Mimmi on asunut Portugalissa 13 vuotta ja nyt hänen mittansa on täynnä – vain yksi syy estää häntä palaamasta Suomeen

Neljätoista vuotta sitten Mimmi Petrelius tapasi lentokoneessa kiinnostavan miehen matkalla Portugaliin ja jäi sille tielle.

25.1. 15:00

Reilut 13 vuotta sitten Mimmi Petrelius, 44, istui lentokoneessa matkalla surffilomalle Portugaliin ystävänsä kanssa.

Mimmi päätyi rupattelemaan viereisellä ikkunapaikalla istuvan portugalilaisen nuoren miehen kanssa, ja vaihtoi tämän kanssa numeroita. Loman päätteeksi Mimmi tapasi miehen uudelleen Lissabonissa, ja se oli sen jälkeen menoa.

– Aloimme seurustella, ja vuoden etäsuhteen jälkeen päätin muuttaa hänen perässään Lissaboniin. Sain järjesteltyä työkuvioni niin, että pystyin tekemään etätöitä. Silloinen avomieheni muutti ensimmäistä kertaa pois vanhempiensa luota vasta 27-vuotiaana, Mimmi kertoo.

Mimmille on vuosien aikana selvinnyt, ettei elämä Portugalissa ole ihan niin auvoista kuin moni turisti kuvittelee.

Muutama vuosi myöhemmin pariskunnalle syntyi tytär ja siitä kolmen vuoden päästä toinen. Lapset sitoivat Mimmin entistä vahvemmin Portugaliin.

Kuusi vuotta sitten – pian toisen lapsen syntymän jälkeen – onni kuitenkin kääntyi. Mimmi ja hänen avomiehensä erosivat, ja lapset päätettiin hoitaa pitkän, jopa perheoikeuteen asti menneen kiistan jälkeen yhteishuoltajuudella.

Pienet palkat ja kovat verot

Aluksi Mimmiä vetivät Portugalissa puoleensa lämpöinen ilmasto ja edulliset hinnat.

Portugalissa esimerkiksi ulkona syöminen ja asuminen oli reilu kymmenen vuotta sitten todella halpaa, ja ulkomaalaisena hänellä oli varaa mennä ja tehdä. Lisäksi hänen palkkansa oli suurempi kuin portugalilaisissa yrityksissä työskentelevien paikallisten kollegojen.

– Esimerkiksi minun pitkällä työkokemuksellani isoista teknologia-alan yrityksistä tarjottiin 1200 euron kuukausipalkkaa. Sillä ei kyllä elä, kun täällä verotuskin on kaiken lisäksi kovaa. Siksi työskentelen nyt hollantilaiselle yritykselle etänä, Mimmi kertoo.

– Monet nuoret, jotka muuttavat tänne ulkomailta, tekevät paikallisissa yrityksissä täyttä työviikkoa alle 1000 euron kuukausipalkalla. Se on ihan normaalia täällä yhä edelleen, hän jatkaa.

Asuntojen hinnat kuin Helsingissä, ostoskori maksaa 25 euroa enemmän

Mimmi oli tottunut ulkomailla asumiseen, sillä hän oli työnsä puolesta asunut pätkiä muun muassa Vietnamissa ja Australiassa. Suomalaisuus on asunut hänen sisällään kuitenkin aina vahvana, vaikka elämä onkin vienyt maasta toiseen.

Kaipuu kotimaahan alkoi eron jälkeen iskeä useistakin syistä.

Yli kymmenen vuoden asumisen jälkeen Mimmille oli käynyt ilmi Portugalin nurjat puolet, joita maassa piipahtavat ja sinne muutosta haaveilevat turistit eivät usein huomaa. Kehno palkkataso on vain yksi niistä.

– Portugalissa kehitys on mennyt mielestäni huonoon suuntaan – etenkin työssäkäyvien keskituloisten ihmisten näkökulmasta, Mimmi sanoo.

Kuten monessa muussakin Euroopan maassa, myös Portugalissa arkisesta elämisestä on Mimmin mukaan tullut inflaation myötä yhä kalliimpaa.

Paikallisilla ei ole enää millään varaa asua keskustan tuntumassa lähellä työpaikkoja, vaan he joutuvat matkustamaan kaukaa.

Palkkataso ei kuitenkaan ole kasvanut samassa tahdissa, vaikka hinnat ovat nousseet jo vuosia: portugalilainen saa yhä palkkaa vain kolmanneksen suomalaiseen verrattuna. Mimmi kertoo, että ulkona syöminen ja juominen on edelleen suhteellisen halpaa, mutta kaikki muu maksaakin jo maltaita.

– Esimerkiksi vuokrien ja asuntojen hinnat pyörivät kantakaupungissa samoissa luvuissa kuin Helsingissäkin, sillä kaupunkiin on muuttanut massoittain hyvätuloisia ihmisiä muun muassa Ranskasta. Paikallisilla ei ole enää millään varaa asua keskustan tuntumassa lähellä työpaikkoja, vaan he joutuvat matkustamaan kaukaa.

Asumisen kustannuksia nostaa myös sähkön hinta, ja energiaköyhyys onkin Mimmin mukaan suuri ongelma Portugalissa. Kaiken kukkuraksi Lissabonissa talot ovat talvisin usein kylmiä ja kosteita. Tuholaiset ovat arkipäiväinen riesa.

Hintojen nousu koskee myös ruokakauppoja.

– Perusruokakorin hinta on noussut vuodessa arviolta 25 euroa. Moni turisti ei ehkä tule huomanneeksi, että täällä jotkin tuotteet, kuten liha ja perunat, maksavat kaupassa jopa enemmän kuin Suomessa, hän lisää.

Tukia ei keskituloisille jaella

Hyvinvointiyhteiskuntaan tottuneelle suomalaiselle on ollut järkytys huomata, ettei mitään tukia saa elleivät tulot ole alle 700 euroa kuussa.

– Keskituloisena ihmisenä ei ole mahdollisuutta käytännössä mihinkään tukiin, vaikka olisi yksinhuoltaja useammalle lapselle. Keskiluokalle täällä ei esimerkiksi ole minkäänlaisia lapsilisiä, sosiaalimaksuja tai apua vuokranmaksuun, Mimmi selittää.

Keskituloisena ihmisenä ei ole mahdollisuutta käytännössä mihinkään tukiin, vaikka olisi yksinhuoltaja useammalle lapselle.

Maan hankala ja monimutkainen byrokratia aiheuttaa myös helposti harmaita hiuksia. Esimerkiksi työttömien on vaikeaa saada työttömyystukea, sillä Portugalissa ei tunneta ammattiliittoja.

– Työttömyystukea voi saada vain valtiolta, mutta se ei ole ansiosidonnaista ja on korkeintaan 1150 euroa kuukaudessa.

Nokittelua ja tarkkaa hierarkiaa

Mimmi kertoo, että portugalilaiset ovat lähtökohtaisesti ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Pitkään maassa asuneena hän on kuitenkin pistänyt merkille paikallisille tyypillisiä piirteitä, jotka ihmetyttävät. Useimmat niistä näkyvät työelämässä ja kouluttautumisessa.

Töitä tehdään kellon ympäri, muttei tehokkaasti: ihmiset rehvastelevat keskenään sillä, kuinka pitkään he ovat olleet töissä edellisenä päivänä.

– Täällä luokitellaan ja lokeroidaan ihmisiä vahvasti koulutuksen ja työelämästatuksen perusteella. Ja jos on varallisuutta, sitä korostetaan hyvin näkyvästi materian kautta, mikä tuntuu suomalaiselle hieman vieraalta, Mimmi pohtii.

– Töitä tehdään myös kellon ympäri, muttei tehokkaasti: ihmiset rehvastelevat keskenään sillä, kuinka pitkään he ovat olleet töissä edellisenä päivänä, hän jatkaa.

Työelämässä vallitsee Mimmin mukaan myös vahva hierarkia ja pokkurointikulttuuri. Portugalilaisissa työpaikoissa täytyy teititellä ja kutsua johtoporrasta arvonimillä. Pomoille on varattu parkkihalleista usein oma kerros, johon alaisilla ei ole menemistä autojensa kanssa.

Kaikkien kokemusten jälkeen Mimmi kokee, että hänen Portugalikiintiönsä on jo täynnä. Yhteishuoltajuuden vuoksi Mimmi ei vielä toistaiseksi voi kuitenkaan palata Suomeen. 6- ja 9-vuotiaat tyttäret ovat vielä sen verran pieniä, etteivät he voi itse päättää, missä haluavat asua.

– Ex-puolisoni ei innostunut Suomeen muuttamisesta, kun ehdotin sitä. Hän on kertonut jopa inhoavansa Suomea, sillä hänestä siellä on liian hiljaista ja tyhjää. Tyttäret pitävät Suomesta ja vierailevat siellä aina mielellään, Mimmi sanoo.

On kokemuksissa jotain hyvääkin. Ne ovat ainakin opettaneet arvostamaan kaikkea sitä, mikä Suomessa toimii ja on hyvin.

– Uskon, että monet eläkeläiset, jotka muuttavat tänne Etelä-Eurooppaan, saavat positiivisempia kokemuksia. Heidän ei tarvitse samalla tavalla stressata kaikkia niitä arkisia käytännön ongelmia, rahahuolia ja huonosti toimivaa byrokratiaa, kuten esimerkiksi minun, työikäisen yksin asuvan äidin, on pitänyt, hän sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?