Atte Kosonen, 46, tarkkailee viikonloppuisin Imatralle tulevaa ja sieltä lähtevää liikennettä.
Kun viikonloppu on aluillaan, liikenne vilkastuu, ja kaupunkiin palaavat ne, jotka tekevät arkisin töitä pääkaupungissa.
Edestakaisen liikkeen määrä on valtava.
Välillä Kosonen miettii, haluavatko ihmiset todella elää näin – siis arkisin pienessä asunnossa Helsingissä, viikonloppuisin leveämmin maaseudulla.
Talo on vuodelta 1950.
Hän on itse valinnut toisin.
”Pääkaupunkiseudun orjalokeron” eli pienen yksiön sijaan Kosonen on päättänyt valita asumistavan, joka on kaukana hulinasta ja ahtaista neliöistä.
– Kodin pitää mielestäni mahdollistaa muutakin. Tilaa pitää olla, hän sanoo.
Yrittäjänä työskentelevä Kosonen on vapaa paikkariippuvaisen työn vaatimuksista. Siksi hän teki parikymmentä vuotta sitten ratkaisun, joka muutti elämän suunnan.
Kosonen asuu yhdessä terveysaseman asunnoista ja vuokraa muita.
Kun Imatra lopetti vuonna 2001 Raution kaupunginosassa sijaitsevan terveyskeskuksensa toiminnan, Kosonen näki tilaisuutensa koittaneen.
Hän päätti ostaa vuonna 1950 rakennetun, terveyskeskuksena toimineen, arkkitehti Bertel Saarnion suunnitteleman kerrostalon.
Rakennus oli Kososelle kovin tuttu. Aiemmin, työskennellessään vielä sairaanhoitajana, hän oli asunut siellä työsuhdeasunnossa joitakin vuosia.
Elämä oli kuitenkin vienyt Kososen muualle, tarkemmin sanottuna Kuopioon. Läheltä Imatraa hän omisti puolestaan vanhan kansakoulun. Sen hän oli ostanut aikoinaan 250 000 markalla eli noin 60 000 eurolla.
Kansakoulu oli kuitenkin osoittautunut sijaintinsa puolesta vääränlaiseksi. Imatra tuntui sopivammalta, asuihan sen lähellä sukua ja perhettä.
Vanha terveysasema työsuhdeasuntoineen, pari autotallia ja tekniset tilat vaihtoivat lopulta omistajaa 67 000 eurolla.
Vuonna 2003 Atte Kosonen teki Imatran kaupungille tarjouksen. Vanha terveysasema työsuhdeasuntoineen, pari autotallia ja tekniset tilat vaihtoivat lopulta omistajaa 67 000 eurolla.
– Koulun myynnistä sain 80 000 euroa, joten sain vähän alkupääomaa myös remonttia varten, Kosonen kertoo.
Remontissa uusittiin lähes kaikki
Terveyskeskuksen oston jälkeen Atte Kosonen aloitti remontin, jossa talotekniikaltaan vanhentunut rakennus uusittiin monilta osin täysin.
Rakennuksen toisen kerroksen pohjapiirros.
Sitä ennen kaupunginmuseo oli käynyt kuvaamassa kohteen.
– Pyrimmekin palauttamaan rakennuksen värimaailman samanlaiseksi kuin 50-luvulla. Poistimme sisältä muun muassa 80-luvun tapetit ja maalasimme seinät ja porraskäytävät vaalealla kermanvärillä. Jokaiseen huoneeseen tuli oma värikoodinsa. Osa on vaaleansinisiä, osa vaaleanvihreää, Kosonen kertoo.
Terveyskeskuksen oston jälkeen Atte Kosonen aloitti talossa remontin.
Sisätiloissa näkyy 50-luvun värimaailma. Tässä asunnossa on vaaleansininen sävy.
Ensimmäisinä vuosina Kososen palkkaamat ammattilaiset uusivat myös sähköt, putket ja kivitalon vääräoppisesti laitetun öljypohjaisen maalipinnan. Tilalle tuli vaaleankeltainen, 50-luvulle tyypillinen jalolaastipinnoitus.
Sitten vuoroon tulivat kattoremontti ja uudet salaojat.
Rahaa remontteihin kului vuosien varrelle 160 000 euroa.
– Se kertoo mittakaavasta, jota remontteihin on laitettu.
Osan töistä Kosonen teetti tarkoituksella paikallisilla, pienillä toimijoilla.
”Imatra on muuttotappiokunta. Jos emme itse suosi paikallisia, kohta täällä asuvilla ei ole palveluntarjoajia.
Kun tuttu nuori tarvitsi rahaa ajokorttiinsa, Kosonen otti hänet työntekijäkseen ja maksoi palkkaa yhden kesän ajan. Nuori teki remonttityömaalla vaivattomampia juttuja, kuten purkamista, maalaamista ja tapettien poistoja.
Historiaa ei ole rakennuksessa peitetty.
Toisella kerralla Kosonen sai palkattua maahanmuuttajan, joka opiskeli rakennusalaa.
– Imatra on muuttotappiokunta. Jos emme itse suosi paikallisia, kohta täällä asuvilla ei ole palveluntarjoajia, Kosonen muistuttaa.
Vuokralaiset kertoivat tarinoita talosta
Kosonen on teettänyt vanhalla terveysasemalla remontteja sillä tavalla, että vuokralaiset ovat voineet asua siellä esteettä. Esimerkiksi kylpyhuoneremontit on ajoitettu niin, että remonttia ei ole tehty samanaikaisesti kaikissa asunnoissa.
Asunnot ovat 27 ja 58 neliön kokoisia, ja niihinkin liittyy historiallisia säädöksiä.
Vuonna 1947 laadittujen periaatteiden mukaan terveyssisarelle ja kätilölle osoitetut asunnot ovat samanarvoisia. Kodinhoitajan asunto sijaitsee niiden keskellä ja on pienempi.
Kun Kosonen aloitti vuokraustoiminnan vuonna 2003, talossa asui vielä siellä työskennelleitä ihmisiä. Eräskin oli asunut talossa melkein koko aikuisikänsä.
– Hän kertoi, että aikanaan rakennukselle tultiin soittelemaan summeria öisinkin. Kun kätilöä tarvittiin, hänet herätettiin vaikka keskellä yötä.
Nykyään vuokralaisina on monia paikkakunnalle muualta muuttaneita. Vuokralaisten joukossa on nuorempaa ja vanhempaa väkeä. Entisessä talonmiehen asunnossa asuva kuittaa vuokraansa tekemällä sitä mitä alkuperäinenkin asukas – siis talonmiehen töitä.
Talon alakerta on vanhaa terveysaseman puolta, eikä siellä ole saanut kaupan ehtojen mukaisesti tehdä isoja muutoksia.
”Osa tavaroista on sellaisia, joita en itse uskaltaisi nykyaikana käyttää.
Eteisen vieressä sijaitsee synkän kuuloinen eristyshuone, joka on aikoinaan pitänyt rakentaa sinne tartuntatautien varalle.
Entisen laboratorion tiloista löytyy tavaraa vuosikymmenien varrelta.
Alakerrassa on myös entinen laboratorio, jonka vitriineissä sijaitsee steriloitavia lasiruiskuja ja neuloja 50-luvulta. Seuraavilta vuosikymmeniltä ovat uudemmat laitteet, kuten EKG.
– Osa tavaroista on sellaisia, joita en itse uskaltaisi nykyaikana käyttää, Kosonen kertoo.
Terveysaseman puolella on paljon vanhaa esineistöä.
Vanhimpia ovat 50-luvulta peräisin olevat lasiset ruiskut.
Lämmittämiseen menee 1 500 euroa kuukaudessa
Vanhan terveysaseman ostaminen ja remontoiminen on yrittäjälle yksi bisnes muiden joukossa.
Kun kiinteistönvälittäjä arvioi rakennuksen arvon viimeksi, oli summa 250 000 euroa.
– Siinä mielessä tämä on kannattavaa, että saan vuokrakuluilla lämmityskulut katettua. Ne korvaavat vähän myös tehtyä remonttia. Oma arvonsa tulee laskea tietysti sille, että oma asuntoni on tässä, samoin yritykseni työpaikka.
Kosonen arvioi, että asuntojen lämmittämiseen menee 1 500 euroa kuukaudessa.
– Myös sähköön menee useita satoja euroja. Kaikki sähkö menee minun mittarini kautta, ja asukkaat maksavat kulutuksen mukaan laskun puolivuosittain.
Aikaa taloyhtiön pyörittäminen tietenkin vie.
Paperitöihin menee päivittäin 30 minuuttia. Se ei kuitenkaan ole iso vaiva, jos sitä vertaa remontin aikaiseen byrokratiaan. Yhden luvan hakemiseen saattoi mennä vuosi, kun asioita palloteltiin viranomaiselta toiselle.
– Silloin minulta vaadittiin kärsivällisyyttä, Kosonen toteaa.
Perheettömälle Atte Kososelle vuokraustoiminta ja talkoisiin osallistuminen on myös tapa nauttia vapaa-ajasta. Kun pihatöihin osallistuu yhdessä talonmiehen kanssa, kuntosalilla käynnille ei ole tarvetta.
Rakennuksen huoltaminen ja vuokraustoiminta ovat Atte Kososelle harrastus.
Parasta on, että harrastuksella voi samalla pitää yllä vanhaa rakennuskantaa ja auttaa pitämään paikkakuntaa vireämpänä.
Harrastus siis jatkuu, eikä Kosonen edes haaveile remonttivapaasta elämästä.
Tulevaisuudessa Kosonen aikoo teettää talossa energiaremontin. Tällä hetkellä rakennus lämpiää kalliilla sähköllä ja ilmalämpöpumpulla. Kustannusten takia rakennuksen päälämmitysmuoto eli maakaasu on otettu pois käytöstä.
