Autot

Tv:stä tuttu Pasi Toivonen on kahden auton loukussa: miksi vaihtaa renkaat, kun voi vaihtaa Saabia?

Julkaistu:

Loukku
Tv-toimittaja Pasi Toivonen rakastaa Saabeja, kekkoslandian ylpeyksiä. Nyt hän on kahden Saabin loukussa mutta on kääntänyt sen vahvuudeksi.
Ruotsalainen Saab oli 1960-70-luvuilla kaikkien suomalaisten tuntema auto. Se oli kekkoslandian aikaa autoissa. Osa Saabeista tehtiin Uudenkaupungin tehtaalla. Maaherrat ajoivat pidennetyillä Saab 900 Finlandialla. Saab 900 oli ylemmän keskiluokan auto. Huippumallit olivat todella kalliita. Tavallinen kansa ajoi Datsunilla. Himoittu Saab 900 ajoi ohituskaistalla ohi.

60-luvun lopulla Toivosten raumalaisperheessäkin haaveiltiin Saabista.

– Isä oli putkimies, joka olisi halunnut Saabin, Yleisradion Perjantai-ohjelman tuottaja Pasi Toivonen muistelee lapsuuttaan työläisperheessä.

Perheen ensimmäinen auto oli kuitenkin käytetty taivaansininen Volkswagen Kupla. Pasi oli tuolloin kuusivuotias. Sen jälkeen tuli Ladoja, jotka isä osti uutena.


Haave Saabista jäi silti kytemään pojallekin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Olen saanut avainlippukasvatuksen. Suomalaista työtä on perheessämme arvostettu, Pasi Toivonen kertoo.

– Isäni on rutissut, että missä on suomalaisuus, jos suomalainen viljelijä ei esimerkiksi osta Rosenlewin puimuria.

Ensin piti valita väärin ennen kuin löytyi se oikea. Pasi Toivosen ensimmäinen auto oli Volvo, jonka hän osti kaverinsa kanssa. Volvo pysähtyi ensimmäisiin liikennevaloihin.


– Sen jälkeen olen omistanut neljä Saabia, Pasi Toivonen kertoo.

Ensimmäinen Saab 900 löytyi keväällä 1997 Eurasta 10 000 markalla. Vuoden 1986 malli oli Uudessakaupungissa tehty. Se oli ollut autotehtaan työntekijän omistuksessa.

– Kun näin sen ensimmäisen kerran, ajattelin, että ai, se on näin hieno, Pasi Toivonen kertoo.

 

Olin yhtenä kesänä häissä Raumalla. Seuraavana päivänä äijäjoukko oli istunut saunassa ja puhunut persoonastani. Yksi oli ilmaissut arvostuksensa, että jumalauta, se on televisiossa töissä ja sillä on huonompi auto kuin mulla!”

Siitä alkoi ensimmäinen yhteinen matka Saabin kanssa. Hopeinen ysisatanen combicoupe Saab sai sittemmin nimen Hopeanuoli.

Se ruostui pelleistään sen verran pahasti, että Toivonen vaihtoi sen 1993-vuoden rubiininpunaiseen kaunottareen. Hopeisen hän lahjoitti Tampereen kehitysmaakaupassa harjoittelussa olleelle, Valkeakoskella opiskelleelle kenialaiskundille.


– Ruostui se rubiininpunainenkin aikanaan, ja korjaajani kehotuksesta ryhdyin etsimään vaihto-osia, Pasi Toivonen kertoo.

Vammalasta löytyi rubiininpunainen 1993-mallinen combicoupe, jonka rekisterinumero heitti Toivosen Saabista vain kolmella numerolla. Se oli kytkinvikainen ja myytiin varaosiksi vain 200 eurolla.

– Kutsuimme tätä varaosa-Saabia Siskoksi, sillä ne olivat identtisiä punaisia Saabeja.

– Ostin Siskon, ajoin ilman kytkintä korjaamolle Tampereelle ja ystävällisesti se toimi elinluovuttajana vuoden päivät.


Sisko luovutti Rubiinille muun muassa konepellin, sisäkaton, kuskinpenkin ja kaksi ulko-ovea.

– Nyt Sisko on laitettu kierrätykseen. Rauha hänen muistolleen.

Pasin Saabista on tullut jo käsite, Saabbi. Se on osa persoonallisuutta.

