Rolls-Royce Cullinan on silkkaa nannaa niin maantiellä kuin maastossakin - Autot - Ilta-Sanomat

Rolls-Royce Cullinan on silkkaa nannaa niin maantiellä kuin maastossakin

Rolls-Royce Cullinanin muotoilu on saanut paljon moitteita, mutta auto on luonnossa paljon harmonisemman näköinen kuin kuvissa. Kookkaan katumaasturin omaperäisiin linjoihin tottuu nopeasti.

Julkaistu: 23.10.2018 6:52

Rolls-Royce liittyi kilpaan ylellisten katumaasturien asiakkaista. Ostajia on jo jonoksi asti, vaikka harvat olivat edes nähneet autoa ennen tilauksen tekemistä.

Lokakuun alusta alkaen Rolls-Royce tarjosi 200 toimittajalle mahdollisuuden tutustua yhtiön katumaasturiin. Ilta-Sanomien edustaja sai kunnian kuulua tuohon tarkoin rajattuun joukkoon, ensimmäisiin tehtaan ulkopuolisiin autoa ajaneisiin henkilöihin.

Tämä johdanto sen takia, että osa autoalan analyytikoista arveli Rolls-Roycen menettäneen järkensä kertoessaan kolme vuotta sitten katumaasturinsa tulosta. Kansa kuitenkin tietää, mitä se haluaa. Vaikkei yksikään asiakas ole vielä ajanut Cullinania ja vain harva on sen nähnyt luonnossa, on tilauskirjassa jo vuoden mittainen jono.

Rolls-Roycen pääjohtaja Torsten Müller-Ötvös kertoi, että nyt Cullinanin tilaava saa autonsa jouluksi 2019. Yhtiön viestintäjohtaja Richard Carter kiirehti lisäämään sanan ”ehkä”.

Mitä asiakkaat sitten saavat autosta maksettavan muhkean rahasumman vastineeksi? Müller-Ötvösin projektille Rolls-Royce katumaasturista näytettiin vihreää valoa vuoden 2013 alussa. Suunnittelijoita ja muotoilijoita evästettiin tekemään työnsä kiirehtimättä, kunhan tulos on parempi kuin yhdelläkään kilpailijalla. Autoon tutustumisen jälkeen voi vain todeta: tehtävä suoritettu!

Muotoilusta vastannut Felix Kilbertus on erityisen tyytyväinen perän linjoihin. Takaluukku aukeaa kahdessa osassa eli ensin aukeaa ylempi osa ja tarpeen vaatiessa alempi osa kääntyy alas.

Cullinan on aidon Rolls-Roycen näköinen, mutta korin mittasuhteet vaativat tottumista. Takaosasta haluttiin tehdä erilainen. Siinä on piirteitä aikakaudelta, jolloin omistajien matkakorit kiinnitettiin auton perään.

Auton sisällä on varsinainen materiaalien, laadun ja viimeistelyn ilotulitus. Kaiken lisäksi tuon ilotulituksen värit ja lopputuloksen voi määritellä täysin oman maun mukaan. Kolmen päivän aikana tuli matkustettua useammalla Cullinanilla. Kaikki ne poikkesivat hyvin paljon toisistaan.

Ohjaamossa huomaa heti Rolls-Roycen vaaliman vaivattomuuden. Vaikka varusteita on valtavasti, ajaja ei saa paniikkikohtausta katkaisinviidakon hyökätessä kimppuun.

Muita malleja pienemmän, lämmitettävän ohjauspyörän takana on hyvä olla, sillä kaikki toimii Rolls-Roycen filosofian mukaan vaivattomasti. Ohjaamon ilmapiirin voi suunnitella hyvin pitkälti mielensä mukaiseksi.

Päinvastoin, toimintoja on hyvin vähän, ja kaikki on suunniteltu minimalistinen vaikutelma aikaansaamiseksi. Esimerkiksi automaattivaihteiston pykäliä ei voi määrätä itse. Miksi nähdä moista vaivaa, kun elektroniikka yhdessä navigaattorin kanssa osaa määritellä paljon taitavammin, millä vaihteella on parasta liikkua.

Takaistuintilat ovat varmasti riittävät, vaikka matkustajalle olisi kertynyt mittaa yli kaksi metriä. Kaksi matkustajaa voi siirtyä Cullinanilla maailman ääriin ja nousta matkan jälkeen rentoutuneina ulos autosta. Lounge-istuimen vaihtoehtona taakse saa erilliset istuimet, mutta silloin menettää monikäyttömahdollisuuden.

Digitaalisessa mittaristossa on perinteisen käyntinopeusmittarin tilalla moottorin jäljellä olevasta voimavarasta kertova näyttö. Idea siihen on saatu toisen maailmansodan Spitfire-lentokoneesta.

Aivan oikein, ensimmäistä kertaa (tämä toistuu monta kertaa Cullinanin yhteydessä) Rolls-Roycen historiassa sen valmistamassa autossa on takaluukku. Takaluukku avautuu kahdessa osassa, tietenkin sähköllä, ja sulkeutuu yhdellä napin painalluksella. Takaistuimet saa taitettua eteen, sähkön voimalla, napin painalluksella. Lattiaan jää kynnys, etteivät tavarat liukuisi eteen saakka. Mikäli kuitenkin halutaan kuljettaa jotain suurta, voi tavaratilan lattian nostaa sähköllä kohti kattoa, jolloin tila on tasainen.

Vihdoin on aika käynnistää moottori. Se tapahtuu ohjauspyörän vasemmalla puolella kojelaudassa olevaa nappia painamalla. Painallus saa aikaan aivan hiljaisen, tuskin kuultavan huminan, kun V12-moottori käy jossain kaukaisuudessa. Cullinanissa on äänieristemateriaaleja yli sata kiloa pitämässä kavala maailma kaukana matkustajista. Siinä auttavat myös lasit, jotka ovat paksummat kuin missään muussa autossa, panssariautoja ehkä lukuun ottamatta.

 Osa autoalan analyytikoista arveli Rolls-Roycen menettäneen järkensä.

Liikkeelle voi lähteä joko majesteettisesti lipuen tai väkevästi kiihdyttäen. Kummassakaan tapauksessa vaihteiston toimintaa ei huomaa. Kiihdytys ei vaikuta mitenkään räjähtävältä, mutta todellisuudessa lähes kolmen tonnin painoinen (kahden hengen kuormalla) Cullinan saavuttaa sadan kilometrin nopeuden viidessä sekunnissa. Kaikki tapahtuu eleettömästi, sillä melu pysyy auton ulkopuolella suurissakin nopeuksissa.

Parhaimmillaan Cullinan on siirryttäessä vaikkapa Helsingistä hiihtolomalle Rukalle. Lähes moitteettomasti toimiva ilmajousitus ja äänettömyys rakentavat huippuluokan matkustusmukavuuden. Kaupunkiasunnolta lähdettäessä voi vielä hämmästellä auton ketteryyttä korin mittoihin nähden, johon on päästy nelipyöräohjauksella.

Spirit of Ecstasy koristaa säädintä, jolla hallitaan kojelaudan näyttöä, joka toimii nyt ensimmäistä kertaa Rolls-Roycen historiassa myös kosketuksella. Oikeassa alalaidassa on off-road-valitsin, jota valmistaja kutsuu sisäisesti ”Everywhere”-napiksi.

Cullinanin erikoispiirre on, että sillä voi ajaa sen viimeisenkin kilometrin mökin pihaan, vaikkei kukaan olisi tehnyt lumitöitä. Neliveto (ensimmäisen kerran) on toteutettu pieteetillä, minkä auto todisti jyrkän laskettelurinteen huoltotietä kiivettäessä. Myöhemmin reitillä oli lumisia mäkiä, jotka eivät tuottaneet kesärenkailla varustetulle autolle pienintäkään ongelmaa.

Koeajon aikana Cullinanista ilmeni kolme ongelmaa. Takaoven avautumissuunta vaatii tottumista, sillä sen oppi vasta viimeisenä testipäivänä. Myös ovien raskaus aiheutti mielipahaa, jota kollega lääkitsi kysymällä ”mikset paina nappia?”. Aivan oikein, sekä etu- että takaovet avautuvat ja sulkeutuvat nappia painamalla, eikä se saranointikaan ole silloin ongelma.

Takana matkustetaan korkeammalla kuin edessä, joten näkyvyys joka suuntaan, panoraamakaton ansiosta myös ylöspäin, on mainio. Keskipaikka ei innosta kovin pitkään matkailuun, mutta reunapaikat ovat mainiot. Varustelistalta löytyvät upeat pikku pöydät ja esiin kääntyvät tablettitietokoneet.

Kolmas ongelma on hinta, sillä Cullinan maksaa 265 000 euroa plus autoveron. Tuo on siis vasta perushinta, sillä jokainen asiakas räätälöi Cullinaninsa mieleisekseen. Toisin sanoen Suomen kilvissä hinta nousee puolen miljoonan yläpuolelle. No, se on vain minun ongelmani.

Auton jo tilanneiden määrän perusteella monet eivät pidä hintaa mitenkään liian korkeana. Mikäli tällaisia henkilöitä löytyy Suomesta, tiedustelut kannattaa suunnata Tukholmassa sijaitsevalle Callismalle, joka on Rolls-Roycen maahantuoja Pohjoismaissa.

Rolls-Royce hioo kaiken pienintä yksityiskohtaa myöten. Takaoviin upotetut sateenvarjot toistavat sisustuksen värejä. Niitä ei ole myynnissä, mutta varaosana tilattuna hinta on 800 euroa.

Rolls-Royce Cullinan

  • Moottori V12, 6 749 cm3, 420 kW (571 hv)/5 000 r/min, 850 Nm/1 600 r/min

  • Suorituskyky 0-100 km/h 5,2 s

  • Huippunopeus 250 km/h (rajoitettu), kulutus 15,0 l/100 km

  • CO2-päästö 341 g/km

  • Voimansiirto A8, neliveto

  • Mitat p 5 341 mm, l 2 000 mm, k 1 835 mm, akseliväli 3 295 mm, tavaratila 560–1 930 l, tankki 90 l

  • Hinta 265 000 euroa ilman autoveroa

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?