Varsinainen yhtiökokous on pidettävä vähintään kerran vuodessa, kuuden kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Siksi kevät ja alkukesä ovat yhtiökokouksien kulta-aikaa.
Yllätyksiltä ei vältytä, kun samaan kokoustilaan kokoontuu parhaimmillaan koko osakkaiden kirjo.
Pyysimme Ilta-Sanomien lukijoita kertomaan muistonsa yhtiökokouksista. Tällaisia vastauksia saimme:
”Vievät muuta hallitusta kuin litran mittaa”
Yksi yhtiökokouksia vaivaava ongelma on osallistujien passiivisuus tai vähäisyys.
– Ainut ongelma yhtiökokouksissa on ollut se, että osallistujia on kovin vähän, ja heitäkin on pitänyt käydä läpi moneen kertaan, jotta tarvittava hallitus on saatu kasaan. Tässä yhtiössä on siis sekä asuntoja että liikehuoneistoja. Valtaosa asuinhuoneistoistakin on isompien tai pienempien sijoittajien omistuksessa. Suurimmat osakkeenomistajat eivät aina vaivaudu edes yhtiökokoukseen.
”Seuraavana päivänä ilmestyi heippalappu ilmoitustaulun kylkeen: ”Oliko tämä toukokuun kokous juridisesti pätevä? Epäilen!”
”Tarjolla oli monenlaista viinaa, loppukokous oli värikäs”
Henkilökemiat eivät aina kohtaa. Yhtiökokouksessa tämä yleismaailmallinen ongelma voi johtaa repiviin riitoihin.
– Näimme koronavuosien perään ihan livenä. Taloyhtiön hallitus oli päättänyt juhlistaa sekä kokousta että kevättä, ja tarjolla oli monenlaista viinaa. Loppukokous oli värikäs ja äänekäs. Puheenjohtajalla ja isännöitsijällä oli täysi työ saada kokous loppuun, sillä eihän se väki poistunut sitten millään. Poistuivat vasta, kun viinat oli juotu. Seuraavana päivänä ilmestyi heippalappu ilmoitustaulun kylkeen: ”Oliko tämä toukokuun kokous juridisesti pätevä? Epäilen!” Epäilyksen esittäjää emme ole vieläkään saaneet selville.
–Taloyhtiössä keskusteltiin saunasta, joka sijaitsi talon alakerrassa. Eräs vanhempi rouva pyysi puheenvuoron. Hän alkoi moittia talossa asuvaa toista vanhempaa rouvaa siitä, että hän pesee jalkansa pesuvadissa, joka on tarkoitettu muuhun pesuun. Keskustelu äityi sen verran kiivaaksi, että yllättäen toinen meni ja läppäsi kiistakumppaniaan poskelle kesken kokouksen. Puheenjohtajana oli hieman lepsuhko herra, kultivoituneeksi herrasmieheksi itseään kutsuva. Hän voihki pöytänsä takana yrittäessään saada rouvat aisoihin ja kokouksen ruotuun.
”Isävainaa sanoi, että taloyhtiön kokouksiin ei selvin päin voinut mennä, oli otettava pohjiksi vähintään puoli pulloa kossua.
–Meillä kevätkokous muuttui lähinnä ”herätyskokoukseksi”, kun uusi hallitus valittiin. Eräs vanhan hallituksen jäsenistä kehui itseään ja muita vanhan hallituksen jäseniä lukemalla A-nelosarkillisen kehuja heistä itsestään. Hyvä, ettei hallelujaa huudettu. Tulivat valituksi uudelleen, ikävä kyllä. Tosin äänestyksen jälkeen. Henkilökohtaisia äänimääriä ei ilmoitettu.
–Isävainaa sanoi, että taloyhtiön kokouksiin ei selvin päin voinut mennä, oli otettava pohjiksi vähintään puoli pulloa kossua. Siellä oli yleensä jonkun johtajatyypin ”juntta” vastassa älyttömien päätösten kera. Ja oikeassa oli, pohjat on otettava. Nyt voin valtakirjalla valtuuttaa edustajan, itse en enää yhtiökokouksiin mene.
–Se on se nurkassa oleva tuoli, siinä istuu aina se velmuilija, kaikkitietävä C-rapun ikipoikamies. Voi jukra, kun saamme kuulla hänen luentoja aiheesta kuin aiheesta. Hän on aina ajan hermolla, virnuilee oikaistessaan sanan voimalla niitä tyhmempiä, jotka luulevat olevansa jotain sanomaan. Toivon, että hänen tapaisia henkilöitä ei kovin paljon taloyhtiöiden hallituksiin oteta. Kaikkitietävyys ja kaikkivoipaisuus on meille muille niin raskasta kuultavaa.
