Antiikin asiantuntija Wenzel Hagelstam, 82, on arvioinut tuhansia kuolinpesiä.
Kokemusta riittää, mutta mestarikaan ei ole erehtymätön, sillä vanhan esineen tai taiteen arvioiminen ei ole yksinkertaista.
Hagelstam kertoo värikkäästä työelämästään Dan Kronqvistin kirjoittamassa teoksessa Wenzel Hagelstam, antiikkikauppiaan muistelmat (WSOY).
Hagelstam on vaikuttanut muun muassa yrityksensä huutokaupassa, mutta monet muistavat hänet parhaiten Antiikkia, antiikkia -televisiosarjasta ja muista tv-ohjelmista. Hagelstam keskittyy nyt taiteeseen omassa liikkeessään.
Antiikkia, antiikkia -ohjelman kuvauksissa Juvan kartanossa 2002 tapahtui jotakin, mitä ei televisioruudussa nähty. Hagelstam ohjasi ravihevosta ja haastatteli samalla kotiseutuneuvos Kalervo Mäkistä. Hevonen lähti yllättäen laukalle, kiesit kaatuivat, Mäkinen putosi ja menetti tajuntansa. Hänen molemmat lonkkansa murtuivat, kun taas Hagelstam selvisi otsahaavalla.
– Sen jälkeen minun ei ole tarvinnut käsitellä hevosia, hän sanoo kirjassa.
Hagelstam vinkkaa kirjassa, että on äärimmäisen tärkeää katsoa ja kosketella esineitä, jotka on aikeissa ostaa.
– Netissä julkaistusta kuvasta ei näe, miltä esine tuntuu, paljonko se painaa tai miltä se tuoksuu, hän sanoo.
Suomalaisissa kodeissa on edelleen paljon väärennettyjä tauluja, joita tuotiin aikoinaan erityisesti Ruotsista. Usein väärennös paljastuu vasta, kun perikunta arvioituttaa taulun asiantuntijalla. Se voi olla lamauttava hetki.
Wenzel Hagelstam tutkimassa väärennöstä Porin käräjäoikeudessa vuonna 2003. Hän sanoo, että suomalaisissa kodeissa on edelleen paljon väärennettyjä tauluja.
Maalauksen väärentäminen ei ole edes järin vaikeata. Hagelstamin mukaan ulkomailla liikkuu maalauksia, jotka on tehty samaan tyyliin kuin menneiden aikojen suomalaisten taiteilijoiden työt, joten joskus signeerauksen muuttaminen riittää.
Antiikin keräilijälle paras aika oli 1960-luvulta 1980-luvun loppupuolelle. Edelleen tehdään löytöjä, mutta antiikin saaminen hyvään hintaan on vaikeutunut.
Parhaat löydöt Hagelstam on tehnyt kotinurkillaan eteläisen Helsingin kuolinpesistä – ei yllätys. Toki hän on löytänyt aarteita muualtakin.
Antiikkikauppiaan tavoitteena on saada voittoa, tietenkin. Hagelstamille tuli helppo voitto, kun vanha pariskunta tuli maalta myymään perimäänsä Meissen-posliiniastiastoa. Hagelstamilla oli kassassa vain 2 700 markkaa, joten hän kehotti pariskuntaa etsimään paremmin maksavan kauppiaan, mutta he eivät halunneet ajella enempää ”suurkaupungissa”. Se oli Hagelstamin onni.
Tehtävä ei ollut pieni, kun Hagelstam arvioi Kit Kat -elokuvateatterin omistaneen Erik Nyholmin kuolinpesän. Summaa hän ei paljasta. Nyholm aloitti nonstop-elokuvia pyörittäneen teatterin vahtimestarina. Lopulta hän omisti muun muassa Helene Schjerfbeckin Tanssiaiskengät, Suomen ehkä arvokkaimman taulun. Päivällisillään hän tarjosi Pariisista lennätettyä ruokaa.
Helene Schjerfbeckin taulusta Tanssiaiskengät maksettiin Sothebyn huutokaupassa 3,9 miljoonaa euroa vuonna 2008.
