Arizonassa asuva Pasi Andersin ostaa ja kunnostaa amerikkalaisia klassikkoautoja ja myy ne eteenpäin.
– Taka-akselia on siirretty kolme tuumaa taaksepäin. Samalla on muutettu lokasuojan kaarta vähän modernimmaksi. Sillä on saatu auton mittasuhteet kauniimman ja virtaviivaisemman näköisiksi, Andersin, 49, selittää varikolla, jolla hän korjaa autojaan.
Työn alla on vuoden 1967 Ford Fairlane.
– Tämä tuli Camarillosta, Kaliforniasta. Myyjänä oli vanhempi pariskunta. Auto oli ollut vaimon käytössä. Siinä oli pieniä kuhmuja siellä täällä, mutta muuten se oli ajokunnossa, Andersin taustoittaa.
–Mottoni on, että autot tehdään ajettaviksi.
Hän oli pitkään etsinyt tämäntyyppistä autoa. Siihen on uponnut noin 300 työtuntia.
– Tuntipalkka saattaa jäädä pieneksi – ja monesti negatiiviseksi, automies hymähtää.
Kuhunkin projektiin hupenee puolisen vuotta.
– Mulla on jo aloittaessa visio siitä, mitä haluan autolle tehdä ja miten sen toteutan. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Se lyhentää kunnostusaikaa.
Leppävirralta Pohjois-Savosta kotoisin olevan Andersinin autoharrastus alkoi teini-ikäisenä Fiat 600 -tyyppisistä autoista. Tekniset haasteet ovat aina kiinnostaneet. Niitä löytyy sekä harrastuksessa että ammatissa.
Fairlanen kojelauta näyttää tältä. Korjaus: Alun perin kuvatekstissä mainittiin Mustang.
– Lähdin työkeikalle Yhdysvaltoihin 16 vuotta sitten. Olen tavallaan sillä reissulla edelleen, Pasi naurahtaa.
Huoltoinsinöörin tehtäviin kuuluu tuotantojärjestelmien käyttöönoton valvominen, puhelinpäivystys ja ongelmien setviminen.
– Olen viihtynyt Arizonassa, vaikka kesällä täällä on liian kuuma.
Taannoin projektina oli vuoden 1969 Ford Mustang Mach 1.
– Sitä valitessa lensin Sacramentoon. Myyjä oli diileri, jolla oli kolme Mustangia, mutten tykännyt niistä yhdestäkään. Se oli hukkareissu.
Sopiva ajopeli löytyi Los Angelesista.
– Auto oli hinattavassa kunnossa. Siitä puuttui pakoputkisto ja sisustus.
Mustangin kimpussa kului viikonloput ja vapaapäivät. Näin vanhoihin autoihin ei enää löydy varaosia romuttamoilta, vaan niitä on haettava netistä.
– Korjasin auton ajokuntoon ja tein pieniä kosmeettisia muutoksia. Ajoin sillä itse jonkin aikaa ja myin sitten kaverille.
Joe Royalin vuoden 1932 Chevrolet’n runkoon rakentama fantasia-auto.
Hän ei puhu rahoista, mutta 50 vuotta vanhasta, kunnostetusta Mustangista voi joutua pulittamaan 100 000 dollaria.
– On palkitsevaa, kun onnistuu tekemään auton semmoiseksi kuin on sen visioinutkin ja kun sillä voi ajella muulloinkin kuin kesäsunnuntaisin. Mottoni on, että autot tehdään ajettaviksi, niin kuin ne on alunperin suunniteltukin.
Käyttöautona miehellä on Toyota Tundra -maasturi. Ajamme ostoskeskukseen, jossa pidetään lauantaisin autoharrastajien näyttely. Lämpimänä iltana parkkipaikalla parveilee ihmisiä sadoittain.
Phil Denaro esittelee vuoden 1979 Pontiac Trans Am W72 400 -urheiluautoaan. Mies hankki sen kuusi vuotta sitten 1 800 dollarilla ja kunnosti sen entiseen loistoonsa. Nyt siitä on tarjottu 30 000.
Nuoret harrastavat The Fast and the Furious -elokuvista tuttuja urheiluautoja.
– Oli pakko saada tämä vuoden 2013 Ford Mustang vihreänä. Olen laskenut koria puolitoista tuumaa. Autossa on Nascar-veteraani Richard Pettyn allekirjoitus, omistaja Chris Niemayer kehuu.
”Olen tavallaan sillä reissulla edelleen.
Näyttelyn ehkä erikoisin ilmestys on Joe Royalin fantasia-auto.
– Se on vuoden 1932 Chevrolet, jonka olen rakentanut täysin uusiksi. Ostin sen maanviljelijältä 500 dollarilla. Leikkasin viisi tuumaa korista, ja korvasin jouset ilmatyynyillä. Ajan autolla päivittäin, Royal kertoo.
Pasi aikoo tulla tänne esittelemään Ford Fairlaneaan, kunhan se valmistuu. Hänellä on myös yksi toive:
– Jos saisi kunnon tallin jostakin, voisi rakentaa kahta autoa kerrallaan.
Chris Niemayer ja Garrett Jepsen sekä vuoden 2013 Ford Mustang.
T-paita paljastaa juuret. Scottsdaleen juurtunut leppävirtalainen Pasi Andersin viihtyy Arizonassa – kesän kuumuudesta huolimatta.
