Kyseinen rahamäärä ei ehkä äkkiseltään kuulosta korkealta, mutta tekee varsinkin plug-in -autojen työpaikkalataamisesta mahdollisesti jopa kokonaan kannattamatonta toimintaa.
Rajanveto lataamisen kannattavuuden ja kannattamattomuuden välillä riippuu siitä, paljonko sähköä autoonsa työpaikalla lataa ja onko työpaikkalataamiselle ylipäätään vaihtoehtoa – ja jos on, niin minkä hintaista. Ja mikä on latausetua nauttivan työntekijän veroprosentti. Oma merkityksensä on luonnollisesti myös sillä, laskeeko esimerkiksi lataamisen vaivattomuudelle arvoa.
Rajusti yksinkertaistettuna vuoden alussa alkavasta könttäverotuksesta voi joka tapauksessa sanoa, että tehokkaalla sisäisellä laturilla varustetun isoakkuisen täyssähköauton – jolla ajetaan lähtökohtaisesti paljon – työpaikkalataaminen on uuden verosäännön mukaan todennäköisesti kannattavaa, mutta muiden tapausten sen sijaan välttämättä ei.
Vertailun vuoksi esimerkiksi tavanomaisen kotitaloussähkön keskimääräisellä kilowattihinnalla laskettuna 30 euron kotilatauksilla ajaa Nissan Leafin tai Hyundai Ioniqin tapaisilla täyssähköautoilla jopa yli 1500 kilometriä.
Viisipäiväiselle työviikolle jaettuna kyseinen luku tarkoittaa sitä, että työmatkan pitäisi olla käytännössä kymmeniä kilometrejä jotta työpaikkalataus alkaa aidosti kannattamaan. Lisäksi auton parkissa viettämän ajan pitää olla niin pitkä, että akku ehtii latautua riittävästi.
Kuukausimallilla lataamisedusta verotetaan täyden summan mukaan myös silloin, kun autoa lataa työnantajan tarjoamalla sähköllä vain harvoin. Lataaminen on nopeasti kannattamatonta esimerkiksi pieniakkuisessa töpselihybridissä, jolla ajava saattaa tehdä näennäisesti ilmaisella työpaikkalataamisellaan jopa tappiota.
Joka tapauksessa 1.1.2019 alkaen voimassa on sääntö, jonka mukaan työpaikalla lataamisen mahdollistava työnantaja joutuu tarjoamaan mahdollisen työpaikkalatauksen joko 30 euron verotettuna kuukausietuna tai vaihtoehtoisesti tavalla tai toisella mittaroimalla ja erillislaskuttamalla jokaisen yksittäisen lataustapahtuman.
Näistä jälkimmäisessä työpaikkalataajaa veloitetaan tyypillisimmillään ulkopuolisen operaattorin kautta, mikä tekee autosähkön lataamisesta useimmissa tapauksissa kalliimpaa kuin esimerkiksi omakotitalon pihassa.
Vielä joitakin vuosia sitten verottaja tulkitsi sähköauton lataamisen olevan käytännössä mitätön etu johon ei ollut juuri intressiä puuttua. Virallisesti autoon työpaikalla ladattu sähkö piti toki tuolloinkin ilmoittaa verotettavaksi, mutta käytännössä kyseinen toimenpide oli useimmiten sekä mahdoton toteutettavaksi että valvottavaksi.
Ajoakkujen sähköstä poiketen työnantajan tarjoamaa moottorinlämmitinsähköä ei edelleenkään aiota laskea verotettavaksi etuudeksi. Sen sijaan työnantajan tarjoaman parkkipaikan verottamista on jo väläytelty useammassakin eri yhteydessähttps://www.is.fi/autot/art-2000005806635.html.
Kommentit
Näytä lisää