Vuonna 1983 W.Hagelstamin Huutokaupat sai myytäväksi Albert Edelfeltin klassikkomaalauksen Porvoo Linnamäeltä nähtynä. Korkein tarjous, 800 000 markkaa, tuli Satu Tiivolalta, joten taulu pääsi Haikon kartanoon.
Kun presidentti Urho Kekkonen kuoli vuonna 1986, Hagelstam sai arvioitavaksi presidentin kuolinpesän, johon kuuluivat myös valtiovierailuiden lahjat. Monet lahjoista olivat avaamattomina laatikoissaan Victor Ekin varastossa. Sieltä löytyi esimerkiksi DDR:n Erich Honeckerilta saatu astiasto ja kuningatar Elisabet II:n monogramilla varustettu astiasto.
Kekkonen ehkä vakuutti lahjat saadessaan, että ne tulevat kovaan käyttöön, mutta eipä kukaan sano lahjan antajalle, että tämä menee sitten avaamattomana vintille pölyjä keräämään.
– Oikeastaan sisustus oli minun näkökulmastani melko tylsä, Hagelstam sanoo kirjassa Tamminiemen kodista, joka edusti 1970-lukua.
Wenzel Hagelstam ei erityisemmin ihastunut Tamminiemen sisustukseen.
Hagelstamin silmissä Tamminiemen kaunein esine oli Nils Enbergin valmistama rokokooterriini, joka on nyt Kansallismuseossa. Myös Kekkosen kravattikokoelma teki vaikutuksen.
Kerran kollega pyysi Hagelstamia avuksi arvioimaan pienen kaksion jäämistön, joka myytiin tarjouskilpailussa. Mitään erityistä Tauno Sutisen asunnosta ei löytynyt. Pesän arvoksi tuli 30 000 markkaa.
Hagelstam otti huutokaupattavaksi muutaman taulun ja hopeaesineen. Kun hän oli poistumassa, kollega löysi sängyn alta 1700-luvulta peräisin olevan taulun, jonka Hagelstam sai viedä huutokauppaan. Selvitystyö tehtiin.
17 000 markalla huutokaupassa myyty taulu pääsi Sinebrychoffin taidemuseoon ”uutena löytönä”. Kyseessä oli Domenico Tiepolon (1727–1804) maalaama Kreikkalaiset tunkeutuvat Troijaan.
Domenico Tiepolon 1700-luvun mestariteos löytyi Tauno Sutisen kaksiosta sängyn alta. Sinebrychoffin taidemuseo osti sen Hagelstamin huutokaupasta pilkkahintaan. Kirjan kuvitusta.
Hagelstam kertoo joutuneensa tulilinjalle ”kaverina, joka ei tiennyt mitä on myymässä”. Taulu tosiaan meni alihintaan, mutta lopputulos oli Hagelstamin mielestä hyvä: hän sai provision, kollega oman osuutensa ja museo näkyvän taulun. Taulu olisi voinut joutua asunnon loppusiivouksessa minne vain – vaikka roskikseen.
Kaikki ostoksensa kirjannut Sutinen oli maksanut taulusta 1948 Berliinissä 9 000 Reichsmark-markkaa.
1990-luvun alussa Hagelstam pyydettiin kotikäynnille katsomaan isoa taulua, jonka mieshenkilö oli löytänyt Vantaan Seutulan kaatopaikalta peräkärryä tyhjentäessään. Poliisilta hän varmisti, ettei kukaan ole kaivannut taulua.
Taulu oli jo menossa huutokauppaan, kun taidehistorioitsija Marja Supanen kertoi, että sen oli maalannut Michelangelo di Campidoglio noin vuonna 1650. Huutokaupassa lähtöhinta olisi ollut 500 000 markkaa.
Miksi se oli kaatopaikalla? 1970-luvulla taulu oli ollut Suomen suurlähettilään virka-asunnossa Tukholmassa. Remontin yhteydessä tauluja lähetettiin Suomeen kunnostettaviksi, ja vain osa palautettiin Tukholmaan.
