Näin saatiin mitattua Ford Taunus 12 M:n huippunopeudeksi 142 km/h

Julkaistu:

Silloin ennen
Ilman kilometripylväitä en olisi ikinä uskonut, että Taunus 12 M kulkee yli sataaneljääkymppiä! Aika haipakkaa, tuumi kuskikin.
Tarkalleen lentävän kilometrin nopeudeksi tuli 142 km/t. Se oli oli 1960-luvun puolivälissä huima nopeus, varsinkin Fordin pienellä, etuvetoisella uutuusmallilla – vaikka sen perässä lukikin TS eli Touring Sport.

Edellinen nopeusennätys isän kyydissä oli vanhalla ”maapallo-Taunuksella” alamäessä mittarin liioittelema satakymmenen.

Mutta kilometripylväät eivät valehtele – eikä isän kultadubleinen rannekello, jossa oli napista käynnistettävä, kymmenyksentarkka sekundaattori.

Oltiin Kuopiosta etelään menossa. Nopeusrajoituksia ei ollut vielä keksitty, ja pitkän suoran tullen komensin isän painamaan ”nastan lautaan”.

Naps, kilometripylvään 12 kohdalla kello käyntiin ja toinen naps pylvään 13 osuessa samaan sivuikkunan reunaan.

En selitä monimutkaista laskutoimitusta, jonka perusteella Taunuksemme huippunopeus selvisi, mutta 142 oli aika saavutus niin kuskilta kuin kellomieheltä. Eihän edes TS-Taunuksen huippunopeuden pitänyt esitteen mukaan olla kuin 140!

Oli tienvarsien kilometripylväillä toki muutakin käyttöä kuin Taunuksen vauhdin mittausta. Mukava kivisistä tolpista oli matkan taittumista seurata. Tässäkin tapauksessa se 12 tarkoitti, että oli Kuopiosta tultu 12 kilometriä, ja samassa pylväässä ollut 153 osoitti, että seuraavaan isoon kaupunkiin eli Mikkeliin oli vielä 153 kilometriä. (1960-luvun matka-arvio on tässä muistinvarainen)

Jos ei muuta ajanvietettä lapsilla ollut, niin ohi vilahtelevista kivipylväistä ynnättiin luvut ihan vai tarkistaaksemme, pysyikö kokonaismatka samana.

 

Museaalisista syistä joillekin teille kilometripylväitä jätettiin.

Kilometripylväiden historia alkaa Rooman valtakunnan Via Appiasta. Suomeen peninkulmatolppia alettiin pystyttää 1500-luvulla. 1800-luvulla mitaksi otettiin Suomen virsta, kymmenesosa ruotsin peninkulmasta, 1068,8 metriä. Siitä virstanpylväs.

Kilometreihin siirryttiin itsenäisyyden ja TVH:n myötä 1930-luvulle tultaessa. Päätiet saivat nämä hienot, ylöspäin kapenevat, kiviset pylväät, joissa kilometrit kahteen suuntaan, sivuteille riittivät puutolpat ja kilometrilaatat.

Vaikkei navigaattoreista ollut vielä hajuakaan, 1980-luvun alussa kilometripylväät päätettiin poistaa tarpeettomina – ja vaarallisina kolareissa ja ojaanajoissa.

Museaalisista syistä joillekin teille kilometripylväitä jätettiin.

Muistutan kuitenkin, että niiden avulla Taunuksemme veroisen vauhdin mittaaminen on nykyisin sakolla rangaistavaa: 42 kilometrin ylinopeudesta lähtee jo kortti.

Silloin ennen... Vinkkaa osoitteeseen plus@iltasanomat.fi, mitä tavaraa tai asiaa kaipaat. Me etsimme tarinan.

Ota kantaa

Oletko nähnyt Suomen maantienvarsilla kilometripylvään?

Olen nähnyt 89% Olen kuullut niistä, mutta en ole nähnyt 3% En ole nähnyt, enkä niistä ole aiemmin kuullutkaan 5% En muista 3%
Ääniä yhteensä 7026

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt