Jos alle sattuu talvikeli ja Volvon AWD-nelivetohybridi, saattaa auton voimalinjan toiminnassa havaita joskus jotain erikoista.
Näin on asian laita erityisesti ladattavien T6- ja T8-mallien kohdalla, joiden nelivetojärjestelmä perustuu edestä vetävään bensamoottoriin ja takapyörien sähkömoottoreihin.
Tällä tavoin toteutettu hybridijärjestelmä toimii pitävällä pinnalla käytännössä hyvin, mutta liukkaalla vääntävällä sähkötekniikalla varustettu, muusta voimalinjasta ikään kuin erillinen takapää tuntuu joskus hetkittäin elävän niin sanotusti omaa elämäänsä.
Mittariston oikeanpuoleinen osuus sisältää nyt pienen ”patterisymbolin”. Se antaa jonkinlaista osviittaa kevythybridijärjestelmän tilasta ja toimii samalla MHEV-ratkaisun eräänlaisena tunnusmerkkinä.
Vaikka kyseessä toki on sinänsä vain liukkaalla esiintyvä melko harmiton nyanssi, voi Volvon valikoimasta napata itselleen yhä onneksi myös ihan oikean perinnenelivedon, jotka nekin on nykyään kaikki myös kevythybridoitu, uuden mallitunnuksen B-MHEV alle.
Asian kääntöpuolena tosin on se, ettei tällaisen perinteisen nelivedon ja bensiinimoottorin yhdistelmää ole Volvolla enää saatavilla bensiinikäyttöisenä, eli sen perinteisen ei-sähköisen nelivedon tapauksessa kyseessä on sitten sekä hyvässä että pahassa aina diesel.
Tästä kulmasta Volvon mallivuoden vaihdoksen tunnistaa upouusista animoiduista takavaloista.
Vaan yhtä kaikki. Teknisesti tässä ajettu Volvon nelivetoinen B-dieselmallisto tarkoittaa jarrutusenergian talteenotolla varustettua (eli siis eräänlaista kevytsähköistettyä) kaksilitraista dieselautoa, joka on V90-mallin tapauksessa saatavilla nelivedon kera joko tässä ajettuna 197-hevosvoimaisena B4- tai sitten hieman arvokkaampana 235-hevosvoimaisena B5-dieselinä.
Etelä-Suomen osin auraamattomiinkin pöperölumiin osuneen koeajon perusteella voi todeta, että vanhan kunnon ”vanhassa vara parempi” -taktiikka ei välttämättä ole aina tosiaan ollenkaan pahasta.
Vastaavasta töpselihybridistä tuttu takapään ajoittainen lipsuminen loistaa nimittäin B-mallin AWD:llä ajettaessa tosiaan täysin poissaolollaan, eikä menossa ole muutenkaan moittimista.
Voi vain todeta, että iso kitkarenkain varustettu farkku-Volvo nytkähtää kiillottuneessa risteyksessäkin oikein siististi liikkeelle, eikä minkäänlaista outoa niljahtelua tunnu - voi sanoa missään.
Ohjaamo on tunnelmaltaan tuttu, eli rauhallisen ylellinen ja hiukan konservatiivinen. Auton perusratkaisujen malli-ikä ei joitakin keskinäytön toimintoja lukuun ottamatta juuri tunnu.
V90-mallin rauhallisuutta korostava perusluonne tuntuu muutenkin sopivan talviajoon oikein hyvin.
Ja kuin kirsikkana kakussa ruotsalaisuus tarkoittaa talviolosuhteiden miettimistä valmiiksi pienissäkin yksityiskohdissa, kuten nyt vaikkapa kylmässä itsestään kytkeytyvänä ratti- ja istuinlämmityksenä.
Kiinnostavaa Volvon uudessa kevythybrididieselissä on aiemmasta alentuneiden päästögrammojen ohella tietenkin myös reaalielämän kulutus.
Sen suhteen lähes paritonninen perhefarmari ei tuota pettymystä, sillä arvokasta polttoainetta kului sekalaisessa, aika paljon kaupunkiakin sisältäneessä koeajossa vain hieman reilut kuusi litraa satasella. Ja sehän on hyvä tulos se!
Volvo V90 B4 B-MHEV Business Inscription AWD Diesel
Moottori R4, 1969 cm³, 145 kW (197 hv)/4000 r/min, 420 Nm/1750–2750 r/min + sähkömoottori 10 kW (14 hv)
Suorituskyky 0–100 km/h 8,5 s, huippunopeus 180 km/h
Kulutus 5,7 l/100 km Diesel
CO2-päästöt 149 g/km
Voimansiirto A8, etuveto
Mitat p 4945, l 1879, k 1472 mm, akseliväli 2941 mm, omamassa 1894 kg, tavaratila 560-1526 l, tankki 60 l
Hinta 61827 euroa
KIITÄMME
- Varsin kohtuullista kulutusta myös talvikelissä
- Hyvin toimivaa perinteistä nelivetoa
MOITIMME
- Keskinäytön toimintojen jo osittaista vanhanaikaisuutta