Ns. Bernerin mallissa valtio saisi tiestön myynnistä suuren myyntitulon. Valtion budjettiin ei myöskään tarvitsisi enää vuosittain varata suuria summia teiden ylläpitoon. Verotus siis keventyisi ja veroaste laskisi.
Varat tienpitoon kerättäisiin tienkäyttömaksuina yhtiölle.
Perustettava liikenneverkkoyhtiö ottaisi teiden rakentamiseen myös velkaa, joka ei näkyisi budjetissa valtion velkana.
Tässä mallissa ajoneuvoverosta ja ehkä myös autoverosta ja polttoaineverosta voitaisiin luopua.
Näin summaavat niin sanotut veroprofessorit eli finanssioikeuden professorit Esko Linnakangas ja Leila Juanto tasan vuosi sitten julkaistussa kirjassaan Verojen historia – Synty, kehitys, kuolema, ylösnousemus, reinkarnaatio.
Kirjan mukaan siitä, miten tienkäyttömaksut autoista kerättäisiin, on heitelty esimerkiksi seuraavanlaisia vaihtoehtoja:
Autoilija ostaa tarvitsemansa kilometrimäärän ajo-oikeutta etukäteen.
Autoilija ostaa vuoden ajo-oikeuden, jolla saa ajaa niin paljon kuin haluaa.
Autoilijaa laskutetaan katsastuksen yhteydessä tarkastetun kilometrimäärän mukaan. Hintaan voisivat vaikuttaa maksuvyöhykkeet, joihin Suomi olisi jaettu.
Professorien näkemyksen mukaan yhdenkään edellä mainitun mallin toteutuminen ja tieliikenneverojen kuolema eivät kuitenkaan vaikuta lähivuosina todennäköisiltä.
Silti suunnitelmaa liikenneverojen korvaamisesta ”asiakasmaksuilla” ei professorien verokirjan mukaan ole vielä täysin haudattu.
Tällä hetkellä liikenteen kilometriveroidea etenee ainakin Ruotsissa.
