Vielä 12 vuotta sitten Haapalainen työskenteli Oulussa Nokialla tukiasematuotannossa. Työpäivät kuluivat tukiasemien rakentamisen ja opetustöiden parissa. Sitten Haapalainen meni eräopaskouluun ja muutti Lappiin.

”En ole katunut päivääkään”

Tulet kuolemaan nälkään, tokaisi Anne Haapalaisen työkaveri, kun hän kertoi irtisanoutuvansa hyvämaineisesta työpaikasta ja muuttavansa Lappiin. Kun muu Suomi panikoi sähkön hinnan hurjasta noususta, Haapalainen nauttii vapauden tunteesta.


24.9. 6:00

12 astetta. Niin alas Anne Haapalaisen kodin lämpötila on usein laskenut, kun hän saapuu pitkän työpäivän jälkeen kelomökkiinsä erämaan laidalla.

Sitten Haapalainen laittaa muutaman halon takkaan, ja 35-neliöinen koti lämpenee hiljalleen. Yli 17 asteen sisälämpötila ei siltikään usein nouse.

Haapalaisen koti Inarissa lämpiää kiertoilmatakan avulla puilla. Kun muu Suomi tuskailee energian hinnannousun kanssa, Haapalaisen ei tarvitse sitä stressata. Hänen kotiaan ei ole kytketty sähköverkkoon.

Oulusta muuttaneelle entiselle kaupunkilaiselle se ei ole puutetta, vaan luksusta.

– Pysyn hyvässä kunnossa, kun pilkon puita ja näen vähän vaivaa. Asumiskuluni ovat kuukaudessa arviolta alle sata euroa, Haapalainen kertoo.

Anne Haapalainen asuu kelomökissä Munkki-huskyn ja kissan kanssa.

Joulu- ja tammikuussa Haapalainen tepastelee kotonaan otsalamppu päässä. Tuolloin kotona on niin pimeää, että valoa tuovat aurinkopaneelit eivät riitä arkisiin askareihin.

Otsalampusta tai kynttilänvalosta on apua, sillä Haapalainen lukee paljon. Televisiota hänellä ei ole ollut 20 vuoteen.

– Joskus voisin toki käynnistää aggregaatin, mutta useinkaan en viitsi sitä tehdä.

Aivan tavallinen suomalaiskoti Haapalaisen kelomökki ei ole siinäkään mielessä, että sinne ei tule juoksevaa vettä.

Asukas vitsailee, että eräänlainen juokseva vesi kodissa kuitenkin on, sillä kesäisin hän ottaa muutaman juoksuaskeleen ja täyttää ämpärinsä tontin alalaidassa sijaitsevasta joesta.

– Talvella juoksuvesi on kävelyvettä, sillä hangen läpi kahlaaminen vie aikansa. Silloin joudun tekemään jokeen avannon, Haapalainen kertoo.

Veden Haapalainen lämmittää ulkona olevassa vesipadassa.

Vetensä Anne Haapalainen hakee joesta. Ruoka lämpiää kaasuhellalla.

Muuttopäätös kirvoitti työpaikalla kauhistuneen kommentin

Ulkopuolisen korvin sähköttömässä ja vedettömässä kodissa asuminen kuulostaa työläältä, mutta askeettisissa oloissa on hyviä puolia.

Haapalaisen koti on rakennettu rinteen päälle, ja etuovesta aukeaa ”maailman kaunein olohuone.”

– Minulla on käynyt asunnon suhteen hirveän hyvä tuuri, sillä paikka on todella hyvä. Lähellä sijaitsevat Lemmenjoki, Muotkatunturi ja Hammastunturi, Haapalainen kertoo.

Energiakriisin aikaan ratkaisu on osoittautunut myös taloudellisesti kannattavaksi. Haapalainen ei ole seurannut ajankohtaista energiakeskustelua tarkemmin, mutta sähkön hinnannousu kuulostaa hänestä hurjalta. Hän toivoo, että taloudellisiin vaikeuksiin ajautuvat saisivat valtiolta apua.

–Yhteen hiileen puhaltamisella suomalaiset ovat ennenkin pärjänneet. Valitettavasti nykypäivänä voiton tavoittelulla on enemmän merkitystä. Maan hiljaiset joutuvat tekemään koko ajan enemmän ja enemmän sen eteen, että pärjäävät.

Kaikkien unelmaa luonnonläheinen elämä ei kuitenkaan ole.

Sen Haapalainen sai huomata, kun hän muutti Oulusta Inariin 11 vuotta sitten. Jotkut pitivät muuttopäätöstä hulluna.

Haapalaisen työpaikka oli Nokia, jossa hänellä oli hyvämaineinen työ. Työpäivät kuluivat tukiasemien rakentamisen ja opetustöiden parissa.

Opintovapaa Lapissa ja eräopaskoulutukseen osallistuminen muuttivat elämän suunnan. Haapalainen sai määräaikaisen työtarjouksen matkailuyrityksestä ja päätti jättää entisen taakseen.

– Nokialla oli silloin huippukausi, joten työkaverini sanoivat, että en tule saamaan ikinä rahaa, jos lähden. Joku tokaisi, että kuolen nälkään. Mutta vieläkin olen elossa, Haapalainen sanoo ja nauraa.

Joku tokaisi, että kuolen nälkään. Mutta vieläkin olen elossa.

Talvella Anne Haapalainen fiilistelee kotona kynttilänvalossa. Tarvittaessa hän ottaa avuksi otsalampun.

