Riidan kohde tunnetaan autokeräilijöiden keskuudessa nimellä Junakeula-Volkkari. Riidassa oli kolme osapuolta: myyjä, auton ostanut ja ostajakandidaatti, jolle omasta mielestään auto olisi kuulunut.
Voittajina riidasta selvisivät asianajajat, joille osapuolet joutuvat maksamaan noin 40 000 euroa oikeudenkäyntikuluja. Autosta maksettiin 2 500 euroa. Oikeudenkäyntikuluilla olisi saanut 16 Junakeula-Volkkaria.
Näin tapahtumat etenivät
Auto oli myynnissä viisi vuotta sitten volkkaripalsta.com-sivustolla. Pohjahinnaksi myyjä laittoi noin 50 vuoden ikäiselle menopelille tasan 1 000 euroa.
Huutokauppa oli ilmoitettu päättyväksi tiettynä päivänä puolen yön aikaan. Myyjä oli ilmoittanut, että huudot on tehtävä sivustolla, jolla myynti-ilmoituskin oli.
Autoa himoinnut ostaja teki viimeisellä minuutilla 2 000 euron tarjouksen. Myyjä oli kuitenkin jo 11 päivää aiemmin peruuttanut huutokaupan ja myynyt autonsa huutokaupan ulkopuolella toisaalle 2 500 eurolla. Ostajakandidaatti oli huomannut peruutuksen, mutta oli sitä mieltä, että kauppa on käynnissä peruutuksesta huolimatta.
Myyntisivustolla on säännöt, jotka ostajakandidaatin mukaan sitovat osapuolia. Ostajakandi nosti Helsingin käräjäoikeudessa kanteen myyjää vastaan. Hän vetosi sääntöön, jonka mukaan auto on myytävä korkeimman tarjouksen tehneelle myyntiajan umpeuduttua.
Näppejään nuolemaan jäänyt ostaja oli harmissaan. Hänen mielestään tyrkyllä ollut junakeula oli hyväkuntoinen, joista maailmalla maksetaan korkeita hintoja. Hän oli yhteydessä auton ostajaankin.
Auton osti aktiivinen junakeulaharrastaja alaikäisen lapsensa nimiin.
Kanteen nostanut vaati kaupan purkamista ja 10 000 euron vahingonkorvausta. Lisäksi hän vaati sekä myyjältä että auton uudelta omistajalta yli 13 000 euron oikeudenkäyntikulujaan. Hänen mielestään myyjä rikkoi oikeustoimilakia myydessään auton sivusta tulleelle.
Myyjä vastusti kannetta ja vaati sen hylkäämistä. Hän piti kauppaa pätevänä. Hän ilmoitti peruuttaneensa huutokauppasivustolla autonsa myynnin, koska tarjouksia ei ollut tullut, ja koska auto oli jo myyty.
Uusi omistaja vastusti myös kannetta ja vaati noin 6 500 euron oikeuskulujaan kanteen nostaneelta.
Käräjäoikeuden ratkaisun mukaan myyjällä ei ollut oikeutta peruuttaa kauppaa ja hän syyllistyi sopimusrikkomukseen. Oikeus kuitenkin katsoi, ettei myyjän ja ostajaehdokkaan välille ollut syntynyt pätevää kauppaa. Näin oikeus hylkäsi ostajaehdokkaan vaatimuksen autokaupan vahvistamisesta.
Myyjä ja auton ostanut rikkoivat oikeuden mukaan huutokauppasääntöjä kaupan solmiessaan, mutta se ei kuitenkaan vaikuttanut heidän keskinäisen kauppansa pätevyyteen.
Ilman autoa jääneellä oli ratkaisun mukaan oikeus saada 50 euron vahingonkorvaus myyjän aiheuttamasta sopimusrikkomuksesta, ja kumpikin joutui vastaamaan oikeuskuluistaan. Näppejään nuolemaan jääneen käräjäoikeus määräsi maksamaan auton ostaja noin 6 500 euron oikeuskulut.
Hovioikeuden päätös
Käräjäoikeuden kahden vuoden takainen ratkaisu eteni vielä Helsingin hovioikeuteen, kun sekä myyjä että ostajakandidaatti valittivat päätöksestä. Hovioikeus muutti tiistaina käräjäoikeuden ratkaisua merkittävästi.
Huutokaupan säännöissä ei puhuta mitään kaupan peruuttamisesta ja kun siitä ei ole mainintaa, niin huutokaupan peruuttaminen ei ollut kiellettyä. Hovioikeuden mukaan ostaja oli 11 päivää ennen huutokaupan loppumista huomannut, että myyjä oli peruuttanut huutokaupan.
Hovioikeus kuitenkin toteaa, ettei kiistassa ole oikeustoimilaissa tarkoitettuja erityisiä asianhaaroja, eikä myyjä voinut enää vetäytyä tarjouksestaan, vaikka tarjous olikin peruttu. Hovin mukaan myyjän ja ostajaehdokkaan välillä oli syntynyt sopimus autokaupasta 2 000 eurolla.
”Autokauppa oli jokaiselle osapuolelle iso rahallinen menetys.
Sivusta tulleen ostajan ja myyjän välistä kauppaa hovioikeus piti kuitenkin pätevänä ja hylkäsi autoa tavoitelleen kanteen kaupan purkamisesta.
Hovioikeuden mukaan myyjä aiheutti vahinkoa ostajaehdokkaalle sopimusrikkomuksen vuoksi. Hovioikeus arvioi vahingon suuruudeksi 500 euroa, kun käräjäoikeuden mukaan se oli 50 euroa. Vahingon summa perustuu toteutuneen kaupan ja ostajaehdokkaan tekemän ostohinnan erotukseen.
Autokauppa oli jokaiselle osapuolelle iso rahallinen menetys johtuen oikeudenkäyntikuluista. Suurimman laskun saa maksettavakseen myyjä. Hänen on maksettava omat kulunsa, runsaat 13 000 euroa, ja 8 100 euroa ostajakandin kuluja. Laskun loppusumma on runsaat 22 000 euroa. Hän voi tulopuolelle laskea kuitenkin 2 500 euroa auton myynnistä.
Autoa himoinnut ostaja joutuu maksamaan omia oikeuskuluja 11 000 euroa ja auton ostajan oikeuskuluja 2 500 euroa, yhteensä 13 500 euroa.
Auto omistajaksi tulleen oikeuskulut nousevat liki 7 000 euroon.
Ratkaisusta on mahdollista valittaa edelleen korkeimpaan oikeuteen, jos se myöntää valitusluvan.