Michelangelo di Campidoglion 1600-luvun mestariteos oli päätymässä Suomessa kaatopaikalle. Kirjan kuvitusta.
Taulu oli ajautunut ulkoministeriön ullakolle, jonka kuljetusfirma sai tehtäväksi tyhjentää palotarkastuksen jälkeen.
Hagelstamilla alkoi kädenvääntö ulkoministeriön kanssa. Ylemmältä taholta tuli sitten määräys maalauksen takavarikoimisesta.
– Vaikka totuushan oli, että joku oli löytänyt maalauksen ja että ulkoministeriö itse oli sen hukannut – tietämättä edes sen olemassaolosta, Hagelstam huomauttaa kirjassa.
Hagelstamin mielestä ulkoministeriö syyllistyi ”lähes rikolliseen leväperäisyyteen” ullakon tyhjentämisessä.
Jos taulun löytäjä olisi ilmoittanut löydöstään poliisille, kolme kuukautta myöhemmin hän olisi ollut taulun laillinen omistaja.
Taulun omistussuhde jäi epäselväksi, oikeudessa sitä ei puitu. Hagelstamin mukaan ulkoministeriö antoi löytäjälle salassa pidettävän rahasumman.
Hagelstamin lähteiden mukaan muitakin taideteoksia on hukattu, kun virkamiehet ovat vieneet niitä seuraavaan asemapaikkaansa, ja jotkut ovat mutkien kautta päätyneet yksityishenkilöille. Sittemmin lähetystöjen irtaimistosta alettiin pitää tarkempaa huolta.
Kerran Hagelstam hankki Fredrikinkadulla sijainneen asunnon jäämistöstä kaksi melkein samanlaista hopeista kynttilänjalkaa. Sattumalta Tukholman Bukowskilla oli samanlainen eriparinen kaksikko, joten tehtiin vaihtokauppa.
Kun Hagelstamilla oli sitten kaksi Carl-Fredrik Borgströmin 1700-luvulla tekemää kynttilänjalkaa, hän möi ne mainosmies Per Taucherille.
Myöhemmin ruotsalainen antiikkikauppias Verner Åmnell halusi ostaa kynttilänjalkaparin asiakkaalleen 100 000 markalla. Taucher kieltäytyi myymästä, vaikka hän olisi tehnyt voittoa.
Åmnell tarjosi myöhemmin 250 000 markkaa. Taucher kieltäytyi. Seuraava tarjous oli 500 000 markkaa, siitäkin hän kieltäytyi. Åmnellin viimeinen tarjous oli miljoona markkaa, eikä sekään mennyt läpi.
Wenzel Hagelstam on tehnyt pitkän päivätyön taide- ja antiikkiesineiden parissa.
Myöhemmin Hagelstam sai myytäväksi Taucherin konkurssipesän. Sitä tarina ei kerro, mitä kynttilänjaloille tapahtui.
Ruotsissa kynttilänjalkoja havitteli Carl-Eric Björkegren, jolla oli jo ennestään niitä kaksi. Björkegren oli taidekerääjä ja liikemies, joka putosi rikkauksista konkurssiin 1990-luvulla.
1994 Björkegren katosi kotoaan Skånesta. Kukaan ei tiedä, mitä hänelle tapahtui. Ehkä hän teki taidekauppaa alamaailmassakin, jossa velkoja saatetaan periä kohtalokkain seurauksin.
Kirjassaan Hagelstam kertoo myös omasta suhteestaan rahaan: hän on ollut kiinnostunut ennen kaikkea mielenkiintoisten tavaroiden myymisestä, ei niinkään voitoista.
Jutun tiedot ja sitaatit: Wenzel Hagelstam, antiikkikauppiaan muistelmat (WSOY).
Juttua korjattu 4.3.2023 kello 20.18: Korjattu Albert Edelfeltin klassikkomaalauksen nimi, joka on Porvoo Linnamäeltä nähtynä – ei Porvoo Linnanmäeltä nähtynä, kuten artikkelissa alun perin kerrottiin.
