Autot

IS koeajoi: Alfa Romeo Giulia 2.2 Diesel 180hp AT Super – aito paluu juurille, vai sittenkin vain tavallinen työsuhdediesel?

Julkaistu:

koeajo
Uusi Giulia on juuri sellainen kuin Alfan pitääkin. Siis luonteikkaan upea ajettava, mutta ehdottoman epätäydellinen.
Kyllähän se nyt tähän mennessä pitäisi tietää, että aidon Alfa Romeon tunnistaa jo yksityiskohdista. Kyseessä on merkki, josta löytyy aina jotain, joka on toteutettu poikkeavasti tai ylimääräisen kilpa-automaisesti. Tai ihan vaan ärsyttävästi.

Tällä kertaa ensimmäinen aito Alfa-detalji löytyy ratista, jossa sijaitsevasta nappulasta Giulia käynnistyy – ihan siinä missä auton esikuviin kuuluva Ferrarikin.

Wau-efekti nostaa päätään ja nousee vielä entisestään, kun kierroslukumittarin teksti Giri vilahtaa näkökentässä.


Siksi harmi, että dieselinä Giulia raksuttaa varsin voimakkaasti, kylmänä suorastaan tunnelmaa pilaavasti. No, nyt liikutaankin tunteen ja järjen vaikeassa välimaastossa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Lisävarustelistalta ruksittu nahkaverhoilu tuntuu pakkasen jäljiltä kylmältä, mutta onneksi ratti lämpiää Superissa vakiona sähköllä. On aika lähteä liikkeelle.

Takapyörät ruopaisevat kevyesti lumen peittämää sorapintaa.


Ensimmäinen huomio kiinnittyy auton ohjaukseen, joka on yksiselitteisesti hieno. Se on tehostettu juuri oikein ja viritetty samaan aikaan sekä tarkaksi, että vaivattomaksi.

Kahdeksanportaisen joystick-tyyppisen valitsimen takaa löytyvä automaattivaihteisto toimii periaatteessa kivasti, mutta ei aivan niin saumattomasti kuin esimerkiksi vastaavassa BMW:ssa.

No, ehkä pieni töksähtely laatikossa kuuluu Alfassa vain asiaan...


Paperivääntöä 2.2-litraisessa järkidieselissä piisaa, mutta voimaa jää silti uupumaan. Syy taitaa tosin olla enemmänkin autoon kohdistuneissa kovissa odotuksissa kuin itse suorituksessa.

Mutta mitäs menivät varustelemaan tämän valtavilla, metallinkylmillä vaihteenvalitsinläpillä! Tähän mennessä arvosana...öö, kasi puoli?


Vaan kun tie muuttuu mutkaiseksi, pohdinta nakukoneen ristiriitaisuuksista unohtuu. Alfa Romeo Giulia on aito ajajan auto, ja vielä paljon isommalla aalla kuin edeltänyt eli 159-malli.

Takavetoisen Giulian jäykkä ja melko kevyt kori taittuu tarkan ja nopean ohjauksen saattelemana kurveihin kiitettävän ketterästi, eikä klassisesta ajamisen nautinnosta jää peruskuskin mittapuulla puuttumaan (kunnollisen kierrosmoottorin puutetta lukuunottamatta) oikeastaan mitään.


Mutta Alfa ei olisi Alfa ellei niitä ärsyttävyyksiä löytyisi listaksi asti: Esimerkkinä auton tietoviihdejärjestelmä tuntuu samanhintaisiin Mersuihin ja Audeihin verrattuna suorastaan vanhanaikaiselta, peruspenkit tarjoavat laimeasti tukea, lasinpyyhkimien jaksotus vaikuttaa sanalla sanoen oudolta, automaatti-ilmastointi poistaa huurretta hitaasti ja... Niin, no, puhutaan jostain muusta, sopiiko?

Tiesittekö esimerkiksi, että farmarikorisena Giuliaa ei ainakaan lähitulevaisuudessa tule saamaan, mutta nelivetona ja useammallakin bensakoneella sen sijaan kyllä. Forza Italia, unohtakaa jo ne tylsät perhefarkut!


Alfa Romeo Giulia on modernilla dieselillä yhtä aikaa sekä järkevä maantientaittaja, että todellista ajamisen iloa tarjoava sporttinen porrasperä – ja sitä myöten aidosti kova vastustaja esimerkiksi Bemarin kolmossarjalle, niin omana kuin firmankin hankkimana.

Alfa Romeo Giulia 2.2 Diesel 180hv AT6 Super

Moottori R4, 2 143 cm³, 132 kW (180 hv)/3 750 r/min, 450 Nm/1 750 r/min Suorituskyky 0–100 km/h 7,1 s, huippunopeus 230 km/h, Kulutus 4,2 l/100 km diesel, CO2-päästöt 109 g/km, Voimansiirto A6, takaveto Mitat p 4 643, l 2 024, k 1 436 mm, akseliväli 2 820 mm, omamassa 1 520 kg, tavaratila 480 l, tankki 52 l Hinta 45 334 euroa

KIITÄMME

Hienosti tasapainossa olevaa ajettavuutta

Aitoa urheilullisuutta ja tuntuvaa italialaista luonnetta

MOITIMME

Dieselkoneen kovaäänisyyttä

Perustason etuistuimia

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt