Minne katosi reissu-Monte? – näin rikkaita turisteja houkuteltiin huvielämän pyörteisiin

Julkaistu:

Silloin ennen
Tukholmasta! Lontoosta! Pariisista! Eiku minä tiältä Kuopijosta! Silloin ennen -juttusarjassa muistellaan, mistä itse isoina starttaisimme Monte Carlo -ralliin.
Ei Kuopiosta ikinä tullut tuon kuuluisan rallin lähtöpaikkaa, joten rallikuskitodellisuudessa me pojat olisimme varmaan valinneet Tukholman.

1960-luvulle tultaessa autourheilun maailma oli alkanut kiehtoa ja kasvaa kiihkeästi. Curt Lincolnin ja Heimo Hietarinnan hallitsemat Eläintarhanajot olivat vielä ykkösenä, ulkomaalaisista tunsimme Juan Manuel Fangion ja Stirling Mossin nimet, mutta sitten olikin jo rallitähtien sankaruusvuoro.

Urheilusivuja ahmiessamme opimme pian, että Monte Carlon ralli vasta on jotakin! Ei vain ajettu ympyrärataa eikä metsätietä soran ropistessa. Ensin näet oli kokoontumisajo: lähdettiin Euroopan eri kaupungeista huristamaan jopa yli 2 000 kilometrin matkaa tavallisen liikenteen seassa sinne Monacoon.

Lähtöpaikat vaihtelivat vuosittain, mutta vaihtoehtoja oli jopa toistakymmentä: Glasgow, Sestriere, Oslo, Kööpenhamina, Lissabon, Torino, Hampuri, Barcelona... Joinakin vuosina mammarikuskeille oli tyrkyllä jopa itse Monte Carlo!

Jo 1911 alkaneen Monte Carlo -rallin alkuperä ei ollut aivan urheilullinen, vaan tarkoitus oli houkutella rikkaita turisteja autoretkeilemään lilliputtimaan huvielämän pyörteisiin.

Perillä ajettiin kilpaakin, mutta sijoitukseen vaikutti myös ajokin eleganssi ja kunto päiväkausia kestäneen retkeilyajon jäljiltä.

60-luvulla rallin päätarkoitus oli kuitenkin jo Montesta alkanut vaativa kilvanajo lumisten alppiteiden erikoiskokeilla – mutta kuskeja ja kalustoa rasittava kokoontumisajo säilyi Monten nostalgisena osana vuoteen 1995 asti.

P.S. Vuodenvaihteessa käsiteltyä oluen kotiinkuljetusta hyödynsi myös pirkanmaalainen ”Ripe”, joka meilasi muistonsa ja vahvisti, että kaljankuskaus toimi muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla:

”Naapurin pojan kanssa jutun keksimme 1960-luvun lopulla, ennen keskioluen tuloa kauppoihin. Olimme 16–18-vuotiaita. Teimme tilauksen naapurin isäukon nimissä. Hieman vaati säätöä ja varmistelua, ettei ukko ollut kotosalla panimon auton kurvatessa pihaan. Kaikki meni mukavasti. Emme tästä hommasta tietenkään muille huudelleet.”

Vinkkaa osoitteeseen plus@iltasanomat.fi, mitä tavaraa tai asiaa kaipaat. Me etsimme tarinan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt