Scania R 560: Mammutin ohjaimissa - Autot - Ilta-Sanomat

Scania R 560: Mammutin ohjaimissa

Kuvituskuva
Julkaistu: 20.9.2006 0:00

Kuusikymmentä tonnia painavan tukkirekan ajaminen moottoriradalla on mieleenpainuva elämys.

Miksi ihmeessä halusimme koeajaa tukkirekan?

Siksi, että tukkirekassa kiteytyy suomalainen todellisuus. Me elämme edelleen metsästä, vaikkemme metsässä enää eläkään.

Ennen olivat metsuri ja luotettava suomenhevonen, nyt ovat monitoimikone ja tukkirekka.

Asiassa on myös toinen puoli: liikenneturvallisuus. Kun on itse kerran rekkaa ajanut, ymmärtää paremmin ammattilaisten jokapäiväiset haasteet.

Kapeat ja usein huonokuntoiset tiet, talven haastavat keliolosuhteet, muun liikenteen huomioiminen...

Nämä autothan ovat tien päällä vain siksi, että Suomen talouden pyörät pysyvät liikkeellä. Jätetään siis risteyksissä kääntötilaa, ohitetaan polttamatta päreitä ja otetaan rekan vaatimat jarrutusmatkat huomioon.

Tukkirekan hyttiin kiivetään, ja nousemiseen tarvitaan ihan oikeasti käsiäkin. Scanian Topline-ohjaamossa huomio kiinnittyy ensimmäisenä sen korkeuteen: jopa keskimittaista hieman pitempi kuljettaja voi seistä hytissä aivan suorana.

Sekä ohjauspyörä että istuin säätyvät paineilman avustuksella, eikä niihin enempää säätöjä jää kaipaamaan. Korkeasta ohjaamosta on myös erinomainen näkyvyys, ja peilit kattavat kuolleet kulmat erinomaisesti.

Kaikki on isoa, mutta tutut elementit ovat kohdallaan: kaasu, jarru ja kytkin. Vaihdekeppi on tukeva ja pitkäliikkeinen.

Rekka käynnistyy avaimesta aivan tavanomaisesti. Scanian R-sarjan voimanlähteitä on useita, mutta tukkirekkaan sopii tietenkin pata isommasta päästä: 16 litran turboahdettu, välijäähdytetty diesel-V8. Yhden sylinterin tilavuus on siis kaksi litraa!

Voimanpesä tarjoaa 560 hevosvoimaa ja käsittämättömän 2 700 newtonmetrin väännön. Nostan kytkintä ja annan kaasua varovasti. Mahtava massa lähtee liikkeelle, vaikka kuormaa on 40 tonnia. Lyhyen pujotteluosuuden jälkeen siirryn rataosuudelle. Etsin aluevaihtajasta korkeampaa välitystä ja vaihdan isommalle. Pääsuora aukeaa ja painan kaasun pohjaan.

Taidan kuulla tutun turbon vihellyksen.

Dieselkone vääntää, vääntää ja vääntää - kunnes rajoittaja alkaa hillitä kierroksia. Pitäisi vaihtaa isommalle, mutta suoran pää alkaa lähestyä. Päätän hiljentää ja alkaa taittaa pitkää yhdistelmää mutkiin. Takaraivossa jyskyttää tieto, että yhdistelmän massa vastaa noin 40:ää keskikokoista henkilöautoa. Onneksi jarruissa tuntuu olevan reserviä vaikka muille jakaa.

Ratakierros etenee ongelmitta. Hei, tämähän sujuu!Kun kierros on ohi, jää yli kaksikymmentämetrinen yhdistelmä pysäköitäessä aavistuksen vinoon, mutta en edes yritä peruuttaa sitä suoraksi. Nyt on ajettu sitten tämäkin, ja elämys jaettu.

Tulee mieleen, että vastaavanlainen koeajomahdollisuus pitäisi sisällyttää kaikkiin ajokorttiluokkiin. Näin oppisivat henkilöautojen kuljettajat ainakin kunnioittamaan ammattilaisia.

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta