Ladattavan hybridiauton ratissa törmää usein samoihin ongelmiin kuin täyssähköautonkin ruorin takana. Nyt alle oli uskottu yli 400-hevosvoimainen, nelivetoinen ja ruotsalaisvalmisteinen katumaasturi, mutta jättäkäämme merkki tässä ajanpuutteen vuoksi mainitsematta, sillä kun ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millaisiin ongelmiin sellaisen kanssa saattaa törmätä.
Auto oli tarkoitus jättää keskustan parkkihalliin, josta löytyi muutamia maksullisia latauspistokkeita, kuten maksullisissa halleissa yleensä on tapana. Parhaassa tapauksessa niistä saa muuten niin kutsuttua pikalataussähköä, jolla muutaman tunnin keskusta-asioinnin lomassa voi muutamalla eurolla ladata paksusta kaapelista sähköauton akuston täyteen – lisähinta kohdistuu leimallisesti tietysti pysäköintiin, mutta on totta kai pois niistä rahoista, joita autoon ei tarvitse tankata jääkylmä bensa- tai dieselpistooli kourassa, tuulisella ja räntäsateisella huoltoasemalla.
Tämä latauspaikka ei tosin ollut sellainen, vaan tavallisen pihaboksin näköisestä pöntöstä olisi ollut tarjolla schuko-pistokkeellinen virtaa, eli tavallisesta 230 voltin seinäsähkötöpselistä olisi voinut valuttaa virtaa akkuun. Ajattelin, että jos nyt tunnin verran viipyy, niin kaiketi töpselin voi kiinni laittaa ja saada muutama kilometri todella halpaa ajoa samalla ladattua.
Vaan sehän ei vaan käy. Mikä ihmeen ajatuskatkos joka ikisen latauspistefirman insinöörillä on ollut järjestelmää tilatessa? Osa latauspisteistä toimii vielä jotenkin järjettömän antiikkisella avaimenperällä, joka pitää vilauttaa laitteella ja toivoa että RFID-siru on yhteistyötuulella laitteen kanssa (ja hei, jokaisella latausfirmalla on tietysti oma avaimenperänsä).
Vaihtoehtona on toki aina myös latailla vapaaehtoisesti puhelimelle lisää applikaatioita (ja hei, joka latausfirmalla on tietysti oma appinsa!), joihin syöttää pankki- tai luottokortin tiedot toivoen samalla, ettei niitä vie jokin toinen vakoiluohjelma, ja jälleen toivoa, että järjestelmän jokainen bitti osuu oikeaan paikkaansa silloin kun auto kaipaa latausta.
Latasin applikaation älypuhelimeeni, rekisteröidyin käyttäjäksi, syötin tietoni osoitetta ja puhelinnumeroa myöden. Tasan 14 kertaa näytin puhelimelle latauspöntön kyljessä olleen QR-viivakoodin, jonka jokaisen kerran jälkeen puhelin asetti minulle ukaasin laittaa pistoke kiinni 20 sekunnissa, tietysti siten, että laskuri puhelimen näytöllä tikittää koko ajan alaspäin kuin 007-elokuvissa. Kun aika loppui, eikä pönttö inahtanutkaan, etsin juuri lataamastani sovelluksesta puhelinnumeron, johon soitin.
Ystävällinen mieshenkilö otti ylös latauspaikkani ja hämmästeli näyttöpäätteeltään, ettei saa pöntöltä mitään virheilmoitusta. Olin toteamassa happamasti, että juurihan sellaisen annoin, mutta onneksi sen hetken ymmärsin olla hiljaa. Sitten vanhankantaisen setämiehen luonteeni sai pureskeltavaa oikein kunnolla.
”Anteeksi?
”Onko siinä tolpassa ne vikavirtasuojat missä asennossa? Vihreällä? No viitsisitkö kiertää ne kaikki muutkin sen parkkipaikan vikavirtasuojat läpi ja naksauttaa ne pois päältä ja uudestaan takaisin, niin katsotaan saadaanko ne kuntoon!”, kuului ehdotus.
Anteeksi? Minä maksan tästä palvelusta, joten en oikein ymmärrä, miksi minun pitäisi tehdä palveluntarjoajalle kuuluvia huoltotöitä näennäisen ilmaiseksi. Kiitin ehdotuksesta, mutta totesin että autoni tankissa riittää polttoainetta vielä 500 kilometrin matkaan, ja että taidan ajaa bensiinimoottori huristen pois hallista siinä vaiheessa kun asiointini on ohitse. Asiakaspalvelija ymmärsi kantani ja kertoi tilaavansa huoltomiehen paikalle.
Minulla olisi ehdotus näille parkkihallisähköä tarjoaville yrityksille. Jos joku keksisi kehnosti toimivien applikaatioiden ja kymmenien avaimenperien rinnalle sellaisen universaalisti toimivan maksuvälineen, vaikkapa pienen muovikortin, josta olisi suora yhteys pankkitililleni, ja jota voisi käyttää lataussähkön lisäksi vaikkapa juoman maksuun kahvilassa tai ruokaostosten kuittaamiseen kaupan kassalla, niin sellaisellahan voisi vaikka maksaa latauksensa myös sähköautoa tai hybridiä töpselin päähän liitettäessä.
Olkaa hyvä, tämä vinkki oli ihan ilmainen!
