Tuleville tiemaksuille tarjolla neljä eri nimi­vaihtoehtoa – yritetäänkö kansalais­vastustusta taklata termikikkailulla?

Suomeen suunnitteilla olevien tiemaksujen termiongelmaa pohtimaan on palkattu palvelumuotoiluun erikoistunut konsulttitoimisto.

Sopivilla nimivalinnoilla voidaan vaikuttaa tiemaksujen yleiseen hyväksyttävyyteen. Siksi asiaa pohtivat nyt viestintään ja erilaisiin palveluihin erikoistuneet konsultit.

Hallitusohjelmaan sisältyvää tieliikenteen hinnoittelua valmistellaan kulissien takana jo täydellä vauhdilla, mutta ongelmia on näköpiirissä.

Yksi keskeisimmistä on hankkeen osin kansalaisvastustus, jonka taklaamiseksi maksujen käytännön yksityiskohtia parhaillaan valmisteleva Helsingin seudun liikenne (HSL) on teettänyt palvelumuotoilukonsultti Hellonilla eräänlaisen alustavan suunnitelman, jonka avulla maksuhanketta haittaavia viestinnällisiä tekijöitä voidaan ryhtyä taklaamaan.

”Monet haastatelluista eivät näe tie- tai ruuhkamaksuja järkevänä, sillä auto koetaan ylivoimaisen kätevänä ja mukavana tapana liikkua, jolle ei ole varteenotettavaa vaihtoehtoa. Heille on myöskin epäselvää, onko tarkoituksena ”lopettaa autoilu, vähentää autoilla tehtyjä matkoja vai tehdä autoilusta kalliimpaa”. Kun vaihtoehtoista käyttäytymismallia ei osata kuvitella ja uskotaan, ettei autoilua pystytä vähentämään, niin tiemaksu näyttäytyy vain verona ja epäoikeudenmukaisena niille, jotka asuvat heikompien joukkoliikenneyhteyksien päässä,” Hellonin selvityksessä kuvaillaan.

”Kehyskunnissa asuvien yleinen argumentti on, että tiemaksut kohdistuvat erityisesti kehyskunnissa asuville ja, että kauempana asuvia halutaan ”rankaista.” Kun tietoa tiemaksujen vaikutuksista ei ole tai ne eivät ole helposti saatavilla, niin keskustelussa vallitsee tunne- sekä arvopohjaiset argumentit, jotka eivät perustu faktoihin,” konsulttiselvitys jatkaa.

Ongelman ratkaisemiseksi Hellon suosittelee erilaisia viestintätoimia, joista yksi ovat maksujen erilaiset nimivaihtoehdot.

Uuden tiemaksun nimeksi ehdotetaan selvityksessä kolmea eri päävaihtoehtoa, jotka ovat:

  1. Auton päästömaksu – Tavoite: päästöjen vähennys. Jos päästöjen vähennys on tavoite, niin on oikeudenmukaista ja ymmärrettävää, että maksetaan auton päästöluokan mukaan. Pienet, halvemmat autot usein vähäpäästöisempiä kuin isot katumaasturit.

  2. Ruuhkamaksu – Tavoite: Ruuhkien vähentäminen. Jos tavoite on ruuhkien vähentäminen, niin maksetaan ruuhka-ajan aikana ajettaessa. Esim. 3-vuorotyötä tekevät usein ajavat ruuhka-ajan ulkopuolella. Ruuhka voidaan liittää vahvemmin myös autojen viemään tilaan kaupungista.

  3. Tiemaksu – Tavoite: Kerätä rahaa tieinfran ylläpitoon. Kun tietä käytetään, siitä maksetaan, hinta voi olla kertasuoritus tai ajettuun km-määrään perustuva. Helppo kaikkien hyväksyä.

Neljäntenä vaihtoehtona selvityksessä on toistaiseksi nimeämätön maksu, joka koostuisi sekä päästömaksusta, ruuhkamaksusta että tiemaksusta.

Selvityksessä ei mainita lainkaan vaihtoehtoina julkisuudessa runsaasti nähtyjä termejä tietulli ja kilometrivero – poliittisesti herkästä (satelliitti)seuranta-sanasta puhumattakaan.

”Tiemaksujen tavoitetta ja kontekstia ei ymmärretä. Tiemaksujen logiikka (eli nimi, hinnoittelu ja tavoite) tulee olla selkeä jos sen halutaan vaikuttavan ihmisten käyttäytymiseen. Tämä vaatisi joko yhden tavoitteen priorisoimista (esim. ruuhkat), tai mahdollisen mallin suunnittelua niin, että maksu koostuu useasta muuttujasta (päästöluokka, tien käyttö, ruuhkan aiheuttaminen)”, selvitys summaa tieliikenteen uusista nimi- ja hinnoittelutermeistä.

Tällä hetkellä tiemaksuhanke kulkee hallitusohjelmassa nimellä kaupunkiseutujen ruuhkamaksu, mikä ei kuitenkaan ole välttämättä kyseisen veron tai maksun lopullinen nimi.

Juttua ja otsikkoa päivitetty klo 12.43.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?