"Hän alkoi moittia talossa asuvaa toista vanhempaa rouvaa siitä, että hän pesee jalkansa pesuvadissa, joka on tarkoitettu muuhun pesuun. Keskustelu äityi sen verran kiivaaksi, että yllättäen toinen meni ja läppäsi kiistakumppaniaan poskelle kesken kokouksen”, kertoo yksi lukijoista.
Astmaatikko sai moitteen yskimisestä
Pahimpina koronapandemia-aikoina yhtiökokouksia on järjestetty etänä. Tänä keväänä kokouksia on jälleen järjestetty kasvokkain, eikä ongelmilta ole vältytty.
”Kokouskäytännöstä täysin pihalla oleva ihminen aloittaa yhtäkkiä oman monologin hyvin pienestä asiasta, joka ei kuulu käsiteltävään asiaan.
–Taloyhtiön hallitus lähetti yhtiökokouksen jälkeen kirjallisen moitteen, koska astmaatikko oli yskinyt yhtiökokouksessa. Kirjeessä kiellettiin osallistumasta yhtiökokoukseen, jos ei voi olla yskimättä.
”Täysin pihalla oleva ihminen aloittaa oman monologin”
Kokouskäytäntöjen kiemurat eivät ole kaikille tuttuja.
– Olen toiminut pitkään eri taloyhtiöiden hallituksen puheenjohtajana ja tehnyt seuraavia huomioita:
1. Yhtiökokousta on vaikea pitää aikataulussa, järjestyksestä puhumattakaan, kun aina kokouskäytännöstä täysin pihalla oleva ihminen aloittaa yhtäkkiä oman monologin hyvin pienestä asiasta, joka ei kuulu käsiteltävään asiaan.
2. Marginaaliset osakkeenomistajat haluavat itseään hyödyttäviä palveluita, maksoi mitä maksoi. Jos omistaa taloyhtiön osakkeista vaikka 0,25 prosenttia, on hyvä vaatia kalliita remontteja, kun saa käytännössä edut ilmaiseksi.
3. Talousarviot, tuloslaskelmat ja taseet pitää selittää jollekin osakkeenomistajalle tarkkaan, kun he eivät ymmärrä lukemaansa.
”Puheenjohtaja voihki pöytänsä takana yrittäessään saada rouvat aisoihin ja kokouksen ruotuun.
”Sitokaa koirat patteriin”
Osa yhtiökokouksessa esitetyistä asioista on peräti älyttömiä.
–Putkiremontin kokouksessa kysyttiin lemmikeistä, jotka ovat kotona, kun remonttimiehet saapuvat, eikä itse ole kotona. Kokouksessa annettiin uskomaton neuvo: ”sitokaa koirat patteriin kiinni”. Olisin halunnut nähdä, kun 65 kiloa painava rottweiler-uros nykäisee patterin ja itsensä irti, kun ventovieras tulee sisälle.
Puheenjohtaja suhtautuu yhtiöön kuin omakotitaloon
Tavallista on sekin, että osakkailla on eri käsitykset siitä, mikä on tarpeellista.
– TALOYHTIÖSSÄMME on viisi asuntoa. Puheenjohtaja suhtautuu yhtiöön kuin omakotitaloon. Enemmistö hyväksyy tämän. Sokkelit pitää maalata itse, ja niin edelleen. Kaikessa nuukaillaan. Ja me kun muutimme taloyhtiöön juuri siksi, ettemme halua tehdä mitään. Iso osa taloyhtiön asioista käsitellään asunto-osakeyhtiölaista piittaamatta, koska niin on aina toimittu. Minä olen se hankala nalkuttaja, kun yritän huolehtia omasta oikeusturvastani.
”Minä olen se hankala nalkuttaja, kun yritän huolehtia omasta oikeusturvastani.
– Siskoni perheineen muutti naapuritaloomme Helsingin kantakaupungissa. Varoittelin yhtiöstä, koska siellä asuu pääosin vanhoja, saitoja ihmisiä. Yhtiössä tehdään kaikki remontit tipoittain, minkä takia koko taloyhtiö on melko huonossa kunnossa. Jos julkisivusta tulee rappaukset alas, siitä korjataan vain ne kohdat ja maalataan jollain sellaisella sävyllä, joka on vähän sinne päin. Näitä paikkausremppoja on tehty viimeiset 20 vuotta. Julkisivu on kuin mummon tilkkutäkki.
Juttu on julkaistu ensi kertaa 12.7.2022.
