Kymppitonni kultavöistä eli koeajossa Polestar-viritetty Volvo XC60

Erikoiset kullankeltaiset turvavyöt ovat yksityiskohta, josta ei tällä kertaa pääse yli eikä ympäri.

Kyseessä on luonnollisesti harkittu valinta, jolla Volvo korostaa ulkoisesti muuten melko hillityn XC60 T8:n erikoismalli Polestar Engineered’n erityisyyttä.

Tarkemmin eriteltynä kyseessä on siis voimalinjansa osalta urheilukutiteltu ruotsalainen lataushybridi, jossa myös alustaa on trimmattu erityisesti sporttiajoa silmällä pitäen. Moottorin huipputehon (+15 hv) ja -väännön (+30 Nm) osalta Polestar-lisäys on tosin melko pieni, joten tällä kertaa mielenkiinto kohdistuu lähinnä auton alustaan.

Neliölogoinen kiiltävä maski kielii Polestar-varustelusta. Konepellin alla piilee tosin tätä hiukan oleellisempikin sporttitarvike, eli auton koria ja joustintukia jäykistävä poikittainen tukitanko. Kuva: Tommi Lempinen / IS

XC60 T8 Polestarin Öhlins-iskunvaimennusta voi nimittäin säätää mekaanisesti.

Käytännössä homma hoituu vaimentimien omista säätönupeista, jotka tosin sijaitsevat sekä edessä että varsinkin takana hiukan kurottelua ja käsien sotkemista vaativissa paikoissa.

Harrastajalle puuha voi olla ihan mieluistakin, mutta peruskäyttäjältä säätely unohtunee rehellisyyden nimissä jo heti ensimmäisten kokeilukertojen jälkeen.

Mutta iskareiden tarkoista asetuksista viis ja eikun baanalle.

Auton T8-tekniikan äänimaailma on aavistuksen riehakkaampi kuin vastaavassa perus-Volvossa ja paikaltaan auto kiihtyy helposti.

Mikään aidosti repivä ohjus tämäkään Polestar ei silti moottorinsa puolesta ole, vaikka yleisten teiden nopeusrajoitukset tulevatkin kyllä luvalla sanoen varsin vauhdilla vastaan.

Pieni pysähdys kantatien reunaan ja hieman käsien likaamista, eli vaimennusta löysemmäksi.

Miksikään sohvaksi XC60 Polestar ei siltikään muutu, eli alustassa tuntuu olevan läsnä aina huomattavaa asvalttiratapainotusta. Tarjolla oleva kyyti ei siis toisin sanoen ole mukavimmillaankaan mitenkään kovin pehmeää tai pitkäjoustoista.

Ohjaamo on ulkokuoren tapaan hillitty. Istuimet ovat urheilullisen tukevat, mutta eivät liioitelusti. Kuva: Tommi Lempinen

Kolikon kääntöpuolena normaalia tiukka-alustaisempi XC60 liimautuu toisaalta asvalttiin kuin sitkeä tauti ja meno on erityisesti mutkatiellä (katumaasturiksi) todella nautittavaa.

Kovemmissa nopeuksissa nelivedon käytös muuttuu selkeästi etuvetopainotteiseksi, minkä tuntee nopeasti myös auton ohjauksesta. Joka muuten saisi olla auton erikoisalusta huomioiden luvalla sanoen vieläkin tunnokkaampi.

Yhdelle latauskaapelille löytyy fiksu säilytyspaikka, kahden kanssa on jo ahtaampaa. Laturi on vain 3,7-kilowattinen. Kuva: Tommi Lempinen

Vaan miten on kulutuksen laita? Vaikka XC60 T8 Polestar on lataushybridi, ei mallia voi varsinaisesti tituleerata miksikään säästöpossuksi – ei edes nätisti ajaen.

Paketin janoisuus nimittäin karkaa ajoakun (joka riittää enimmillään muutaman kymmenen kilometrin matkaan) tyhjennyttyä helposti lähemmäs yhdeksään litraan, eikä asiaa auta nykymittapuulla jo verraten pienitehoiseksi kuvailtavissa oleva 3,7 kW:n laturikaan. Sen turvin akut latautuvat tyhjästä täyteen vasta useamman tunnin seisonnassa.

Lopputunnelmaksi jää, ettei korkeakorinen ja aika painava Volvo XC60 ole ehkä sittenkään se aivan otollisin perusta tämän tyyppiselle alustaviritykselle. Varsinkin, kun sitä lisähintaa Polestar-varustukselle vöineen kaikkineen kertyy varsin reippaasti, eli kaikkiaan noin kymppitonnin verran.

Vaikka toisaalta – onhan toki ihan myönteistä, että Volvo-asiakkaallakin on myös erikoisempia mallivaihtoehtoja mistä valita.