Kommentti: Terve järki ei taaskaan voita sääntö-Suomessa – mopoautoista halutaan pitää kiinni

Julkaistu:

Liikennepolitiikka
Ei onnistu, ei, suomalaisen liikennekulttuurin nykyaikaistaminen.
Jos maassamme nähtäisiinkin aina silloin tällöin liikenteellinen järjen valo, torppaa virkamies meikäläiset yritykset paremmasta autoilusta.

Esimerkiksi autoverosta on monen poliittisen tahon toimesta viime vuosina kohkattu, tempoiltu, tultu ulos kaapista ja sitten vedettykin esitykset uudistuksista takaisin useat kerrat, jo kyllästymiseen saakka.

Silti mitään todella merkittäviä muutoksia silti ole luvassa ainakaan tämän hallituskauden aikana.

Autovero nyt sikseen, siis.

Mutta sitten ovat nämä mopoautot, tiedättehän? Ne maksimissaan neljän-viidenkympin rajamailla muun liikenteen seassa tahmaavat lasikuitukopperot, jotka pahimmillaan liikkuvat antiikkisen kaksitahtisen meridieselin sinisenä haisevan katkun saattelemana muiden tienkäyttäjien ilona.


Usein pitkä jono perässään, kun ohittamaan ei aina, vaikkapa taajamassa mahdu.

Mopoautojen ongelma on absurdi: kevyinä kaksipaikkaisina eli L6e-luokan ajoneuvoina ne ovat autoverosta vapaita, ja myös soveltuvat ominaisuuksiltaan teinien kulkineiksi, kun ikä ja ajo-oikeusasiat nostavat seinän muuten pystyyn, kun liikkumaan pitäisi silti päästä.

Toisaalta: eivät mopoautot mitenkään huomattavan edullisia ole.

Tyypillinen uuden mopoauton hinta asettuu lähemmäs 15 000 euron tuntumaan. Monen autoverollisen, edukkaan pikkuauton hankintahinta on alempi, tai suunnilleen sama. Tilanne on suorastaan absurdi, ja sen todelliset hyödyt kenellekään ovat kiisteltävissä.

Lisäksi oikeassa autossa on oikean nykyauton ominaisuudet: enemmän tilaa sekä parempi ajettavuus, turvallisuusvarustelu ja mukavuus. Siis kaikin puolin parempi tuote pienemmin kustannuksin. Kuinka suhteessa tolkuttoman kalliista mopoautokummajaisista päästäisiin eroon?

Nykyaikaisten henkilöautojen elektroniset ohjausjärjestelmät mahdollistaisivat monissa tapauksissa sen, että tavallisen auton huippunopeuden voisi rajoittaa mopoautojen huippunopeutta vastaavaksi.

Homma hoituisi helposti ohjelmoinnilla, ja parhaimmillaan samaa autoa voisi käyttää koko muukin talous, jolla ajo-oikeus on.

Tässähän olisi tervettä maalaisjärkeä, on joku ihan ääneen uskaltanut Suomessakin esittää. Häviäjiä ei juurikaan olisi.

Mutta eihän se käy, koska sääntö-Suomi.

Liikenne- ja viestintäministeriön ja Trafin pitämässä tiedotus- ja kuulemistilaisuudessa 28. helmikuuta 2018 selvisi, että hanke nopeusrajoitetuista henkilöautoista kohtaa useita haasteita. Ministeriön julkaiseman parlamentaarisen liikenneverkon rahoitusta arvioivan työryhmän loppuraportin mukaan lisätoimet liikenteen päästöjen vähentämiseksi ovat välttämättömiä.


"Lisätoimia tarvitaan erityisesti autokannan uudistamiseksi ja henkilöautoliikenteen kasvun taittamiseksi kaupunkiseuduilla, joissa henkilöautoilulle on vaihtoehtoja", raportissa todetaan.

Suomeksi sanottuna nopeusrajoitettuja henkilöautoja ei siis haluta kaupunkeihin, joissa joukkoliikenne toimii. Helsinkiläisessä ministeriössä olisi hyvä muistaa, että elämää on myös pk-seudun ulkopuolella, ja sellaisia seutu- ja maakuntia, joissa joukkoliikenne nimenomaa ei toimi, on maassamme suuria kaupunkeja enemmän.

Toisaalta hauska olisi myös nähdä, kuinka sujuvan vaivattomasti liikenne- ja viestintäministeriön virkaa tekevät itse siirtelisivät vaikkapa teinin hikisiä lätkävarusteita jääkaapin kokoisessa kassissaan esimerkiksi länsimetron liityntäbussiin ja takaisin, alkuiltapäivän ja -illan ruuhkatunneilla?

Mutta ei, koska vaihtoehto autolle.

Nopeusrajoitettujen henkilöautojen hanke virisi ajatuksesta, että tarjottaisiin alle 18-vuotiaille nuorille kuljettajille mopoautoa turvallisempi vaihtoehto. Tämän ajatuksen ampuu puolestaan alas Trafi.

 

Pysähtyykö etana nopeammin kuin jänis?

Sen tekemässä vaikutusselvityksessä todetaan, etteivät nopeusrajoitteiset henkilöautot olisi kokonaisturvallisuudeltaan turvallisempi vaihtoehto. Jalankulkijoiden turvallisuudesta ollaan huolissaan.

Nyt tarkkana: Trafin tutkimuksen mukaan hätäjarrutuksessa 60 km/h kulkeneella ja 1 000 kilon henkilöautolla on vielä vauhtia 52 km/h, kun 40 km/h kulkenut ja 400 kiloa painava mopoauto on jo pysähtynyt. Riski jalankulkijoille kaupungeissa on toki aina olemassa, mutta ajonopeuksien epäreilu vastakkainasettelu paljastaa tutkimuksentekijän asenteellisuuden. Pysähtyykö etana nopeammin kuin jänis?

Hmm, tehdäänpä tutkimus, koska kokonaisturvallisuus.

Muistettiinko Trafissa, että niissä muutamassa suurehkossa kaupungissa, joita Suomessa on, sovelletaan yhä kiihtyvään tahtiin 40:n ja jopa 30:n kilometrin tuntinopeusrajoituksia? Ai niin, ja vertailukohdaksi voisi ottaa esimerkiksi 16-vuotiaan, joka saa ajaa myös kevytmoottoripyöräkortin, ja kuljettaa yhtä matkustajaa mukanaan vaikkapa 120 km/h nopeutta moottoritiellä. Kokonaisturvallisuus?

Hanke nopeusrajoitettujen henkilöautojen saamisesta Suomen teille näyttäisi siis olevan raikkaassa vastatuulessa, mutta mopoautoista pidämme kiinni, koska muutosvastarinta.


Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt