Kirjoitin tällä palstalla reilut viisi vuotta sitten siitä, kuinka Suomen autoilu oli ajautumassa yhä syvemmälle Kuuban tielle. Ajatuksena – ja samalla pelkona – oli että kireä autoverotus ja poliittiset epävarmuustekijät saavat autonostajat ja autoilijat kovin varovaiseksi. Seurauksena uusien autojen myynti hyytyisi ja autokanta vanhenisi entisestään.
Ja kuinka sitten kävikään? Hallitukset tulevat ja menevät, mutta autovero on ja pysyy. Autoveroon tehdyt muutokset ovat olleet käytännössä kosmeettisia, vaikkakin osin aivan oikean suuntaisia. Viime syksyn WLTP-sotkun kanssa ehdittiin hätäillä oikein kunnolla verometsäänkin.
Ja autot ovat edelleen meillä suhteettoman kalliita, sanotaanko nyt esimerkiksi vaikka naapurimaa Ruotsiin verrattuna. Autoverolla on tässä eittämätön osansa, vaikka se ei halvimpien autojen kohdalla euromääräisesti kovin suuri olisikaan.
Kalliimmissa autoissa puhutaan jo kymmenien, jopa satojen tuhansien eurojen lisätaakasta. Eihän sellaisessa ole EU-todellisuudessa mitään järkeä, sillä kyse on puhtaasti omistamiseen liittyvästä verosta, joka pitää maksaa, vaikka ei ajaisi autollaan maamme heikkokuntoisilla teillä metriäkään. Joku saattaa hiljaa keskustelun lomassa mainita jopa sanan kateusvero.
Suomessa perittävä korkea polttoainevero ja vuosittainen ajoneuvovero tuottavat joka tapauksessa katkeamattomasti muhkean potin valtion verokassaan.
Veropolitiikan järjenvastaisuuden ovat huomanneet myös suomalaiset yksityiset autoilijat ja yritykset, joille käytettyjen autojen maahantuonnista on nyt tullut uusi kansanhuvi. Käytettyjä autoja arvioidaan tuotavan tänä vuonna Suomeen jopa 46 000 kappaletta. Samaan aikaan uudet jäävät yhä useammin myymättä.
Ruotsista käytetyn tai uudenkarhean auton saa huomattavasti halvemmalla autoverojenkin kanssa, mutta samalla valtiolta jäävät uuden auton alv-tulot saamatta. Tässäkään ei ole liialti järkeä valtion tulojen kannalta. Autoalan kannanotot uusien vähäpäästöisten autojen autoveron kohtuullistamiseksi kaikuvat nykyhallituspuolueiden kuuroille korville.
Niinpä ei ole ihme, että jälleen kerran olemme tilanteessa, jossa uusien autojen kauppa takkuaa pahasti, ja autokantamme keski-ikä on kuin onkin nyt korkeampi kuin viisi vuotta sitten – tänään keskimääräinen suomalaisauto on 12,1-vuotias, kun se viisi vuotta sitten oli 11,4 vuotta vanha.
Ennustukseni kävi siis valitettavasti toteen. Olisiko niin, että suomalaisautoilijoilla on vihdoin tullut mitta täyteen?
Käytettyjen autojen maahantuonti on päästökehityksen kannalta katkeraa kalkkia juotettavaksi hallitusohjelman päästövähennystavoitteille: kun uusien autojen keskimääräinen CO2-päästötaso on tällä hetkellä 119,4 grammaa kilometrillä, on se käytettyinä maahantuotujen osalta 167,2 grammaa kilometrillä.
Ero on merkittävän suuri, eikä varmasti tue asetettuja ilmastotavoitteita. Koska tuontia ei voi EU-maissa kieltää, täytyisi nyt ottaa lusikka kauniiseen käteen ja muuttaa uusien autojen verotusta enemmän käyttöön pohjautuvaksi. Kerran jo raskaasti verotetut saisivat jäädä näiltä osin rauhaan, tietenkin.
Suomessa on peritty autoveroa vuodesta 1958 lähtien. Olisiko nyt aika uudistaa verotuksen ajatusmaailma tämän päivän tasolle, eikä takertua enää ikiaikaisiin traditioihin?
