Koeajossa käytetty Škoda Superb: Kannattaako maksaa saksalaisesta 10 000 enemmän välttääkseen ”pirkka-Audin” leiman

Koeajettuani vuosimallin 2013 Audi A6:n kaksilitraisella dieselmoottorilla halusin testata, onko mielikuville saman konsernin toisesta isosta autosta – Škoda Superbista – ”halpis-Audina tai ”pirkka-Audina” oikeasti myös katetta.

Koeajettu Audi A6 2.0 TDI, vuosimallia 2013, oli niellyt asvalttia 121 000 kilometriä, ja siinä oli portaaton multitronic-automaattivaihteisto. Kaksilitraisen koneen voimanlähteenä oli 177-hevovoimainen turbodieselmoottori. Vääntöä Audin pannusta löytyi 380 newtonmetriä.

Koeajetun Audin hintapyyntö huhtikuussa oli Volkswagen Center Airportissa Vantaalla 23 500 euroa. Auto edusti kuitenkin mallistonsa Sedan Business -perustasoa, eikä se ollut nelivetoinen. Kyyti oli kyllä mahtavaa ja diesel hyrisi pehmeästi. Kieltämättä olin täpinöissäni ja kuvailin Audia huippumukavaksi ajettavaksi ja äänettömäksi valtatielaivaksi.

Erot pelkkiä mielikuvia?

Helsingin Sanomissa julkaistiin taannoin juttu, jossa kerrottiin kuinka esimerkiksi Volkswagen-konsernin eri merkkien Škodan, Audin ja Volkswagenin erot perustuvat pitkälti materiaalivalintoihin ja mielikuviin.

Koeajettu Superb edustaa jo mallistonsa kolmatta sukupolvea.

Helposti siis voisi siis olettaa, että konsernin kahden ison auton, Audi A6:n ja Škoda Superbin erot olisivat todellisuudessa mielikuvia pienemmät, jopa olemattomat. Molemmat ovat hienoja autoja. Audi A6:tta kuvataan aina premiumiksi, Superbia taas ”melkein” premiumiksi.

Koeajoon löytyi espoolaisesta Autosillasta Superb vuosimallia 2015. Keväällä ajetun Audin tavoin kaksilitraisella turbodieselmoottorilla ja lähes saman verran ajettuna (mittarilukema oli 113 000 kilometriä). Siinä missä Audi oli pelkästään etuvetoinen, tässä Superbissa veto oli kaikilla neljällä pyörällä. Hintapyyntö oli 19 190 euroa.

Škoda Superb oli juuri vuonna 2015 uudistunut. Sen edeltäjämallin rehellisesti sanottuna hieman ”mokelomaiset” takalyhdyt olivat saaneet virtaviivaisemmat, joskin myös ehkä hivenen persoonattomammat muodot. Muotokieli muuttui nykylinjan muiden Škodien mukaiseksi: terävä vyötärölinjan pokkaus jatkuu läpi auton.

Superbin huoltohistoria oli moitteeton, ja auto muutenkin huippusiisti: se oli palvellut vuoteen 2017 asti elinkeinoelämän erään etujärjestön johtajan työsuhdeautona.

Audia järeämpää kyytiä

En tiedä, vaikuttiko ennestään takaraivossa kytenyt mielikuva lopputulokseen, mutta en kuitenkaan ihan samalla tavalla ollut ”täpinöissäni” Superbin kyydistä kuin aiemmin Audin menosta. Ensivaikutelma oli, että kaksilitrainen dieselmoottori kiidätti Superbia astetta järeämmin kuin Audia. Järeällä tarkoitan siis siitä, että diesel-Škodalla meno ei ollut yhtä hyrisevän sileää kuin kaksi vuotta iäkkäämmällä Audilla.

Toki pintapuolinen vaikutelma voi johtua siitäkin, että Audin koeajosta oli kulunut aikaa jo puoli vuotta, ja odotin Superbilta lähes täydellistä suoritusta. Superbilla meno tuntui kutakuinkin samanlaiselta kuin millä tahansa hyvällä kaksilitraisella dieselillä.

Dieselin käyntiääni on nykymittapuulla aika karkea, ja moottorin värinän havaitsee ratissakin liikennevaloihin pysähdyttäessä. Meno Audilla oli kuiskaavampaa, samalla myös ylellisemmän tuntuista.

Melkein premiumia

Tämä Superbin ehkä ainoa korviin ja samalla persauksiinkin tuntuva heikkous johtunee siitäkin, että DSG-automaatti toimii turhankin ekohenkisesti.

Taajamassa laatikko pisti pykälään viidennen ja 70 km:n tuntinopeuden yläpuolella jo suurimman eli kuudennen vaihteen. Tämä taas välittyi molemmissa tapauksissa ohjaamoon selvänä jyrinänä. D:stä S-ajomoodiin vaihtamalla saa käyttöön pienempiä pykäliä, mutta se taas vesittää automaatin vaivatonta perusideaa.

Pakko myöntää, että Superbia tulee liikaa verrattua Audi A6:een. Tosin, eihän koeajettukaan Superb uutena ole ollut mikään halpa auto: nelivetoisena kaksilitrainen diesel maksoi vuonna 2015 lähes 50 000 euroa.

Valtateillä ja matka-ajossa Superb on kuitenkin todella hyvä iso auto – erittäin tilava ja edustava. Lisäksi käytettynä sen saa selvästi edullisemmin kuin saman ikäisen Audi A6:n.

”

 Jos brändin hohde ei ratkaise...

Katsoin Nettiauton tarjontaa, josta kävi ilmi, että kaksilitraisella dieselmoottorilla Audi A6:tta ei edes nelivetoisena ole tarjolla: niitä kiidättää kolmilitrainen V6-dieselmoottori.

Jos siis etsii vuosimallin 2015 Audi A6:tta kaksilitraisena dieselinä, pitää tyytyä pelkkään etuvetoon. Jos sen Audin haluaa kutakuinkin samoilla kilometreillä kuin nyt koeajetun kaksilitraisen nelivetoisen Superbin, niin pätäkkää pitää latoa tiskiin 10 000 euroa enemmän. Nelivetoisen Audi A6 -dieselin vertaaminen tähän Superbiin ei taas ole edes reilua, kun toisessa on kolmilitrainen V6-turbodiesel ja toisessa kaksilitrainen perusdiesel.

• Lue lisää: Tältä tuntuu meno uuden Dacian hintaisessa V6-dieselillä varustetussa neliveto-Mersussa

Jos brändin hohde ei ratkaise, eikä pikkuisen jyrisevämpi kyyti kaupunkinopeuksilla ole kynnyskysymys, niin alle 20 000 eurolla saa todella laadukkaan, ison ja melko vähän ajetunkin auton. Superb ei ehkä ole ihan premiumia, mutta edustava auto sekin on.

Koeajettu Superb edustaa jo mallistonsa kolmatta sukupolvea, mutta se on rekisteröity edellisen vuoden puolella. Audi A6:lla saa toki naapurin kateellisemmaksi kuin Superbilla, mutta kannattaako siitä maksaa 10 000 euroa enemmän, semminkin kun mukaan ei tule edes nelivetoa.

Artikkeli on julkaistu yhteistyössä Kaasujalan kanssa. Kaasujalan käytettyjen koeajoja löytyy lisää tästä.