IS ajoi 20-heppaisella ”sähköisellä kirpulla” – Microlinosta tehty jo 10 000 varausta

Julkaistu:

ensitesti
Kun CO2-tietoisuus kasvaa ja päästöjä kaupunkiympäristöissä rajoitetaan tiukkenevilla kielloilla, uusille innovaatioille löytyy tilaa.
Kasvavat liikennemäärät, liikenteen päästöt, dieselkiellot, polttomoottoreiden käytön rajoitukset, sähköautoilun edistäminen... Autoiluun liittyvät ratkaisut muuttavat kaupunkikuvaa maailmalla nopeasti. Mahdollisuuksiahan liikkumiseen tulevaisuudeksi on vähintään yhtä paljon kuin mitä niissä riittää haasteita.

Yksi fakta näyttäisi kuitenkin varmalta. Isot kaupungit kasvavat kasvamistaan. Ruuhkat paisuvat, ja kyllä, osa ruuhkista tuntuu jopa tarkoitushakuisilta; aivan kuin autoista haluttaisiin päästä eroon… Entä jos etsittäisiin muunlaisia ratkaisuja yksityisautoiluun?


Idea uudenlaisesta kevyestä ja kaksipaikkaisesta sähköajoneuvosta syntyi sveitsiläisen potkulautoja maailmalle vieneen Micro Mobility - yrityksessä. Tuotepaletti sisältää nykyisin myös moottorisoituja lautoja, joten oli vain ajan kysymys, milloin suunnittelupöydälle tuli ensimmäinen isompi ajoneuvo. Ensimmäiset luonnokset Microlinosta piirrettiin vuonna 2015. Tavoitteena oli alusta alkaen löytää kompromissi auton ja moottoripyörän väliltä.

Ensimmäisen prototyypin valmistus alkoi Kiinassa elokuussa 2015, valmista tuli tammikuussa 2016. Automaailman sykleillä edettiin siis nopeasti. Tätä helpotti se, ettei Microlino ole auto. Se on L7e-luokan ajoneuvo. Kevytajoneuvoille suoritettavat testit ovat huomattavasti vähäisemmät kuin mitä oikealta autolta vaaditaan. Tiukkoja kolaritestejä ei esimerkiksi tarvita, joskin valmistajan mukaan Microlino täyttää tarvittavat kriteerit 50 km/h nopeuteen asti.

Suurelle yleisölle Microlino esiteltiin Geneven autonäyttelyssä keväällä 2016. Seurasi yli 200 miljoonaa mediakirjoitusta ja ensimmäiset tilaukset, vaikka tuotannon aloittamisesta ei ollut edes tietoa. Nyt Microlinosta on jo yli 10 000 varausta, vaikka tuotanto on vasta alkamassa.


Pääsimme esisarjan Microlinon rattiin Zürichissä. Jo ensisilmäys vetää suupielet oikealla tavalla vinoon. Microlino on sympaattinen, joskaan ei yhtä symppis kuin esikuvansa eli 50-luvulla valmistettu BMW Isetta. Mittaa Microlinolla on 2,4 metriä, eli se on noin 10 prosenttia Isettaa suurempi. Toisaalta sen verran ihmiset lienevät 50 vuodessa keskimäärin jo kasvaneet.


Tarjolla on kaksi akkuversiota: kahdeksan tai 14,4 kilowattituntia. Ensin mainitulle virtaa luvataan 120 kilometrin ajomatkaan, jälkimmäiselle 215 kilometriä. Latausaika on 220 V -pistokkeesta nelisen tuntia. Tehokkaammalla 6 kW -latauksella pienempi akusto on 80 prosentin latingissa tunnissa. Pikalatausta ei ole toistaiseksi tarjolla. Kulut on haluttu pitää kurissa.

Käynti sisälle Microlinoon käy ”etuoven” kautta; vähän kuin jääkaappiin astuisi. Astumisen jatkoliikettä seuraa 180 asteen pyörähdys, ja samalla takamus putoaa penkkiin. Ratti on kiinni ovessa, eli kun ovi suljetaan, rattiohjauspyörä tulee syliin. Se on kiinteä, mutta penkki liikkuu.

Istuma-asento on kahden istuttavalla penkillä hieman outo. Polkimet ovat pienet. Fiiliksessä on jotain sama kuin kääpiöautoissa. Käyttökytkimiä on vain muutama, ja niistä säädellään perustoimintoja eli ilmastointia ja valoja. Edes radiota ei ole. Oletus on se, että ihmiset soittavat musiikkia älypuhelimella. Alkuperäisestä Isettasta poiketen Microlinossa on myös takaluukku, jonka kautta pääsee käsiksi 300-litraiseen tavaratilaan.

Akusto on auton pohjalla ja pieni sähkömoottori taka-akselilla. 20 hevosvoimaa ei kuulosta paljolta, mutta kun liikuteltavana on kuskin ja isomman akun kera vain reilut 600 kiloa, suorituskyky on riittävä. Kiihtyvyys ei ole tietenkään Teslan tasoa, mutta liikennevaloista päästään rivakasti liikkeelle.

Pyöreähköstä kabiinista on melko hyvä näkyvyys ulos, ja kompaktit ulkomitat on äärettömän helppo hahmottaa. Pienen totuttelun jälkeen on helppo kurvailla hyvinkin ahtaisiin paikkoihin. Microlino on tehty valloittamaan suurkaupunkien ahtaat ydinkeskustat.

 

Koska Microlino ei edes halua olla auto, se on vaihtoehto – ja fiksu sellainen.

Pysäköintiin liittyen Microlino tarjoaa yllättävän ratkaisun. Sen voi iskeä poikittain parkkiruutuun. Keula menee sen verran katukivetyksen päälle, että takapyörät jäävät vielä ruudun sisälle. Parkkipirkko voi tietysti olla pysäköinnin laillisuudesta eri mieltä, mutta teoriassa yhden normaalin henkilöauton tilaan voi parkkeerata kolme Microlinoa. Kätevää. Edes sivuille ei tarvitse jättää ylimääräistä tilaa, koska käynti Microlinoon tapahtuu etuoven kautta.

Microlinon maksiminopeus on rajattu lukemaan 90 km/h, mikä on lyhyt akseliväli ja 13-tuumaiset pyörät huomioiden viisasta. Mihin huippunopeutta tarvitaan, kun Microlino on tehty kaupunkiin? Kyllä nopeus riittää vielä kehäteillekin. Toisaalta, ohjaustuntuma on sellainen, ettei kuski edes halua lähteä kurvailemaan mutkateille.

Koska Microlino ei edes halua olla auto, se on vaihtoehto – ja fiksu sellainen. Sähköisenä se on puhdas, ja sitä puhtaampi se on, mitä uusiutuvammista lähteistä sen akkuihin ladattava energia on tuotettu. Valmistuskin säästää maailmaa: pienen koon ja simppelin tekniikan ansiosta Microlinon valmistaminen vaatii 60 prosenttia vähemmän energiaa kuin oikean sähköauton valmistus.


Perusversion hinnat alkavat noin 12 000 eurosta, isommalla akustolla hinta on muutaman tuhat euroa kalliimpi. Myyntiverkostoa ollaan vasta pystyttämässä, ja Sveitsissä Microlinot tullaan huollattamaan Boschin verkoston kautta. Tämän yhteistyön voi kuvitella laajenevan myös Sveitsin ulkopuolelle.

Microlino

  • Sähkömoottori 15 kW (20 hv) 110 Nm
  • Suorituskyky 0–50 km/h n. 5 s, rajoitettu huippunopeus 90 km/h
  • Kulutus ei tiedossa
  • CO2-päästöt 0 g/km
  • Voimansiirto takaveto, A1
  • Mitat p 2 435 mm, l 1 500 mm, k 1 459 mm, akseliväli ei tiedossa, omamassa 571 kg, tavaratila 300 l
  • Hinta noin 15 000 euroa

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt