kiinni, tuleeko taivaalta sähköä.

Auton pohjaan sijoitettiin myös harmaavesisäiliö, jonka tilavuus on 93 litraa. Kun kemialliselle vessalle on mukana ”musta” irtotankki, olemme muutaman päivän aivan omavaraisia.

Tästä luiskaa pitkin työnnetään skootteri autoon. Keula vaatekaappiin ja perä sängyn alle.

Erikokoisia kaappeja tuli yhteensä kymmenen ja laatikoitakin neljä. Teimme myös ohjaamon päälle ovellisen tavaratilan. Istuinlaatikoihin saa mahtumaan vaikkapa pyyhkeet ja vaihtolakanat. Kattoboksiin, jonne ylettyy vain tikkaiden avulla, joutavat tavarat, joita ei toivottavasti matkan aikana tarvita eli hinausköysi, lumiketjut ja käynnistyskaapelit. Jopa sänkyyn nousua helpottava rappunenkin tehtiin tavaralaatikoksi.

Katolle ei paljon tilaa jäänyt. Kuvan oton jälkeen JurVan sai vielä tarrat kylkiin ja nimensä takaoveen.

JurVan (sukunimemme ja pakettiautoa merkitsevän englanninkielisen sanan ”van” yhdistelmä) on siis tehty vain kahdelle. Istumapaikkoja on asuintilassa kaksi, mikä mahdollisti sen, että käytävä saatiin leveämmäksi kuin tehdastekoisissa peltikorisissa. Mietimme myös kääntyvien etupenkkien hankkimista, mutta rahaa olisi palanut noin 2 500 euroa. Emme edes selvittäneet, olisiko ohjaamon sohvapenkin vaihdossa kahteen erilliseen penkkiin pitänyt turvavöille tehdä jotain. Ohjaamossa saa olla kolme matkustajaa, mutta asuinosassa ei yhtään.

Kesällä kilometrejä kertyi noin 5 000 ja yöpymisvuorokausia kuutisenkymmentä. Osan öistä vietimme kotipihalla, koska autossa on niin hyvä nukkua. Tekniikka toimi mainiosti. Suihkukin on paljon parempi kuin edellisissä tehdastekoisissa autoissamme.

Moni asia matkailuajoneuvossahan on jonkinlainen kompromissi. Meille se on auton koko. Koska reissaamme paljon Etelä-Euroopassa, kuusimetrinen peltikorinen mahtuu paremmin vuoristo- ja kyläteille kuin edelliset isommat automme. Toisaalta isommat sisätilat olisivat mukavammat. Koska reissaamme ainoastaan kesäaikaan, niin silloin koko maailma on pihamme, ja reissussahan paistaa aina aurinko!

Unelmasta tuli totta! JurVan Camper ja onnelliset rakentajat reissussa.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?