IS ajoi ennennäkemättömän sähköauton Norjasta Suomeen – näin ”helppoa” se oli

Opelin Norjan-maahantuonnin viestintäpäällikkö haluaa lausua pari sanaa ennen auton luovutusta. Stein Pettersen kertoo, että Ampera-e on viiden istuttava täyssähköauto, jonka markkinat ovat tähän mennessä olleet Norjassa, Sveitsissä, Saksassa ja Hollannissa,

Vielä huonompi ennuste Ampera-e:n yleiselle saatavuudelle olisi, jos esimerkiksi kaikki norjalaiset halukkaat saisivat sellaisen. Pettersen sanoo, että tänä vuonna Norjassa myydään tuhatkunta (lähtöhinnaltaan 37 715 euroa maksavaa) Ampera-e:tä. Enemmänkin kuulemma menisi, jos olisi mitä myydä.

Norja on hulluna sähköstä. Enemmän kuin joka toinen uusi auto Norjassa ladataan sähköllä. Joitakin sähköautomalleja jonotetaan tällä hetkellä 1–2 vuotta. Markkinajohtaja Nissan Leafia myydään tänä vuonna todennäköisesti 12 000 kappaletta. Se olisi kaikkien aikojen sähköautojen myyntiennätys Norjassa.

Opel Ampera-e:n maahantuonti Suomeen on jo ainakin kertaalleen tyssännyt. Nyt asia on uudelleen pohdinnassa. Kuva: Kari Ylänne

Ampera-e:n tulo Suomeen on jo ainakin kertaalleen kumottu. Nyt on toinen ääni kellossa. Maahantuontipäätös saattaa syntyä nopeastikin.

Ennen kuin matkanteko alkaa, Pettersen näyttää auton toimintaan liittyviä yksityiskohtia. Auton 60 kWh:n akusto on ladattu sataprosenttisesti täyteen. Sillä selviäisi 368 kilometrin päähän – teoriassa. Avainnipussa on muovinen lätkä, jolla voi lunastaa sähköä Fortumin latausasemilta. Samalla kun Pettersen toivottaa hyvät matkat, hän muistuttaa, että sähköautoilu vaatii uudenlaista ajattelutapaa.

Norjan puolella mutkaisia maalaisteitä on mukava ajaa. Autossa istutaan melko korkealla, mutta painopiste on lattian alle asennettujen akkujen ansiosta alhaalla. Kulku on leppoisan pehmeää ja äänetöntä. Ainoastaan A-pilarin katve aiheuttaa kurveissa kurkistelua.

Toimintamatkaennuste vähenee viileässä ja mäkisessä maastossa melko hitaasti, kunnes päästään moottoritielle, jossa kulutus kasvaa lujasti.

Mittaristo ja kosketusnäyttö tarjoavat runsaasti matkantekoon liittyvää informaatiota kuljettajalle. Kuva: Kari Ylänne

Lataan levähdyspaikalla puhelimeeni Fortumin latausasemien sijainnista kertovan applikaation. Latausasemia löytyy reitiltä Oslo-Tukholma tiuhaan.

Noin 200 kilometrin päässä Karlstadissa on jo laskeutunut pimeys. Apple Car Playn kautta kosketusnäyttöön peilattu kartta kertoo latauspisteen olevan lähellä hotellia. On syytä syöttää autoon virtaa, koska seuraavan päivän etappi on ajettua paljon pitempi.

Hiukan yli nelimetrinen auto tarjoaa yllättävän hyvät sisätilat. Kuva: Kari Ylänne

Sähkön tankkaus jää kuitenkin haaveeksi, sillä Charge & Drive -laturi on remontissa. Virtaa riittäisi kuitenkin hyvin Karlskogaan asti, joten seuraava lataus tapahtukoon siellä.

Aamulla, hiukan ennen tuota harmaan oloista pikkukaupunkia liikenne ruuhkautuu. Silloin kannattaa jarrutella ohjauspyörän takaa löytyvällä sormijarrulla, Ampera-e:n erikoisominaisuudella, jonka avulla jarrutusenergiaa otetaan talteen.

Karlskogassa McDonald’sin edestä löytyy latauspiste, mutta latausaseman näyttö kommentoi Fortumin muovilätkää ruotsin kielellä ”ogiltig” eli maksuväline on kelpaamaton. Puhelu asiakaspalveluun, josta kerrotaan, että tilillä on rahaa, mutta norjalainen tili ei kelpaa Ruotsissa. Toinen puhelu Pettersenille Norjaan. Hän on ihmeissään, koska sanoo ladanneensa autoa Ruotsin puolella.

Charge & Drive -ratkaisu ei toiminut. Sähköä löytyi Clever-latauksella. Kuva: Kari Ylänne

On etsittävä toinen latauspaikka. Sellainen löytyykin muutaman kilometrin päästä. Siellä ladataan Nissan Leafia, joten on odoteltava hetki omaa vuoroa. Leafin omistaja neuvoo ostamaan huoltoasemalta Clever-kortin, johon on ladattu valmiiksi hiukan kruunuja. Lisää voisi tallettaa rekisteröitymällä käyttäjäksi.

Akku täyttyy pikalatauksessa 80 prosenttiin noin 40 minuutissa. En kuitenkaan selviäisi Tukholmaan ja laivasatamaan asti tällä latauksella, koska edessä on sähköä vilkkaasti kuluttava pitkä moottoritie.

Pysähdyn varmuuden vuoksi Västeråsin vaiheilla. Osoittautuu, että ostamassani kortissa ei ole enää ”virtaa”, joten päätän ladata applikaation. Se ei kuitenkaan onnistu, koska ”applikaatio ei ole ladattavissa tällä alueella tai tässä maassa.” Puhelimessa pitäisi kaiketi olla ruotsalainen sim-kortti?

Huoltoasemalla arvellaan, että läheltä ei löydy muita latauspaikkoja, joten myöhästymisen välttääkseni ostan toisen Clever-latauskortin.

Auto saa sähköä ja kuski kahvia. Matkaa on vielä jäljellä satakunta kilometriä ja mahdollinen Tukholman iltapäiväruuhka edessä. Siksi pysäytän latauksen, kun auton näyttö kertoo toimintamatkaksi 220 kilometriä.

Ampera-e rullaa Serenaden sisään, kun auton toimintamatkaa on jäljellä 118 kilometriä.

Näillä lukemilla livuttiin laivaan. Kuva: Kari Ylänne

Nopea laskutoimitus osoittaa, että varman päälle pelaaminen ja latausongelmat miltei tuplasivat matkustusajan polttomoottorikäyttöiseen autoon nähden.

Mieleen palaavat Pettersenin sanat ajattelutavan muuttamisesta.