Suomi on sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen, jonka mukaan suomalaisten on vähennettävä liikenteen päästöjä vuoteen 2025 mennessä 20 prosenttia ja 30 prosenttia vuoteen 2030 tultaessa. Vieläkin kunnianhimoisempi on Sitran tuore raportti, jonka mukaan Suomi voisi vähentää hiilidioksidipäästöjään peräti 60 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.
Liikenteen päästöt nousevat meillä hyvin usein esille ilmastokeskustelussa. Voidaan puhua jopa ylikorostuneesta roolista. Suomi ajaa muita tiukempia päästövähennystavoitteita yhdessä Hollannin, Tanskan ja Irlannin kanssa, kun taas esimerkiksi suuri autoteollisuusmaa Saksa on hieman jarrutellut hätäisimpien maalien asettamista.
Tärkein kysymys keskustelussa kuuluu, mitä Suomen liikennepäästöjen vähennyksillä voidaan tavoittaa? Kaikki varmasti ymmärtänevät, ettei Suomi yksin voi maapalloa ilmastonmuutokselta pelastaa. Ja löytyisikö jostain Suomen päästökartalta myös muuta höyläysvaraa, jolla saavutettaisiin lisähyötyä?
Kunnianhimoinen Suomi
Suomalaiset ympäristöjärjestöt ovat hiljattain yhä kovemmin äänenpainoin vaatineet, että Suomi ottaa aktiivisen roolin EU:n ilmastotavoitteiden kiristämisessä. Järjestöissä nähdään, että EU ja sen tuleva puheenjohtajamaa Suomi vetäisivät ympäristöasioissa erityisen tiukkaa linjaa.
Fokus on nyt Puolan Katowicessa, jossa alkaa ensi viikolla YK:n ilmastokokous. Siellä päätetään Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanon etenemisestä. Luvassa on varmasti tiukkaa maiden välistä debattia. Suomalaisautoilijoidenkin olisi nyt syytä seurata tarkalla silmällä, mitä puolestamme päätetään. Ensi viikolla tehtävillä päätöksillä saattaa olla kauaskantoisia seurauksia suomalaisliikenteen tulevaisuuteen.
Samalla on syytä kysyä, mihin Suomella on niin kiire? Mitä saavutamme erittäin kunnianhimoisilla ilmastotavoitteillamme, niin hyvää kuin ne tarkoittavatkin? Suomen ylle sovitellaan ilmastoasioissa hyvää henkeä kannattelevaa johtajan roolia, mutta samalla unohtuu, että johtajuudella on aina hintansa. Liikenneasioissa tuon hinnan maksaa useimmiten aivan tavallinen autoilija, koska uusi tekniikka on vanhaa kalliimpaa.
On hyvä muistaa, että koko EU:n osuus maailmanlaajuisista päästöistä on laskenut jo alle kymmeneen prosenttiin. Suomen koko hiilidioksidipäästöt olivat Syke:n mukaan vuonna 2016 yhteensä noin 71,5 miljoonaa tonnia. Siitä kotimaisen liikenteen osuus oli 12,6 miljoonaa tonnia, ja henkilöautoliikenteen osuus 6,5 miljoonaa tonnia. Henkilöautoliikenteessäkin osa päästöistä osuu ammattiliikenteelle, eli esimerkiksi takseille.
Tavallisten kansalaisten yksityisliikenteen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt muodostavat siten vain noin kahdeksan (8) prosenttia Suomen kokonaispäästökakusta. Selvää siis on, että vaikka henkilöautoliikenteen päästöjä saataisiin radikaalisti vähennettyä jo lähivuosina, ei kokonaiskuvassa saavuteta merkittäviä parannuksia. Sen vuoksi valmiiksi veroilla väsytettyä suomalaisautoilijaa ei enää kannata kurittaa liiaksi uusin pakottein, varsinkaan jos ne tulevat arkeen lisäkuluiksi.
Kärpästä ei kannata ampua haulikolla.
