Kommentti: Keskustan versio uusista liikenneveroista tarkoittaa hyvin todennäköisesti autoilijoiden paikantamista - Autot - Ilta-Sanomat

Kommentti: Keskustan versio uusista liikenneveroista tarkoittaa hyvin todennäköisesti autoilijoiden paikantamista

Autoilun massiivinen päästövähennysprojekti on syksyn ja kevään tulikuuma poliittinen peruna. Nyt myös keskusta näyttäisi kääntyneen seurantapohjaisen verotusjärjestelmän puolelle, kirjoittaa Ilta-Sanomien autotoimittaja Tommi Lempinen.

Saarikon mukaan keskusta hyväksyy ajatuksen paikkaan ja ajomäärään sidotusta liikenneverotuksesta.­

22.10.2020 7:00

Keskustan puheenjohtaja, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko kertoi maanantaina Politiikan toimittajat ry:n tentissä puolueensa kannattavan aluepohjaiseen liikenneverotukseen siirtymistä.

Satelliitti- tai muuta seurantaa Saarikko ei toki uskaltanut mainita, mutta ilmoitti, ettei keskustalle sovi tällä hallituskaudella sen paremmin polttoaine- kuin ajoneuvoverojenkaan nostaminen.

Eli mikä sitten sopii? Siis sillä tällä hallituskaudella ja varsinkin pidemmän päälle?

Kysymys on erinomaisen oleellinen, sillä hallituspuolueiden pitäisi ottaa jo lähikuukausina kantaa siihen, millä periaatteilla Sanna Marinin (sd) hallituksen ohjelmaan kirjatut massiiviset päästövähennykset liikenteen osalta toteutetaan.

Eli muun muassa vastata yksityiskohtaisempaan kysymykseen siitä, että jos polttoaineverojen nosto ei nyt käy, niin mikä sitten käy?

Tähän Saarikko vastasi maanantain tentissä näin:

– Lähdemme siitä ajatuksesta, että verotus olisi enemmän kilometri- ja liikkumispohjaista ja liikenne olisi sitä kautta hinnoittelua. Siellä, missä valtio on satsannut hyviin teihin ja vaihtoehtona olisi joukkoliikenne, siellä autoilun ja liikkumisen pitää olla kalliimpaa. Ammattiautoilu ja soratiet, siihen suhtaudutaan kevyemmällä verotuksella.

Eli enemmän kilometri- ja liikkumisvero. Selvä.

En nyt sano tässä kohtaa enempää jo kertaalleen verovaroilla maksetun asvaltin ja muun tieinfran uudelleenhinnoittelusta, mutta kysyn, että millä periaattein ja millä tekniikalla?

    Tästä Saarikko ei politiikan toimittajille suuremmin jatkanut ja ymmärrettävästi varoi myös visusti käyttämästä poliittisesti hyvin herkkiä sanoja seuranta ja valvonta.

    Niistä ja satelliiteista, matkapuhelinverkoista sekä mikroaalloista lienee kuitenkin kyse.

    Tästä osviittaa antoi jo keskustan toinen mahtihenkilö valtiovarainministeri Matti Vanhanen, joka kertoi Ylen Ykkösaamussa reilu viikko sitten tarkoittavansa sorateiden halvemmalla autoilulla nimenomaan paikannukseen perustuvaa verotusta, joka ”tapahtuisi eri tieluokkien välillä”.

    Jo pelkistä Vanhasen mainitsemista paikannuksesta ja tieluokista sekä Saarikon ammattiautoilun erottelutarpeesta voi päätellä, että kyse on nimenomaan autoilijan (satelliitti)seurantaverottamisesta.

    Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi moottoritien vieressä kulkevalla soratiellä (jolla ajamisen pitäisi siis keskustan näkökulmasta olla rinnakkaista leveää pikitietä edullisempaa) autoilua ei voi erottaa moottoritiellä ajamisesta millään muulla nykyaikaisella ja kustannustehokkaalla tavalla kuin kännyköistä ja navigaattoreista tutulla seurannalla.

    Vai rakennetaanko Suomi täyteen maailmalta tuttuja tiemaksuportteja?

    Teoriassa jonkinlaisen karkean alueellisuuden voisi toki toteuttaa myös nykyisillä konsteilla (kuten vaikkapa postinumeropohjaisella ajoneuvoverolla), mutta kovin tarkkaa tai sujuvaa – varsinkaan muuttuvan liikenteen hyvin monisyisiin verotustarpeisiin sopivana – ei moisesta vanhan maailman systeemistä kyllä saisi. Siitä juhlapuheissa haaveillusta uudesta vientituotteesta nyt puhumattakaan.

    Satelliitittomat aluejaot ilman tarkempaa seurantaa tuottaisivat todennäköisesti myös melkoisen joukon lieveilmiöitä, kuten autojen siirtämistä lievemmillä veroalueilla asuvien perheenjäsenten nimiin.

    Tai jos alueellinen hintakomponentti asemoitaisiin polttoaineveroihin, luvassa olisi aivan varmasti pitkiäkin ei-toivottuja polttoaineenhakumatkoja sinne, missä monelle arvokas bensa tai diesel on kenties perusoletusta hiukan halvempaa.

    Eli alkujaan jo viime vuosikymmenen alussa lanseerattua ja myöhemmässä kansalaiskeskustelussa aina kovin epäsuosituksi osoittautunutta ”Ollilan seurantaveroa” näyttäisi kovasti pukkaavan, keskustalaisilla maakuntatavoitteilla höystettynä.

    Kaikkiaan kokonaisuus vaikuttaa kuitenkin niin vaikealta ja miljoonien autoilevien suomalaisten arkeen niin suoraan iskevältä, etten suoraan sanoen ihmettelisi, jos liikenneverotuksen suurremontti sotkeutuisi vielä keskustan ja päästötavoitteista kynsin hampain kiinni pitävän toisen hallituslaidan eli käytännössä vihreiden välisiin riitoihin.

    Jatkokysymys nimittäin kuuluu: millä ihmeellä hallitus kääntää Suomen liikenteen päästöt kansainväliselle yhteisöllekin julkisesti luvattuun jyrkkään laskuun, kun maan parhaiden tutkijoiden laskemista keinoista kaikkein tehokkaimmat (etunenässä bensiinin ja dieselin hinta) ovat nyt keskustan etukäteen ilmoittamana poissa käytöstä?

    Niitä kaikkia muita viikon päästä esiteltäviä konsteja koventamallako?

    Voi vain todeta, että julkisen liikenteen pääreiteiltä hiukankin sivussa sijaitsevan asumisen, työnteon, opiskelun, harrastamisen ja ylipäätään ihan tavallisen autoilijan arjen keskelle iskeytyvä syksyn poliittinen liikenneperuna – jolla siis aiotaan samaan aikaan toteuttaa sekä maailmanluokan päästövähennys että varmistaa liikenteestä kerättävät miljardit – alkaa olla pian todella, todella kuuma.

    Osion tuoreimmat

    Luitko jo nämä?