Vapaa elämäntyyli kiehtoo

Inariin muuton jälkeen Haapalainen on tehnyt erilaisia matkailualan töitä, muun muassa ulkomaisten turistien oppaana. Työpäivät ovat usein 12-tuntisia, mutta vastaavasti välillä on paljon vapaata.

Moni matkailualalla töitä tekevä paiskii Lapissa töitä enemmän talvella ja vähemmän kesällä. Samaa kaavaa myös Haapalainen on noudattanut.

– Nuorena näin, kuinka vanhempani tekivät hulluna töitä ja säästivät meille lapsille rahaa. Ymmärsin, että rahalla ihminen ei saa yhtään mitään. Minä arvostan vapautta, sillä sen mukana ihminen saa pitää terveytensä.

Haapalainen on voinut toteuttaa unelmiaan, sillä hän on taloudellisista paineista vapaa.

Huollettavia jälkeläisiä Haapalaisella ei ole, eikä asuntolainaa. Vuonna 1989 rakennetun kelomökkinsä ja 1,2 hehtaarin tontin hän osti 11 vuotta sitten noin 50 000 eurolla. Rahat hän sai kaupunkiasuntonsa myynnistä.

Lämmitykseen tarvittavat puut ovat ainoa asumiseen menevä säännöllinen kulu. Aurinkopaneelit ja aggregaatin Haapalainen hankki jo vuosia sitten.

– Puilla lämmittämisen hinta riippuu omasta aktiivisuudesta. Viimeksi hankin kiireiden takia puut yrittäjältä ja maksoin kymmenestä motista koivua 700 euroa. Se riittää yli vuodeksi. Joskus hankin puut Metsähallituksen osoittamasta paikasta. Kolmen–neljän kuution hinnaksi tulee muutamia kymppejä.

Haapalaisen vastaus sähkönmyyjälle oli napakka

Kun ulkopuoliset kuulevat Haapalaisen elämästä sähköttömässä kodissa, etenkin ulkomaalaiset turistit hihkaisevat ihastuneena, sillä he pitävät sitä ihanan eksoottisena.

Viime viikolla Haapalainen teki töitä Saamelaismuseo Siidassa, jossa turistit ihmettelivät, miten saamelaiset olivat aikoinaan pärjänneet, kun he elivät puulämmitteisissä taloissa. Haapalainen pääsi kommentoimaan, että puuha oli tuttua hänellekin.

– Tässä työssä elämäntavastani saa siis pientä bonusta, Haapalainen sanoo ja nauraa.

Talo lämpiää kiertoilmatakan avulla.

Jotkut suomalaisista puolestaan kauhistelevat, miten arki sähköttömässä kodissa voi ylipäätään sujua. Haapalainen arvelee, että yksikään hänen ystävistään ei olisi hänen elämäntapaansa valmis.

Tulijoita Inariin silti riittää. Paikkakunnalla kärsitään kroonisesta asuntopulasta, minkä takia osa tulijoista on valmiita vuokraamaan myös sähköttömän mökin. Pian monelle käy kuitenkin selväksi, ettei asuminen askeettisesti ole täysin vaivatonta. Moni on tullut, mutta myös lähtenyt pian modernimman elämän perään.

Ilman sähköä eläminen ei siis ole Inarissa varsinainen erikoisuus, Haapalainen huomauttaa. Pelkästään hänen lähinaapurissaan asuu kaksi perhettä, joiden koteja ei ole liitetty sähköverkkoon.

Kerran sanoin sähkömyyjälle, että kun avaan oven, oma sähköni on valon muodossa ilmaista.

Jos naapurustoon vedettäisiin sähköt, olisi se kallista. Haapalainen arvioi, että hinta olisi vähintäänkin 45 000 euroa.

– Kerran sanoin sähkömyyjälle, että kun avaan oven, oma sähköni on valon muodossa ilmaista. Kerroin, että jos hän pistää minulle paremman tarjouksen, voin kyllä siihen tarttua.

"En ole katunut päivääkään”

Anne Haapalaisen tavoitteensa on asua omassa kodissaan lopun elämää.

Lähiasukkaat ovat näyttäneet, että korkeampi ikä ei ole askeettisempaan elämään mikään este.

– Yksi naapurini täytti juuri 70 vuotta, ja hän on ollut sähkön suhteen omavarainen jo yli 15 vuotta. Hänellä on aurinkopaneelit ja apuna siinä pieni tuulisähkö.

Kunnon ylläpitämiseen askeettisempi koti on mitä parhain. Puiden pilkkominen, veden kantaminen ja saunan lämmittäminen pitävät vireystasoa yllä.

Anne Haapalaisen tavoitteena on asua omassa kodissa lopun elämää.

Haapalainen pitää kunnostaan huolta myös patikoinnin avulla. Viimekertainen reissu ystävien kanssa oli 85 kilometriä. Syysvaellus tarjosi silmänruokaa Lapin ruskan muodossa.

Luonnon läheisyydessä eläminen onkin Haapalaiselle suurin palkinto, jota kaupunkielämän taakse jättäminen on hänelle tuonut. Modernin asumisen pariin ei ole ikävä.

– Vain auton lämmitys on täällä hankalaa, koska pakkanen saattaa olla talvella kireä. Mutta asioilla on tapana järjestyä. En ole katunut muuttopäätöstäni päivääkään.

En ole katunut muuttopäätöstäni päivääkään.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?