– Olin yhtenä kesänä häissä Raumalla. Seuraavana päivänä äijäjoukko oli istunut saunassa ja puhunut persoonastani.

–  Yksi oli ilmaissut arvostuksensa minua kohtaan, että jumalauta, se on televisiossa töissä ja sillä on huonompi auto kuin mulla! Pasi Toivonen kertoo nauraen.

Saabia voisi kehua vaikka kuinka. Se on Toivosen mielestä halpa ja luotettava auto. Auton kustannukset ovat pienet.

– Kun katson parkkipaikkaa, minun Saabillani on huonompi jälleenmyyntiarvo kuin yhdelläkään muulla autolla, Pasi Toivonen sanoo.

– Autoiluni on erittäin halpaa, koska investointikustannukset ovat tätä luokkaa.


Lokakuussa Pasi Toivonen osallistui Saabeista jankuttamisen SM-kisoihin Facebookissa. Tuomaristossa olivat muut Saabeihin hurahtaneet, mittarina tykkäykset.

– Sijoituin hienosti neljänneksi ja sain palkinnoksi Saab-klubin lyijykyniä.

Tällä hetkellä Pasi on ihanassa kahden Saabin loukussa. Pakko oli ostaa. Haku­agentti oli vuosia päällä Nettiautossa, kunnes viime kesänä se sieltä ilmoittautui: Hopeanuoli kakkonen!

1990-mallinen combicoupe, ajettu vain 170 000 kilometriä ja pellit ehyet.

– Sisäkatto roikkui, mutta sen saattoi uusia verhoilijalla.

– Enkä millään hennonut luopua rubiininpunaisesta.

 

Mitä enemmän me Saabin kanssa huristelemme, sitä enemmän maapallo pelastuu.”

Nyt Saabeja on siis kaksi. Ratkaisu on Toivosen mielestä elegantti: enää ei tarvitse vaihdella kesä- ja talvirenkaita, vaan kesä- ja talviautoa.

– Rubiinilla ajetaan talvet, Hopeanuoli 2 odottaa kevättä isäni tallissa Raumalla. Köyhät ne renkaita vaihtelee, minä vaihdan autoa, hän sanoo huumorilla.

Rubiini on nyt ekoauto. Se on kulkenut kotimaisella jätteestä valmistetulla etanolilla vuodesta 2014.

– Asennutin siihen ensimmäisen sukupolven flexifuel-boksin, ja olen ajanut etanolilla viime vuodet.


Muunnossarjaboksi maksaa noin 350 euroa ja asennus noin 100 euroa. Kun käyttää auton muutoskatsastuksessa, joka maksaa noin 60 euroa, saa valtiolta muuntotukea 200 euroa. Kokonaiskustannukset ovat siis noin 300 euroa.

– Autoon tankataan bensan sijaan E85-polttoainetta, Pasi Toivonen kertoo.

Etanolia valmistetaan kotimaisesta biojätteestä. Litrahinta on noin euron ja sitä kuluu noin 20 prosenttia enemmän kuin bensaa. Ajamisen kokonaishinta laskee noin 20 prosenttia.

Auton vetoteho paranee etanolin korkeamman puristuskestävyyden ansiosta. Puhtaan palamisen takia moottori kehittää lisää vääntöä etenkin keskikierrosalueella. Ja mikä tärkeintä, auton hiilidioksidipäästöt pienenevät noin 80 prosenttia.


–  Mitä enemmän me Saabin kanssa huristelemme, sitä enemmän maapallo pelastuu.

Kuten kaikissa suurissa rakkaustarinoissa, tässäkin on toki ollut epäilyksen hetkensä. Jossain vaiheessa Pasi Toivoselle tuli ”vaihdan autoni ns. parempaan” -kuume. Hän katseli netistä tehdastekoisia flexifuel-autoja ja oli jossain määrin kiinnostunut Fordin C-maxin flexifuel -mallista.

– Kun näytin sellaisen kuvaa teini-ikäiselle tyttärelleni, hän katsoi hetken pää kallellaan, katsoi sitten minua ihmeissään ja totesi, että toihan nyt on tommoinen myyrä. Tollasia on kaikilla.

–  Sittemmin ei ole kuume noussut. Sairastan vain terveenä ja hyväntuulisena tätä tautia, josta en halua parantua.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt