Kommentti: Kevyt­auto­sekoilussa on vain häviäjiä – tällä tavoin lain voisi uudistaa

Julkaistu:

Kommentti
Kansallinen kevytautoprojekti on malliesimerkki kansalaisen kannalta kovin huonosti sujuneesta hankkeesta. Liikenneministerin päätös oli silti oikea.
Täysjäähän jämähtänyt mopoautokauppa. Turhia tai vähintäänkin hyvin epävarmoja investointeja niin autoalan yrityksissä kuin yksityistalouksissakin. Kaupan päälle vihaisia äitejä ja isiä. Sekä tietenkin pettyneitä teinejä. Ja ylipäätään paljon mielipahaa ja murhetta. Ynnä tietenkin estynyttä taloudellista toimeliaisuutta eli arviolta miljoonien eurojen edestä saamatta jääneitä verotuloja.

Siinä muutama kuvaus, jota edellisen hallituksen alulle panemasta, pian jo käsittämättömät kaksi vuotta jatkuneesta kevytautosekoilusta tuntuu jääneen tässä kohtaa käsiin.
Ministeri Anne Bernerin (kesk) johdolla aloitetun kevytautoprojektin välitulos tuntuu niin huonolta, että rinnalla alkaa hiljalleen kalveta jo surullisenkuuluisa taksilakikin.

Voiton puolelle näyttäisi jäävän vain ministeriön ja Traficomin virkamiesten työllistyminen, jos sitä nyt voi minkäänlaisena positiivisena seikkana pitää.

Ja selvää on, että virkamiestyötä riittää vielä pitkään, sillä viimeksi hankkeeseen puuttui pari päivää sitten istuva liikenneministeri Sanna Marin (sd), joka otti Suomen kevytautoprojektille monien pettymykseksi vuoden lisäajan.

Mitään lakia ei siis tule tänä vuonna voimaan, eli perheen teini ei pääsekään luvatusti auton rattiin.

Marinin lisäaikapäätös – joka sinänsä oli tarjolla olevista huonoista vaihtoehdoista ehkä sittenkin se vähiten huono – iski suomalaisten hermoon sen verran kovaa, että liikenneministeri sai jopa yhden tappouhkauksen. Aika ennenkuulumatonta, pakko sanoa.

Pelkästään Ilta-Sanomissa kevytautoasia aiheutti sellaisen yhteydenottotulvan, että asian voi sanoa koskettavan todella montaa perhettä. Ja näissä perheissä on tyypillisesti tapauksia, joissa teini-ikäisen nuoren pitäisi käydä olemattomien joukkoliikenneyhteyksien ääreltä kesätöissä ja/tai harrastaa monta kertaa viikossa.

Pahimmillaan arvokkaasta teinin uudesta autosta oli jo menty tekemään kaupat, niin sanotusti hyvässä uskossa. Ja nyt niellään tappiota.

Mutta mitä vaihtoehtoja Marinilla olisi ollut?
Kevytautolakipaperit pamahtivat liikenneministerin pöydälle perintönä suoraan Brysselistä, jossa EU:n komissio oli katsonut hankkeen rikkovan ajokorttidirektiiviä. Direktiivin mukaan niin sanottu mopoautokortti on varattu (ihan loogisesti) vain mopoille ja kevyille nelipyörille, ei suinkaan traktoreille.

Kerrattakoon vielä, että kieltämättä hiukan riskaabelisti valmistellun kevytautolain ideana oli, että alle kymmenvuotiaista henkilöautosta voisi tehtailla elektroniseen nopeusrajoittimeen perustuvia viisipaikkaisia, kuuttakymppiä kulkevia mukatraktoreita, joita nuoret sitten ajaisivat mopokorteillaan. Eh, siis traktoreita ilman työlaitteen kiinnittämistä mahdollistavaa vetokoukkuakaan, pakko vielä painottaa.

Ei oikeastaan ole ihme, että komissiosta – jossa alkujaan suhtauduttiin suomalaiseen kevytautoideaan ihan suopeasti – tuli tässä vaiheessa niskaan niin sanotusti kylmää vettä.

Ehkä asialla oli ranskalainen mopoautoteollisuus tai sitten ei, mutta liikenneturvallisuustilastoissa kaikkein onnettomuusaltteimmalle ikäryhmälle olisi joka tapauksessa sallittu älyttömimmillään koukuton McLaren tai Tesla. Juridisesti siis todellakin (nyt rummun pärinää ja hekotusta) traktorina.

Nurin meni, siis toistaiseksi.

Jotenkin kevytautoaihe silti jatkuu. Ja kun jatkuu, niin selvää on, että lähtökohtana on oltava, että hanke pitää viedä tällä kertaa maaliin kunnolla. Huonon ja turhaa riskiä ottavan lainvalmistelun on loputtava, rohkeista muutoksista ja vapaan markkinatalouden mahdollisuuksista kuitenkaan tinkimättä.

Liikenneministeriöllä ei ole varaa epäonnistua. Pelissä on kansalaisten oikeusturva ja parhaimmillaan aika mukavan potin verotuloja tuottava auto- ja konekauppa. Sekä liikkumisen ja elämisen mahdollisuudet niin muuttotappiosta kärsivällä maaseudulla kuin saman ongelman vaivaamissa pienemmissä taajamissakin.

Kevytautokysymykseen on todellakin saatava mahdollisimman pikaisesti päätös, joka lopettaa asian ympärillä vellovan epävarmuuden.

Kenties ratkaisuna voisi olla aiempaa ehdotusta hiukan työkonemaisemmin toteutettu kevytauto, jossa ykkösenä olisi maksimaalinen liikenneturvallisuus – ennen kaikkea sen vastapuolen näkökulmasta.

Selkosuomeksi tämä voisi tarkoittaa alkujaan esitettyä hiukan alempaa huippunopeutta, ehkä ehdotettuakin modernimpia turvavarusteita sekä työkonekriteerien täyttymisen osalta vähintäänkin sitä vetokoukkua. Ynnä perusautoa tiheämpää katsastusväliä, jonka puitteissa tarkistettaisiin erityisesti elektronisen nopeusrajoittimen toiminta ja mahdolliset digitaaliset todisteet rajoituksen manipuloinnista.
Virkamiesten asiana on nyt selvittää mikä ratkaisu komissiolle kelpaa vai kelpaako mikään. Ja jos ei, niin sekin vastaus on saatava ulos selkeästi ja ilman viivyttelyä.

Kysymys on paitsi nuorten liikkumisesta, myös tulevaisuuden veronmaksajien maksimaalisesta turvallisuudesta ja toimeliaisuudesta. Sekä varsinkin suurimpien kaupunkiseutujen ulkopuolella myös aivan konkreettisesta arjen mahdollistamisesta ja elämäntavan edellytyksistä.

Edellä mainittuihin ei pelkkä turvatekniikaltaan nykyaikaista henkilöautoa huomattavasti rajoittuneempi, kokemattoman nuoren käsissä osin suorastaan vaarallinen mopoauto riitä. Joskin sellaisenkin voisi yhä toki hankkia, jos huoltaja tai muu päätöksentekijä niin parhaaksi katsoo.

Ja jos lakiin tarvitaan jotain mallia, niin se löytyy huippuluokan liikenneturvallisuusmaa Ruotsista, josta löytyy jo vuodesta 1963 alkaen sallittu niin sanottu A- ja EPA-traktoriluokka. Siis henkilöautosta muokattu nopeusrajoitettu, tyypillisesti lavallinen ja vetokoukullinen liikkumislaitemuoto.

Jonka huippunopeus on muuten mallista riippuen 30 tai 45 km/h. Ei suinkaan se Suomen eduskunnan päättämä kuusikymmentä.

Ota kantaa

Pitäisikö Suomessa sallia niin sanottu kevytautoluokka?

Kyllä 50% Ei, nykyiset mopoautot riittävät 50%
Ääniä yhteensä 6549

Näin kevytautohanke eteni nykyiseen tilaansa

Kevytautoja koskeva hanke alkoi virallisesti vuonna 2017, jolloin Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi (Liikenne- ja viestintävirasto 1.1.2019 alkaen) selvitti yhteistyössä ministeriön kanssa nopeudeltaan rajoitettujen henkilöautojen käyttöönottoa erityisesti nuorten käyttöön. Tätä ennen asiaa oli käsitelty muun muassa eduskunnassa kirjallisen kysymyksen muodossa.

EU:n komissio antoi Suomelle ensimmäisen huomautuksen kevytautoja koskevien lakien sisällöstä 24.9.2018. Huomautuksen mukaan ehdotetut lakimuutokset eivät täyttäneet unionin lainsäädännön vaatimuksia erityisesti unionin ajokorttilainsäädännön osalta.

Edellinen hallitus ja eduskunta ottivat komission huomautuksen huomioon, mutta katsoivat, että ehdotetut lakimuutokset kuitenkin vastasivat riittävällä tavalla unionin lainsäädännön tulkintakäytäntöä. Lakiesityksen katsottiin olevan tarkoituksenmukainen toteuttamistapa, jolla saavutetaan kevytautoja koskevan lainsäädännön tavoitteet.

Presidentin vahvistus laille saatiin 18.1.2019, jonka jälkeen alkoi tarkempien määräysten eli niin sanottujen asetusten sorvaus. Ne pitivät sisällään esimerkiksi rekisterikilpiseikat. Lausuntoyhteenveto annettiin. 3.7.2019.

Tässä kohtaa asiaan puuttui jälleen EU, joka antoi Suomelle 1.8.2019 toisen huomautuksen kevytautolakeihin liittyvistä valtioneuvoston asetusten luonnoksista sekä Liikenne- ja viestintäviraston määräyksistä.

Huomautuksen sisältö oli pääosin sama kuin lakien valmisteluvaiheessa annetussa huomautuksessa. Uudessa huomautuksessa komissio kuitenkin tiukensi tulkintaansa siitä, miten ajokorttidirektiiviä sovelletaan niin kutsutun traktoriluokan ajoneuvoihin.

Tällä hetkellä kevytautoasiaan liittyvien asetusten ja määräysten valmistelu on keskeytetty.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt