Koeajossa auto, jonka koiranpentumainen olemus vetoaa suojeluvaistoon – Suzuki Jimny saa heikkoudetkin anteeksi

Julkaistu:

KOEAJO
Suzuki Jimnyn vahvuudet ovat samalla sen heikkouksia – ja päinvastoin.
Uusi Suzuki Jimny on aikamoinen epeli pieneksi maastoautoksi. Jimny on lyhyessä ajassa, noin puolessa vuodessa, noussut autouutuuksien joukossa aivan erityiseen asemaan: se noteerattiin muun muassa maailman arvostetuimman World Car of the Year -kilpailun tämän vuoden pääsarjassa yhdeksi kymmenestä finalistista.

Pääsarjan lisäksi tämä veijarimaisen olemuksen umpiperinteinen maastoauto oli ehdolla myös kaupunkiautojen World Urban Car 2019 -sarjassa sekä muotoilun World Car Design of The Year 2019 -sarjassa.


Ehdokkuus kolmessa sarjassa ei voi olla sattumaa. Autolle pelkästään ehdokkuudet toivat kunniaa, mutta Urban Car -sarjan voitto toimi varsinaisena kruununa.

Jimnyn saamat kommentit ovat olleet hieman ristiriitaisia, jopa huvittuneita. Voitto kaupunkiautosarjassa yllätti, sillä onhan Jimny ennen kaikkea suunniteltu maastoajoa varten.



Voisi olettaa, että maastoauto on kömpelö pikkupyörittelyssä, mutta Jimnyn pieni koko tekee siitä kuitenkin yllättävän näppärän kulkineen kaupunkiympäristössä. Jimny kääntyy pienessä tilassa ja on helppo pysäköidä.

Toisaalta leveä takaovi on raskaahko, ja se avautuu suomalaisittain katupysäköintiä ajatellen väärin päin. Ovi on avattuna tiellä jalkakäytävälle poistuttaessa, ja kauppakassien kanssa lähestyttäessä se pitää ensin kiertää kadun puolelle, ja vasta sitten avata.

Hämmennystä herätti myös Jimnyn ehdokkuus muotoilusarjassa, sillä ensisilmäyksellä autohan vaikuttaa yksinkertaisen laatikkomaiselta, lähes viivoittimella piirretyltä. Jimnyn muotoilullinen karisma piileekin auton sympaattisessa yleisolemuksessa, jossa on jotakin hyvin rehellistä – ja sitä tavataan nykyautoissa aivan liian harvoin. Jimny on aidosti omanlaisensa.

Niinpä Jimnyn lähtökohtaiset heikkoudet ovatkin samalla myös vahvuuksia: fiksusti ajateltu Suzukilta.

Neljännen sukupolven Jimny kulkee itsevarmana omia polkujaan. Moottori on kasvanut 1,5-litraiseksi, ja se on autossa nykytyylistä poikkeavasti pitkittäin. Poikkeavaa on sekin, että Jimny on lähtökohtaisesti takavetoinen. Jäykässä taka-akselissa ei ole lukkoa, vaan vedonhallinta tapahtuu sähköohjatusti. Myös Jimnyn etuakseli on jäykkä. Tukivarret ja vakaajatangot ovat auton omamassa huomioiden tukevat. Auton maavara on 21 senttimetriä ja kahluusyvyys mukavat 30 senttiä. Nelivedon voi kytkeä päälle ajaessa jopa 100 km/h nopeuteen saakka.

Kaikki nämä ovat omiaan maastossa ja huonoilla mökkiteillä rymistellessä, mutta jo kantatienopeuksissa Jimnyn perinteisten ratkaisujen luomat rajoitteet nousevat esiin.


Moottoriteiltä Jimnyllä tahtookin sitten jo nopeasti pois, sillä meno muuttuu epävakaaksi. Ohjaustuntuma on maastossa asiallisen kevyt ja vaivaton, mutta vauhdin kasvaessa se muuttuu epätarkaksi, lähes jatkuvaa ohjailua vaativaksi.

Keskimittaista pidempi kuljettaja ei tahdo löytää oikein kunnon levollista ajo­asentoa, jolloin jalat jäävät ikävästi koukkuun. Onneksi ajomelu pysyy hieman yllättäenkin varsin kohtuullisella tasolla suuremmissakin vauhdeissa.

Jimnyn jousitus on anteeksiantava, mikä on Suomen sivuteillä miellyttävä ominaisuus. Vetopito on hyvä huonollakin pinnalla, mutta auto kallistelee mutkissa huomattavasti. Jimnyn voi valita joko viisiportaisen manuaalin tai neliportaisen automaatin kera. Varustetasoja on nyt saatavilla kaksi, GL ja GLX.

Jos malttaa odottaa autoaan yli puolen vuoden ajan, saa tehdastilatussa GLX-varustelussa kolmen tonnin lisähinnalla muun muassa kevytmetallivanteet, led-ajovalot, tummennetut takalasit, automaatti-ilmastoinnin ja Suzuki Smart Audion, jossa on seitsemäntuumainen kosketusnäyttö ja navigaattori.

Koeajoimme Jimnystä talvipakkasilla automaattivaihteisen, GL-varustellun yksilön. Automaatista pitää maksaa varsin tuntuva 3 400 euron lisähinta. Lisäksi vanhahtava automaatti lisää kulutusta lähes litralla, ja hidastaa 0-100 km/h kiihtyvyyden australialaislähteiden mukaan peräti 15,5 sekuntiin. Suzuki ei ole virallista arvoa julkaissut.


Automaatti lisää kyllä ajomukavuutta, ja toimii pääsääntöisesti ilman kulmien rypistelyä, mutta vaihtaa ajoittain alaspäin hieman nykäisten. No, pikkujuttu, jos automaatin haluaa. Koeajolla automaatti-Jimny kulutti talvikeleillä yli yhdeksän litraa bensiiniä sekalaisessa ajossa. Se on paljon tässä kokoluokassa.

Kaiken kaikkiaan uusi Jimny on mielenkiintoinen, raikkaan poikkeava tapaus nykyisessä automaailmassa, jossa kaiken tulee aina olla entistä hienompaa, kauniimpaa ja ekologisempaa.

Jimnyä katsellessa kauneus ja pätevyys ovat paljolti katsojan silmissä. Koska auto on luonteeltaan niin umpirehellinen, on siihen helppo mieltyä.

Editoinnissa tapahtunut virhe korjattu: Jimny ei jäänyt ilman palkintoa, vaan se voitti World Urban Car 2019 -sarjan.

Suzuki Jimny 1.5 VVT 4WD GL 4AT

  • Moottori R4, 1 462 cm³, 75 kW (102 hv)/6 000 r/min, 130 Nm/4 000 r/min
  • Suorituskyky 0–100 km/h 15,5 s, huippunopeus 140 km/h
  • Kulutus 8,8 l/100 km 95E10
  • CO2-päästöt198 g/km
  • Voimansiirto A4, neliveto
  • Mitat p 3 480, l 1 645, k 1 720 mm, akseliväli 2 250 mm, omamassa 1 135 kg, tavaratila 85–377–850 l, tankki 40 l
  • Hinta 28 391 euroa

Kiitämme

Ennakkoluulotonta olemusta

Kyvykkyyttä maastossa

Moitimme

Heikohkoa ajoergonomiaa

Korkeaa kulutusta

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt