Koeajossa tyylitietoisen pistokehybridi: DS 7 Crossback E-Tense 4x4 Plug-in Hybrid Grand Chic erottuu edukseen

DS kuuluu niihin automerkkeihin, jotka tuskin tulevat Suomessa koskaan saavuttamaan lukumääräisesti suurta kaupallista suosiota.

Tähän on parikin syytä. Ensiksikin auto on ranskalainen, eivätkä meikäläiset tyypillisesti katso ranskalaisia autoja hyvällä silmällä, vaikka ne olisivat muualla Euroopassa suosittuja.

Sisustukseen on käytetty materiaaleja, jotka viestivät premiumista hankintahinnan edellyttämällä tasolla. Ajoergonomia on hyvällä tasolla. Kuva: Harry Kuurio

Toisekseen DS on suhteellisen kallis ja eksklusiivinen merkki, joka ei edes yritä miellyttää massoja. DS-bisneksen ydin on yrittää löytää ne asiakkaat, joilla on varaa, ymmärrystä ja uskallusta erottua harmaasta taustasta. Ranskassa, muualla Keski-Euroopassa ja esimerkiksi Kiinassa heitä varmasti riittääkin. Suomessa ollaan hieman jäyhempiä uusille ajatuksille, ja lisäksi DS on vielä untuvikko automerkkinä.

Toisaalta vain muutos on pysyvää.

Analoginen kello pyörähtää dramaattisesti näkyviin auton käynnistyksen yhteydessä. Chic! Kuva: Harry Kuurio

Etuistuinten hierontatoiminnoissa on peräti viisi erilaista ohjelmaa ja kolme eri voimakkuusastetta – ihan luksusta! Kuva: Harry Kuurio

Tähän maaperään istutettuna DS:n kookas ja kalliinpuoleinen DS on kovan haasteen edessä. Siksi DS 7 Crossback E-Tense -pistokehybridi ei pyrikään valtavirran tuotteeksi, vaan matkaa mukavuuteen panostaen marginaalissa.

Pistokehybridinä auton lähtöhinta on yli 54 000 euroa, mutta onhan potkuakin tarjolla: 1,6 litran bensiinivoimanlähteen ja kahden sähkömoottorin järjestelmäteho on tasan 300 hevosvoimaa, ja vääntöä järjestyy messevät 520 newtonmetriä. Nuhapumppu ei tämä auto ole.

Lisäksi auton laatuvaikutelma on Grand Chic -varustetasossa jo suorastaan ylellinen, eikä kalpene esimerkiksi tuttujen premium-kilpailijoiden, kuten Audin, BMW:n, Jaguarin tai Mercedes-Benzin rinnalla lainkaan. Jos tämä tuntuu mahdottomalta ajatukselta, kannattaa päivittää laatumääritteensä 2020-luvulle.

Ja mitä tapahtuu, kun autoa lähestyy avaten ovet kauko-ohjaimella? Ajovalot aloittavat näyttävän ”heräämisleikkinsä”, ja sisällä B.R.M:n valmistama analoginen kello pyörähtää kojelaudalla dramaattisen tyylikkäästi esiin.

Etuistuimet ovat paitsi kutsuvan näköiset myös tukevat ja mukavat. Kuva: Harry Kuurio

Sisätilat saavat useimmat hieraisemaan silmiään, sen verran tyylikäs on ison DS:n interiööri. Eteen avautuu laatunahan, erottuvien yksityiskohtien ja eksklusiivisuutta uhkuvan muotokielen pyhä liitto. Tilaa on neljälle kookkaallekin aikuiselle mukavasti, takaistuimelle kolmen aikuisen istuttaminen nipistää hartiatilat niukemmiksi. Silti tämä auto on sisältä huomattavasti näyttävämpi kuin ulkokuori antaa odottaa.

Joissakin autoissa olennaista ei ole se, mitä ne tekevät, vaan se, kuinka ne sen tekevät. DS 7 Crossback -pistokehybridi on juuri sellainen. Jo ensitestin aikana totesimme, että DS 7:n töpseliversio on eleetön suorittaja: alle kuuden sekunnin pyrähdys sataseen on kookkaalle ja raskaalle autolle mainio saavutus.

Suorituskykyarvot ovat aidosti hyvää GT-luokkaa, vaikka auton ulkoinen olemus ei siitä viitteitä juurikaan anna.

DS 7 Crossback PHEV tarjoaa ajajalleen viisi ajotilaa: täyssähköisen, mukavuus-, hybridi-, urheilullisen ja neliveto-tilan. Täyssähköajo asettui koeajolla 40–45 kilometrin tuntumaan, kunhan muisti esilämmittää auton ladatessa valmiiksi. Latasimme autoa koeajolla satunnaisesti, ja koko testiajan kulutus asettui 5,6 litraan sadalla, kun keskinopeus oli 47 km/h. Suoritus on tämän koko- ja suorituskykyluokan autolle hyvä.

”

 DS vaatii varaa, ymmärrystä ja uskallusta.

Mitään ”oikeaa” arjen kulutuslukemaahan ei ole olemassa, sillä se riippuu täysin käyttäjän ajosuoritteesta ja latausahkeruudesta. Hitaimmillaan DS 7 Crossback E-Tensen täysin tyhjäksi ajetun akun lataus tapahtuu 8A-kotitöpselistä vajaassa kahdeksassa tunnissa, parhaimmillaan 7,4 kW:n teholla vajaassa kahdessa tunnissa.

Tavallisessa arkiajossa töpseli-DS on miellyttävän hiljainen ja ohjaustuntuma neutraalin moitteeton. Ajofiilis ratin takana on vaivaton ja ohjaustuntuma selkeäpiirteinen. Ohjauksen perustaso on kevyehkö, mutta kuljettaja saa pyörien suunnasta kyllä riittävästi palautetta. Pidemmillä suorilla ajo-osuuksilla ohjausta täytyy korjailla vain hiuksenhienosti. Kokonaisuutena ison pistoke-DS:n ajaminen on huomattavan mukavaa ja hiljaista.

Takatiloista ei ole tarvinnut tinkiä, sillä auton kapasiteetiltaan 13,2 kWh:n akku on sijoitettu takaistuimen alle. Keskipaikka on kuitenkin muodoiltaan lattea. Kuva: Harry Kuurio

Nelivetotila aktivoi taka-akseliston sähkömoottorin parhaan pidon saavuttamiseksi liukkailla tienpinnoilla.

Talven liukkaille keleille emme vielä päässeet, mutta taka-akselille siirtyvä voima vakauttaa menoa ehdottomasti pidon huvetessa, ja auto osaa käyttää nelivetoavujaan sivistyneen tehokkaasti. Maastoauto tämäkään SUV ei silti ole.

Tällä hetkellä lähes kyllästymiseen asti markkinoille rynniviä sähköistyviä malleja ei pidä nähdä uhkana vaan mahdollisuutena. Uutena mahdollisesti kalliitkin autot ovat 5–10 vuoden päästä ihan tavallista tarjontaa, johon yhä useammalla on käytettynä varaa.

Akkutekniikan kestosta huolestuneille kerrottakoon, että hybridejä on ollut markkinoilla jo yli 20 vuoden ajan, eikä akustojen kestäminen ole muodostunut minkäänlaiseksi ongelmaksi. Automaailman tekninen murros sen sijaan on väistämätön.

DS on raivannut tietään kuluttajien tietoisuuteen itsenäisenä automerkkinä nyt kuuden vuoden ajan. Suomessa se on silti edelleen marginaalimerkki. Kuva: Harry Kuurio