Metsän testaama

Mikkeliläinen Antti Ukkonen asui yhdeksän kuukautta metsässä ja nukkui yönsä riippumatossa. Se opetti paljon Suomen luonnon kovuudesta ja oman mielen pimeydestä.


30.9. 5:00

Tuntuu typerältä edes kysyä mikkeliläiseltä Antti Ukkoselta, 44, että elikö hän ennen normaalia elämää. Jos toinen on nukkunut 282 yötä putkeen metsässä riippumatossa, koko normaaliuden käsite on varmasti kyseenalaistettu monta kertaa.

Mutta kyllä, Ukkonen on aina käynyt päivätöissä ja asunut niin vuokrayksiössä kuin sadan neliön perherivarissa. Kovin tavallinen hän ei kuitenkaan ole koskaan kokenut olevansa.

– Minun on aina ollut hankalaa ymmärtää muita ihmisiä joissain asioissa. Elämässäni on ollut muutenkin tietty vastakkainasettelu normien kanssa. Olen aina pitänyt esimerkiksi autoa, asuntoa ja tavaroita riippakivinä ja pärjään hyvin itsekseni.

Tällaiset ominaisuudet ajoivat osaltaan Ukkosen ryhtymään keväällä 2019 poikkeukselliseen projektiin. Silloin perhe-elämä puolison, kahden lapsen ja koiran kanssa oli ohi. Silloisen asumisoikeusasunnon sopimuksen loppumista odotellessa hän meditoi ja mietti, millä tavalla elää jatkossa.

Ukkonen keksi muuttaa metsään vähintään vuodeksi.

Elämänmuutoksen tavoitteena oli muun muassa mielenrauha. Nuoruudessaan Ukkonen oli elänyt yksin yksiössä epävakaata, kosteaa elämää. Sittemmin elämä oli rauhoittunut, mutta hän ei silti halunnut palata yhden huoneen asuntoon.

Metsässä Ukkonen ajatteli pääsevänsä esimerkiksi syvemmälle itseensä.

– Halusin ajatukset pois erosta ja ymmärtää itseäni paremmin. Halusin myös päämäärän. Olin edellisenä vuonna valmistautunut nyrkkeilymatsiin ja huomannut, että hankalan päämäärän tavoittelu sopi minulle.

Halusin ajatukset pois erosta ja ymmärtää itseäni paremmin.

Antti Ukkonen tavoitteli elämänmuutoksella mielenrauhaa.

Metsässä asuminen houkutti myös vapauden ja vallan takia. Kokemus kuitenkin osoitti, että ihmisen kuvitelmat ovat ruusuisempia kuin todellisuus. Suomi on kova paikka olla taivasalla yksin.

– Illuusioni omavaraisesta, mahdollisimman minimaalisesta elämästä ei toteutunut. Metsässä asuminen oli henkisestikin kummallinen kokemus, Ukkonen tiivistää nyt.

Keväällä 2019 kaikki oli vielä edessä. Ukkonen valmistautui hankalaan haasteeseensa ostamalla tarvikkeita ja luopumalla tavallisesta tavarasta. Lopulta hänen omaisuutensa mahtui yhteen häkkivarastoon.

Kun ensimmäinen yö metsässä koitti 2. toukokuuta 2019, Ukkonen ajatteli olevansa valmis. Hän ei tiennyt maastossa yöpymisestä sen enempää kuin armeijassa oli opetettu, mutta ei huolehtinut siitä. Tunnelmat olivat positiivisen jännittyneet.

– Sitä oli vähän kuin sellainen tutkimusmatkailija, että nyt mennään kohti jotain, josta ei ole ymmärrystä. Se toi mielihyvää.

Hyvä olo loppui nopeasti. Suomen luonto otti luulot pois heti. Keväästä huolimatta Mikkelissä oli yöllä pakkasta. Ukkosta paleli.

– Olin ostanut makuupusseja ja luottanut siihen, että tekstit pussin kyljessä pitävät paikkansa, mutta eivät ne pidä. Olin alivarustautunut.

Niinpä projekti alkoi lisävarusteita tilaamalla. Lopulta Ukkonen osti ompelukoneen, hankki markkinoiden parhaimpia materiaaleja ja ompeli monia juttuja itse.

Alusta asti hän luotti riippumattoon. Teltalle olisi aina pitänyt löytää sopiva tasainen paikka.

– Se on hitaampaa ja hankalampaa. Puita taas on metsät täynnä. Jos löytyy kaksi, voi käydä nukkumaan.

Ukkonen ompeli itse makuupusseja, riippumaton ja siihen eri säillä sopivia ala- ja suojapeitteitä. Kaiken kaikkiaan varusteita oli vähän ja ne olivat yksinkertaisia. Ukkosella ei ollut autoa, vaan hän vaihtoi paikkaa tavaroineen kaikkineen polkupyörällä.

Antti Ukkonen asui yli yhdeksän kuukautta metsässä riippumatossa. Niska- ja selkäjumit loppuivat ja hänen kehonsa sopeutui kylmyyteen.

Metsään muuttaminen kuulostaa erakoitumiselta, mutta siitä ei ollut kyse. Ukkonen halusi asua eri tavalla, mutta elää muuten normaalisti. Hän esimerkiksi jatkoi kuntosalilla käyntiä, mikä oli kätevää siinäkin mielessä, että salilla pystyi käymään suihkussa.

Ohjelmistosuunnittelija teki koko ajan normaalisti töitä. Paradoksaalista oli, että juuri perinteinen työpaikka mahdollisti erikoisen asumisen ja normien ulkopuolella elämisen. Työpaikan yhteydessä olevassa asuntolassa Ukkonen saattoi syödä ilmaisen aamupalan, valmistaa ja säilyttää ruokaa sekä pestä pyykkiä.

Työnteosta sai myös rahaa. Niin erikoiselta kuin se kuulostaa, sitä metsässä asuminen vaati. Kahden männyn välissä saa jokamiehen oikeudella yöpyä kuka tahansa ilmaiseksi, mutta hengissä pysyminen ei ole Suomen säässä halpaa. Sen, mitä Ukkonen vuokrassa, vedessä ja sähkössä säästi, hän käytti varusteisiin. Kyse oli tuhansista.

– Kaikki meni, mitä tuli.

Ukkonen hankki esimerkiksi aurinkokennoja ja muita tarvikkeita, joiden avulla esimerkiksi ladata puhelinta ja laittaa ruokaa metsässä. Makuupussiksi hän hankki Yhdysvaltojen armeijan makuupussin, joka pitää ihmisen hengissä 30:ssä pakkasasteessa.

– Mutta se, että pysyy hengissä, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi mukavaa, Ukkonen virnistää.

Syksyllä 2019 sää alkoi jälleen kylmetä. Ukkonen oli jo oppinut, että ihminen ei nuku, jos sitä palelee. Hän hytisi muutamassa lämpöasteessa ja mietti, miten hemmetissä selvitä tulevasta talvesta. Eipä sillä, että elämä metsässä olisi kesälläkään ollut helppoa. Neljän seinän sisässä yönsä viettävä nykyihminen on autuaallisesti unohtanut, että luonto ei nuku koskaan.

– Metsässä tapahtuu koko ajan. Etenkin kesällä on kaikki ötökät ja elukat. Puu kaatuu, oksat hankaavat, majava tekee jotain, Ukkonen luettelee.

Erityisesti majavat kyseenalaistivat ihmisen saapumisen luontoon. Kun Ukkonen yöpyi Otavassa Puulan rannalla, majava läiskytti rantavettä hännällään “kuin krokotiili”. Kun Ukkonen hätisti eläimen pois, se ui kauemmaksi, mutta palasi kohta takaisin metelöimään.

– Majavat ovat tosi itsepäisiä.

Itsepäinen on kuitenkin myös ihminen. Ukkoselle ei tullut mieleenkään luovuttaa, vaikka Mikkelin metsät pimenivät ja kylmenivät. Lopulta kävi niin, että kunnon pakkasia saatiin sinä talvena odottaa helmikuuhun 2020. Siihen mennessä Ukkosen elimistö tottui kylmyyteen.

Majavat ovat tosi itsepäisiä.

Vaikka hän polki räntäsateessa märissä kamppeissa 10 kilometrin matkan Otavasta Mikkelin keskustaan, häntä ei enää paleltanut. Hän söi tuhansia kilokaloreita päivässä, mutta laihtui.

Kehon sopeutuminen olosuhteisiin oli Ukkoselle koko projektin suurin yllätys.

– Lopulta nukuin koko talven syksykamoilla. Vasta kun pakkasta oli enemmän kuin 20 astetta, varusteita piti katsoa tarkemmin.

Ukkonen koki metsässä hienoja, mutta myös pimeitä hetkiä. Metsä eli ympärillä koko ajan, mikä oli nykyihmiselle outoa ja pelottavaakin.

Sinä talvena todella kovia pakkasia ei tullut lainkaan. Seuraavana talvena, Ukkosen jatkuvan metsässä asumisen jo loputtua, hän yöpyi ulkona 27:ssä pakkasasteessa. Se osoitti, että oikeilla varusteilla pärjää, mutta mukavaa se ei ole. Itse ommeltu alapeitto esti kylmän nousemisen kehoon alapuolelta, mutta makuupussin eristykset päästivät kylmän läpi ylhäältä.

– Yö oli lähinnä aamun odottamista.

Lauhemmassa pakkassäässä Ukkonen kuitenkin nukkui hyvin. Nykyään hän ajattelee, että viisi pakkasastetta on ehkä optimaalinen lämpötila ihmisen unille. Toisin kuin kesällä, talvella metsä on myös ihanan hiljainen.

Kaikkina vuodenaikoina Ukkonen koki metsässä hienoja hetkiä. Kesällä hän pyöräili Mikkelin ympäristössä pitkiä matkoja ja nautti mahdollisuudesta jäädä mihin tahansa yöksi miten pitkäksi aikaa tahansa.

Helmikuussa 2020 hän osti retkiluistimet ja veti ahkiota Puulan peilijäällä viiden kilometrin päähän pilkille. Jää luistinten alla mylvi, Ukkonen oli onnellinen.

– Se oli hienoa.

Muutenkin yksinkertainen, alkukantainen elämä teki tyytyväiseksi. Ukkonen on aina suhtautunut kriittisesti nykyihmisen onnellisuuden tavoitteluun. Hänestä tuntuu, että kun elämä on helppoa ja kaikkea on, tyytyväisyyden raja karkaa koko ajan kauemmaksi.

Metsässä hänellä ei ollut juuri mitään ja sen takia yhä pienemmät asiat toivat iloa.

– Auringonnousu riitti tekemään onnelliseksi.

Ilo oli ajoittain suurta, mutta niin oli pimeyskin. Metsässä asuminen oli Ukkoselle henkisesti kovempaa kuin hän oli kuvitellut.

– Suomalaisesta shamanismista kertovan kirjan mukaan ennen vanhaan ajateltiin, että metsä on täynnä henkiä, jotka yrittävät nujertaa ihmisen. Se oli minunkin kokemukseni.

Ukkonen toki ymmärsi, että pelottavat näyt ja epätodellinen olo unen ja valveen rajamailla johtui univajeesta ja muusta henkisestä kuormasta, mutta silti kokemus oli raskas.

– Alitajunta syötti tunnetta, että on vaarassa, että pitää päästä pois, vaikka oikeasti hätää ei ollut.

Metsävuoden aikana Ukkonen liikkui metsään, töihin ja salille polkupyörällä. Kilometrejä tuli usein noin 500 viikossa.

Aina Ukkonen ei tiennyt, mitä ympärillä tapahtui. Yön pimeydessä hän saattoi säpsähtää hereillä tietämättä, mikä vaisto hänet oli herättänyt. Ehkä lähellä kävi petoeläin, ehkä ei.

