Lunta latausluukussa eli talvisessa koeajossa Renault Mégane Sport Tourer E-Tech

Renault Méganea on reilun neljännesvuosisadan aikana myyty yli seitsemän miljoonaa kappaletta. Samalla auto on vuosien ja sukupolvien varrella kasvanut lähes 20 senttiä pituutta. Se on niin paljon, että koeajamamme uusin farmari-Mégane on käytännössä samanpituinen kuin sen aikoinaan isoveljen tontilla häärinyt ensimmäisen sukupolven Renault Laguna -farkku.

Näin Mégane on ottanut vanhan Lagunan paikan, eikä Lagunan korvannutta Talisman-mallia enää tuoda Suomeen. Autojen mallinimien vanhetessa kulkineet samalla usein kasvavat.

Taka-akselilla erillisjousitus, koska akkupaketti kasvattaa auton omamassa kaikkiaan noin parilla sadalla kilolla. Vetokyky on 750 kg sekä jarrullisena että jarruttomana. Kuva: Harry Kuurio

Mégane on siis hypännyt isompansa saappaisiin. Sen tuoreimman faceliftin suurin uudistus tälle vuodelle on ehdottomasti upouusi pistokehybridi, jonka ytimessä ovat 1,6-litrainen vapaasti hengittävä bensiinimoottori, ajoakku, kaksi sähkömoottoria ja uudenlainen automaatti-monitilavaihteisto.

• Lue lisää: Ei viikkoa etteikö jokin valmistaja kertoisi uudesta lataushybridistä

Viime mainitussa on neljä vaihdetta polttomoottorille, kaksi sähkömoottorille ja kaksi vapaata vaihdetta. Ajajalle tekniikka näyttäytyy käytännössä ihan tavallisena automaattina, mutta sen juju on siinä, että autoa voidaan ajaa niin sarja- kuin rinnakkaishybriditilassa. Sen verran uudesta tekniikasta on kyse, että se on poikinut Renault’lle yli 150 patenttia.

Ohjaamo on toimiva. Suuri kosketusnäyttö on integroitu kojelautaan tyylipuhtaasti. Mitä enemmän ja useammin autoa voi ladata, sitä taloudellisempaa on myös ajaminen. Kuva: Harry Kuurio

Entä sitten käytännön ajaminen? Pääsimme uuden pistoke-Méganen ratin taakse kipakoissa talvipakkasissa, ja kilometrejä kertyi koeajojaksolla yli 800. Liikkeelle lähdetään aina sähköllä. Muulloin täyssähköajotilaan voi siirtyä helposti napin painalluksella, mikäli akussa vain on tarpeeksi virtaa. Pakkasilla auton maksimisähköajosta nipistyi tasaisessa 80 km/h nopeudessa kolmasosa, eli pelkällä sähköllä pääsimme 36 kilometrin matkan. Auton lämmitin kulutti sähköä 3–4 kilowattituntia, ja juuri tämä lyhentää sähköajoa pakkaskeleissä.

Nettokapasiteetiltaan 9,8 kWh:n ajoakku ei silti koskaan tyhjene kokonaan, vaan polttomoottori käynnistyy aina sitä ennen. Muutoinkin polttomoottori käynnistyy lämmöntuotannon takaamiseksi kahdeksassa pakkasasteessa.

Digitaalinen mittaristo on tätä päivää. Lataus- hybridissä se on 10-tuumainen. Kuva: Harry Kuurio

Se, kuinka paljon auto kuluttaa polttoainetta, riippuu hyvin paljon käyttäjän ajosuoritteesta ja latausahkeruudesta. Lyhyillä matkoilla voi selvitä pelkällä sähköllä, pidemmillä bensiiniä kuluu kohtuutaloudellisen perheauton kulutuksen verran. Kokonaisuudessa jäädään kuitenkin säästön puolelle, kunhan vain lataa autoa.

Ajotilan voi valita kolmesta: Pure-, My Sense- ja Sport. Auton ohjausfiilis on sujuvan onnistunut lukuun ottamatta pitkillä suorilla esiin nousevaa kevyttä keskialueen epämääräisyyttä, joka johtaa jatkuvaan pieneen ohjailun tarpeeseen. Käännöksissä Mégane sen sijaan käyttäytyy miellyttävän loogisesti, ja liukkaalla ajopinnalla auto aliohjautuu ensin lyhyen hetken, sen jälkeen ajonvakautus auttaa kuljettajaa ajolinjan suuntaan miellyttävän pyöreästi, ilman turhaa draamaa.

• Lue lisää: Renault tuo uudelleen myyntiin Viitosen ja Tipparellun – nyt sähköautoina ja hintalupauksella

Méganen jousitus on tasapainoisesti säädetty, mutta terävissä talvipolanteissa paljastui eurooppalaisten nykyautojen tyypillinen pintakovuus. Se ei kuitenkaan ollut jatkuva harmituksen aihe. Suorituskyky riittää normiajoihin. Auto on suunniteltu taloudellisuus edellä, eikä sähkön tuomaa lisävoimaa ole ulosmitattu sporttisuuteen. Kaiken kaikkiaan pistoke-Megane on luonteva, hiljainen ja sivistynyt matka-auto myös hankalissa talviolosuhteissa.

Lumisateessa latausluukun potero kerää lunta. Jos pöperö pääsee välillä sulamaan ja sitten taas jäätymään, on edessä ongelmia. Kuva: Harry Kuurio

Muutama mieleen painunut seikka Méganen talviominaisuuksista kunnon pakkasissa ja lumisateessa paljastui. Hyvinä niistä voi mainita nopeasti toimivat istuinlämmittimet ja mahdollisuus nostaa lasinpyyhkijät helposti pystyyn irti tuulilasista, ilman sen kummempia kommervenkkejä. Lataus kestää kolmesta viiteen tuntia lataustehosta riippuen, eli tyypillisesti kotilatauspisteessä esimerkiksi yön aikana.

Toisaalta, kun auto oli latauksessa, auki olevan latausluukun potero keräsi sisuksiinsa hanakasti taivaalta pyryttävää lunta. Jos se pääsee välillä sulamaan ja taas jäätymään, ollaan ongelmissa. Samoin katolle yöllä satanut lumi suli välillä jääksi, joka sai lisävarusteisen lasikattoluukun nitisemään ajossa todella ärsyttävästi.

Miksi muuten ohjauspyörän lämmityskytkin on sijoitettu epäloogisesti kojelaudan vasempaan alanurkkaan erilleen muista peruskytkimistä, joita usein tarvitsee? Ranskalaisten tapaa ripotella kytkimiä ympäri ohjaamoa ei vielä ole täysin saatu kitkettyä.

Koeajoauton hinta kipusi lisävarusteineen jo lähemmäs 38000 euroa, eli erityisen edullinen tämä pistoke-Mégane ei enää ollut. Varustelu on kattava, mutta istuinten sähkösäädöt, mukautuva tasanopeudensäädin ja tavaratilan luukun sähkötoiminto jäivät vielä puuttumaan – mikäli niitä kaipaa.