Autoalan Keskusliitto AKL järjestää vuosittain Summit-nimisen seminaarin, joka houkuttelee Helsinkiin lähes 1 000 autoalan johtohahmoa, niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Jälkimmäiset tosin yleensä ovat puhujanpöntössä tarjoamassa omia kokemuksiaan suuremman mittakaavan kaupasta kuin mitä kaukana, pohjoisessa, pienessä ja kylmässä valtiossa pystytään ehkä koskaan tekemään. Tänä vuonna yhtenä puhujana oli esimerkiksi Iso-Britannian Porschea aikanaan johtanut Kevin Gaskell.
Huomio kiinnittyi tapahtumassa myös aamupäivän paneelikeskusteluun, jossa vierekkäin istutettiin kolme hyvin eri puolilla pöytää istuvaa tahoa. Moderaattorina toiminut André Noël Chaker piiskasi persoonalliseen tyyliinsä ensin yleisöön kunnon alkulämmöt ennen kuin kutsui lavalle varsin mielenkiintoisen kolmikon.
Ensimmäiseen tuoliin istui energiayhtiö ST1:n pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen. Niille, jotka eivät Anttosen haastatteluita ole lukeneet tai tämän esiintymistä koskaan kasvotusten seuranneet, saattaa öljy-yhtiön johtajan ulosanti tulla pienenä yllätyksenä. Anttonen on nimittäin hyvin kaukana perinteisestä yritysjohtajasta: toisin kuin puisevat palkkatoimitusjohtajat, Anttonen puhuu hyvin suorasukaisesti, provokatiivisesti ja osin jopa populistisesti.
Sisään paneeliin Anttonen ajoi omalaatuiseen tyyliinsä vastaamalla kysymykseen ”miksi tulitte tänne” huolellisesti artikuloiden ”koska jonkun pitää kertoa totuus”.
Puoleen väliin salia ei nähnyt kunnolla millaiset ilmeet häivähtivät muiden panelistien, ympäristöministeri Krista Mikkosen (vihr) tai tutkija Juhani Laurikon (VTT) kasvoilla tämän heiton jälkeen.
Näistä kahdesta Laurikon esiintyminen oli totutun ja tiedemiesmäisen varmaa. Tosin hänkin osittain tyytyi toistelemaan pinnalla olevaa mantraa siitä, että tekemätön matka on paras matka, ja että kokonaisliikennesuoritetta pitäisi vähentää. Yleensä näitä väitteitä kuulee lähinnä paikallispoliitikkojen suusta, hieman syyllistävään sävyyn: kaikki aamu- tai iltapäiväruuhkassa autoissaan istuvat kun eivät voi valita sitä, matkustavatko työpaikalleen vai jäisivätkö sittenkin viettämään etäpäivää sohvalle villasukat jalassa.
”Sähköautoilijoilla on ongelma nimenomaan Helsingissä.
Sen sijaan korvaan särähti hieman se, miten ympäristöministeri Mikkonen puhui autoilusta – ja varsinkin sähköautoista. Harvoin kuulee nimittäin vihreiden suusta lauseita, joiden pääasiallinen sisältö on, ettei autoja tulla kenenkään pihasta poistamaan eikä autoilua kieltämään, mutta tähän rooliin Mikkonen itsensä onnistui pujottamaan.
Sen sijaan vielä enemmän resonoivat hänen puheensa sähköautoilusta. Mikkonen nosti haja-asutusalueet tikun nokkaan. Helsingissä sähköautolla ajaminen on kuulemma helppoa, mutta kun mennään maakuntiin, ei sieltä löydykään enää latausinfraa arkiajoja varten.
Ympäristöministeri tuntuu unohtavan sähköautojen suurimman edun bensiiniautoihin verrattuna: sähköautot on tarkoitus ladata yön aikana kotipihan sähkötolpasta ja käyttää sähkö aamulla ajamiseen, oli kyseessä sitten 50 kilometrin työmatka tai 35 kilometrin kauppa-asiointimatka. Polttomoottoriautolla se ongelma on maakunnissa suurempi, huoltoasemia on harvemmassa kuin voimavirtapistokkeita.
Sähköautoilijoilla on ongelma nimenomaan Helsingissä: kadunvarsiruuduista ei löydy latauspaikkoja kuin parista hassusta korttelista, sisäpihojen pistokepaikat on otettu taloyhtiön yhteisiksi virkistyspihoiksi, eikä kukaan vakavissaan kai enää luule, että Helsinkiin saisi rakentaa uuden taloyhtiön kylkeen parkkihallin, jossa sähköautojen lataaminen onnistuisi vaivatta. Kun Helsingin seudulla nimenomaan siitä sähköautosta saisi suurimman hyödyn irti.