Yli yhdeksän kuukautta luonnossa opetti, että ihminen tarvitsee nimenomaan toista ihmistä. Ukkonen oli halunnut vapautta, mutta ilman asuntoa hän oli entistä riippuvaisempi muista ihmisistä, jotta sai hoidettua perustarpeitaan.

– Se ei ollutkaan täydellistä vapautta, vaan jouduin jopa enemmän tukeutumaan muiden myötätuntoon.

Kokemus osoitti myös sen, että ihmislaji on ollut järkevä helpottaessaan elämäänsä. Metsässäkin voisi laittaa ruokaa ja järvessä peseytyä, mutta silloin aikaa ei riitä juuri mihinkään muuhun.

– Kerran rikoin jään ja peseydyin järvessä. Mutta jos ei tarvitse viedä kaikkea niin pitkälle, ei kannata.

Ukkonen oli nimittäin huomannut, että ilman oikeaa kotia elämä oli muutenkin jatkuvaa selviytymistä. Kun perusarki vei niin paljon energiaa, mitään muutakaan oli vaikea suunnitella.

Elämä metsässä sai hänet ymmärtämään paremmin asunnottomia.

– Se on helvetin raskasta elämää. Minulle se oli valinta, mutta kaikille ei.

Ukkonen ei ole ikinä tavoitellut onnellisuutta. Hänestä on tärkeämpää tavoitella merkityksellistä elämää. Onnelliset hetket tulevat siinä sivussa, jos tulevat.

Vuoden 2021 lopussa Suomessa oli 3 950 yksinelävää asunnotonta. Vapaaehtoisten asunnottomien määrästä ja tilanteesta ei tiettävästi ole tutkimustietoa. Vailla vakinaista asuntoa ry:n asumispalvelupäällikön Jussi Lehtosen mukaan heidän määränsä on joka tapauksessa hyvin, hyvin pieni. Yleensä esimerkiksi juuri metsään muuton taustalla on tavalla tai toisella pakko. Lehtosen mukaan elämäntilanteen kriisi, mielenterveysongelmat, asunnon menetys ja isot taloudelliset ongelmat selittävät ratkaisua.

Ukkonen siirtyi takaisin sisätiloihin alkukeväästä 2020, kun korona iski. Etätyövaatimus ajoi etsimään kodin, jossa voi istua tietokoneen ääressä. Ukkonen muutti äitinsä omakotitaloon, jossa hän asuu edelleen.

Taas alku oli raju. Metsässä vietetyn 282 yön jälkeen oli vaikea tottua sisäilmaan ja sänkyyn. Kuukausia jatkunut energian tunne vaihtui kuukausien väsymykseen.

– Kehoni oli ehkä ollut taistele ja pakene -tilassa.

Ukkonen ei edelleenkään halua hankkia omaa asuntoa. Hän yöpyy yhä säännöllisesti metsässä. Välillä seurana on nykyinen tyttöystävä.

Tulevaisuudessa Ukkonen haaveilee asuvansa entisessä keikkabussissa, jonka hän on purkanut lähes täysin. Tavoitteena on rakentaa sinne vessa, ruuanlaittopiste ja suihku. Ne mahdollistaisivat riippumattoasumista suuremman vapauden, mutta toisaalta, ei ihminen ole oikeasti vapaa asuntoautossakaan. Vaikka Ukkonen heräisi aamuun Jäämeren rannalla ja tekisi etätöitä sieltä, hän tarvitsisi elämäntapaansa bensaa, teitä, autohuoltoa ja muuta infraa.

Tällä hetkellä Ukkonen väsää vanhaa kuorma-autoa asuttavaksi. Hän ei edelleenkään halua tavallista asuntoa.

Ukkonen on hyväksynyt sen, ettei yhteiskunnasta voi paeta. Hän haluaa kuitenkin yhä tavoitella ja kokeilla erikoisia asioita.

– Luulen, että menen jotain kohti niin pitkään, kunnes kuolen. Etsin uuden kummallisen projektin ja väsään sitä. Se on minulle hyvä tapa elää.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?