”Ootsä ihan hullu!” – autoilusta on kadonnut yksi perheitä sitonut asia

– No niin, lapset, kaikki piipalle ja paapalle! Isän komento sai meihin vauhtia. Mikä päivä: kohta päästään taas ajelulle!

Olihan äiti tyylikäs, mutta Opel Kapitänin mainoskuvassa vuodelta 1958 poseeraa kyllä vieras nainen. Auto on kyllä juuri kuin meidän Opelimme, jonka kyydissä nähtiin Lahti ja Hämeenlinna ja sata muuta ajelukohdetta.

6.5.2018 12:37

Ei ihme, että oltiin täpinöissämme; isä oli näet tullut kotiin töistä uudella, vuoden 1958 Opelilla!

Eikä se ollut mikään tavallinen Rekord vaan loistomalli, Opel Kapitän.

– Se tarkoittaa kapteenia, isä esitteli autoa meille ylpeänä.

Olihan Kapteeni komea. Turkoosi, valkoinen katto – ja tietysti valkosivurenkaat.

Ei ollut yhdenkään kaverin perheellä näin upeaa autoa! AAA-kahvipakettien korteista olimme yhtä hienoja unelmavehkeitä lähinnä ihailleet.

Yhtään ei haitannut, että auto ei ollut ikioma, niin kuin Vesan isän Taunus tai Olofin perheen kuplavolkkari. Työsuhdeauto-sanaa ei ollut kuultukaan, ja siellähän se asui meidän tallissamme.

Oli toukokuu, ja äiti laittoi kukkamekon ylleen, kun läksimme sunnuntaiajelulle. Hyvin mahduimme lapset kolmistamme Kapitänin takapenkille nahistelemaan, kun ensijännityksestä oli päästy.

Olimme jo perheajeluveteraaneja, sillä isällä oli aina ollut auto käytössään – ja sunnuntaiajelut olivat itsestään selvyyksinä olleet ohjelmassa jo jokaisen vauvaiästä asti.

Pieni Maapallo-Taunus ja huviajelu Ruissaloon rannalle ja jäätelölle kahvilaan tarttuivat varhaisimmiksi ajelumuistoikseni joskus olympiavuoden jälkeisiltä ajoilta Turusta.

Isän uudella firmalla Helsingissä meni sitten ilmeisen hyvin, kun autokin oli isoniso, musta Amerikan-Buick, jossa oli kromiset pyörylät etulokasuojissa.

Buickilla ehdimme tehdä vain yhden ajelureissun vanhaan Porvooseen. Matka tuntui pitkältä ja isä huonon ja pomppuisen tien takia kiukkuiselta. Mutta jukra, se iso kirkko oli kuin olikin sama kuin omien piirustusliitujen rasian tutussa kannessa!

Isä näytti vasta myöhemmin valokuvat, joiden takia sitten meidät esimerkiksi Hankoon ja Aulangolle veikin sininen Chevrolet. Työreissulla isä oli näet suistunut ”näiltä Suomen kelvottomilta maanteiltä” Buickilla katolleen kivikkoon. Hän selvisi mustelmilla, mutta Buick näytti pelottavasti suurelta rusinalta.

Vähän ”työajelulla” oltiin nyt Opelillakin, menossa katsomaan vuokraamaamme kesämökkiä Vanajaveden rannalle.

RÄISKIS! Tuulilasi sälähti vastaantulijan lennättämän kiven iskusta tuhannen murusiksi. Isä rapisteli loputkin muruset lattialle, ja ilman ikkunaa köröteltiin heti hissun kissun kotiin. Hienoimpia ajelumuistoja ikinä!

Isona hankin ensin auton ja, paljon myöhemmin, perheen. Maailma oli kuitenkin jotenkin ohittanut auton ja meikäläisen.

– Ajelulle? Ai niin kuin huvikseen vain jonnekin autolla? Ootsä ihan hullu!

Vinkkaa osoitteeseen plus@iltasanomat.fi,mitä tavaraa tai asiaa kaipaat. Me etsimme tarinan.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?