Autot

Vantaalainen Antti osti ”umpisurkean” klassikko-auton – vaimokaan ei suostu Trabantin kyytiin

Julkaistu:

TRABI
Itäsaksalainen Trabant oli vuodesta 1957 lähtien suosittu kansanauto. Se oli halpa, pieni ja suurimmaksi osaksi muoviseosta.
Tien laidassa seisoo pienenpieni farmariauto. Kommunistisen Itä-Saksan autoteollisuuden ylpeä edustaja, Trabant 600 Kombi -farmariauto, on väriltään harmaa ja toiminnaltaan epävarma.
  • Artikkelin alussa olevalta videolta voit itse arvioida, onko Trabant sympaattinen, koominen vai pelkästään huono auto.
Trabant-merkki viettää parhaillaan 60-vuotisviikkoaan. On uskomatonta ajatella, että itäsaksalainen Frank-niminen herrasmies sai tämän yksilön pitkän odotuksen jälkeen omistukseensa 1960-luvun puolivälissä ja luopui silmäterästään vasta vuonna 1996.


Keväällä Trabantin ostanut Antti Jakku esittelee auton alkuperäisiä rekisteripapereita ja ohjekirjaa. Kannessa lukee selkeällä tekstillä ”Deutsche Demokratische Republik” (DDR).

Ennen auton käynnistämistä konepelti on avattava ja bensiinihana käännettävä auki.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Sitten käännetään avainta ja toivotaan, että lähtee käyntiin, vantaalainen Jakku toteaa.

Kori on suurimmaksi osaksi duroplastia, eräänlaista puuvillalla tai villalla vahvistettua muoviseosta. Vaihteet ovat ratin vieressä ja vaativat kuljettajalta väistämättä totuttelua. Nykyajan päästö- tai turvallisuusmääräysten täyttäminen jää kaukaiseksi haaveeksi.

Ajovalot välkkyvät laiskasti parikymmentä sekuntia, ennen kuin suostuvat pysymään päällä. Sähköviat ovat Trabantille tyypillisiä. Omistajan käyttöohjeissa on suurkaupungin metrokarttaa muistuttava sähkökaavio – ja lisäksi ohjeet lähes jokaisen osan omatoimiseen korjaamiseen.


Trabant on ehdoton katseenvangitsija suurelta osin siksi, että merkin edustajia ei juurikaan ole enää päivittäisessä liikenteessä. Suomessa on ajoneuvoliikennerekisterin perusteella vain yksi liikennekäytössä oleva Trabant. Malliksi on merkitty P-601 VAN.

Antti Jakun Trabant on museorekisterissä – samoin kuin monen muun Trabant-omistajan. Omistaja on autostaan ylpeä, vaikka viisihenkisestä perheestä Trabantin penkille suostuu tulemaan vain päiväkoti-ikäinen poika.

– Vaimo ei suostu tulemaan kyytiin. Vanhin poika sanoo, että tämä on noloa. Keskimmäinen ei halua enää tulla kyytiin. Minulle jää sitten enää tämä kuopus. Se riittää.


Kuvaillessaan autoaan Jakku käyttää muun muassa seuraavia sanoja: hauska, koominen ja erikoinen.

– Ei se tästä ainakaan huonommaksi voi mennä. Mopoauto, joka on valmistettu Itä-Saksassa neuvostoliittolaisista osista, Jakku summaa.

Trabant on yhden kesän ja syksyn ajelun aikana jättänyt Antti Jakun tien päälle kahdesti. Hyvistä puolista yksi nousee ylitse muiden.

– Tämä on niin huono, että tämä on jo hyvä. Jopa tien varteen jääminen naurattaa, Jakku toteaa hetken mietittyään.

Trabant 600 Kombissa on 600-kuutioinen ja kaksisylinterinen kaksitahtimoottori. Sisätilojen äänenvoimakkuus voi nousta 70–80 desibeliin. Ajettaessa duroplast-osat rämisevät ja pakokaasu haisee.


Sisälle tulee puhdasta ilmaa ainoastaan ikkunoista, ja pakosarjan kyljestä puhkuu lämmintä ilmaa. Auto on kesällä kuuma, eikä talvella voi ajaa. Duroplast ei nimittäin kestä pakkasta.

– Konepelti on muovia, etulokasuojat ovat muovia, ovet ovat muovia, Jakku luettelee.

Pienistä puutteista huolimatta auton sisällä vallitsee usein lämmin tunnelma.

– On räminää, on kuuma ja yhtä saattaa itkettää. Ihmiset vilkuttavat ja näyttävät peukaloa tai keskisormea. Kaikkea tulee.

Trabant 600 Kombi on jatkoa ensimmäisille Trabant-malleille. P50 ja 500 ovat niin ikään pieniä Duroplastista valmistettuja kotteroita. Ajo-ominaisuuksiltaan Trabant on linjassa muiden ominaisuuksiensa kanssa.

– Ei näissä ole ajo-ominaisuuksia. Aika letkuja nämä ovat. Ratista kannattaa pitää kiinni. Olen ajanut tällä seitsemääkymppiä. En aio ajaa lujempaa, koska minulla on itsesuojeluvaisto, Antti Jakku arvioi.


Tilaaja joutui 1950- ja 1960-luvulla odottamaan Trabantiaan pitkään. Liukuhihnatuotannosta huolimatta suuri osa valmistuksesta tehtiin käsityönä. Antti Jakun Trabant päätyi Suomeen vuonna 1996 alkuperäiseltä omistajaltaan.

Sen jälkeen auto kunnostettiin huolellisesti Pirkkalassa ja museorekisteröitiin. Jakku saa ajaa autoa 30 vuorokautta vuodessa.

– Tästä saa hyvin jutunaihetta. Bensa-aseman pihassa huudellaan, että onko tämä kaksitahtinen? Kyllä se on. Onko se Trabant? Kyllä, se on Trabant. Onko se farmari? Kyllä, se on farmari.

Trabant maksoi 1960-luvun puolivälin Suomessa noin 4 300 markkaa, eli nykyrahassa rahanarvon muutoksen huomioon ottaen reilut 7 800 euroa. Se oli edullisen hintansa vuoksi suosittu auto.

Antti Jakun Trabant saattaa olla umpisurkea, mutta se kulkee edelleen ja saa omistajansa nauramaan.

¨


Millaisia muistoja ja kokemuksia sinulla on Trabantista? Kommentoi ja keskustele alla olevassa kentässä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt