Joku osti itselleen yli 30 000 eurolla kartanon, jonka ”löyhkä tarttuu ihoon”

Huutokaupan kohteena oli 3 000 neliön tontti ja sähköliittymä. ”Hattulan kartanona” tunnettu ainutlaatuinen rakennuskokonaisuus tuli ikään kuin kaupanpäällisenä.

20.9. 16:21

12 kilometrin päässä Hämeenlinnan keskustasta sijaitsee metsäinen tontti, joka myytiin Huutokaupat.com-sivustolla vastikään 30 184 euron hintaan.

3 000 neliön alue tunnetaan Hattulan kartanon maina. Kyseessä ei suinkaan ole Ruotsin vallan ajoilta periytyvä herraskartano, vaan yhden miehen huikea projekti.

Ensimmäisenä tontin huutokaupasta kertoi Hämeen Sanomat.

Tuo mies, 1940-luvulla syntynyt Kyösti Parjanen, rakensi aikoinaan tontille talon ilmaisista jätetarvikkeista, halvasta hylky- ja purkutavarasta ja kierrätysmateriaaleista. Kului viisi rakennuslupaa ja kymmenkunta vuotta.

Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkistosta löytyy haastattelu, jossa tuolloin 48-vuotias Parjanen kertoo taloprojektistaan.

Hän varttui Viipurin evakkopoikana ja päätti pienissä vuokra-asunnoissa nuoruutta ajelehtiessaan tehdä jonakin päivänä itselleen kunnollisen tilavan kodin.

Tontin ensimmäiseksi asumukseksi itselleen ja isälleen Parjanen naulasi kovalevyistä 24 neliömetrin parakin, mutta lopulta talosta tuli loppujen lopuksi uljas linna Hattulan takamaalle Pälkäneen tien varteen, Helsingin Sanomat kirjoitti.

”Linnanpihan” rajaa maantiestä vankka porttirakennus ja pitkä rivi punavalkoisia tupia, aittoja ja kesähuoneita. Ne Parjanen rakensi siksi, ettei vieraille ja sukulaisille tarvitsisi sijata vuoteita olohuoneen sohvalle.

”Hattulan kartano” sijaitsee keskellä korkeaa kuusimetsää.

Näkymä rakennuksen kulmalta.

Talon perustusta ei ole rakenettu suorakulmaiseksi, vaan se mukailee peruskallion pintaa. Kalliota ei rikottu tai louhittu lainkaan.

Parjasella oli heti alusta asti säästämisen henki. Siksi hän muurasi talonsa ensimmäisen vaiheen perustukset tontilta löytyneistä luonnonkivistä muotoon, jonka jääkauden höyläämän ja pakkasten halkoman peruskallion kuhmuinen pinta näytti määräävän. Kalliota ei rikottu eikä louhittu lainkaan.

”Kartanossa” on 80 erilaista ikkunaa.

Talon seinät nousivat perustuksen varaan sen muotoisina kuin rakennusmateriaaleja, muun muassa lautaa, hirttä, levyä ja kiviä löytyi. Parjanen myös kaatoi tontilta muutamia puita.

Helsingin Sanomien haastattelussa Parjanen nimittää rakennustapaa materiaalifunktionalistiseksi. Tavallisesti talo suunnitellaan ensin ja rakennusaineet hankitaan vasta sitten, mutta tässä tapauksessa tehtiin juuri päinvastoin.

– Vaikka rakenneratkaisut ovat edullisia, jopa halpoja, ne eivät saa olla huonoja. Niihin ei ole varaa, Parjanen selitti ideologiaansa Helsingin Sanomien haastattelussa.

– On säästettävä sen verran kuin on aiheellista.

Valmistuessaan Kyösti Parjasen rakentamassa talossa oli 16 huonetta ja 80 ikkunaa, kaikki erilaisia.

Iso ikkuna tuo valoa yhteen talon makuuhuoneista.

Parjanen hankki rakennusmateriaaleja mistä vain sattui edullisesti saamaan. Kun Hämeenlinnassa revittiin puiston tieltä tsaarinaikaisen armeijan kasarmi, Parjanen osti sen ehjiksi jääneet 15 000 käsinlyötyä punatiiltä. Ne seisoivat pitkään tontin nurkalla, kunnes rakentaja päätti tehdä niistä seinät talonsa laajennusosaan.

Kun Kyösti Parjanen päätti laajentaa taloaan, hän teki laajennusosankin suoria kulmia kaihtaen. Ikkunat jätettiin valon tarpeen ja huoneiden pohjamuotojen mukaan.

Talon uuteen osaan syntyi useita makuuhuoneita, tornikamari, kirjasto ja kymmenmetrinen jyhkeä sali. Sen haltiavasaksi, kurkihirreksi nostettiin tontilta kaadettu vankka kuusi.

– Enpä tiedä, mitä tyylisuuntaa talo edustaa, en ole sitä miettinyt, koska tätä ei ole suunniteltu kokonaisuutena. Aika groteski tästä tietysti tuli, mutta yksityiskohtia olen siloitellut hyvinkin paljon, Parjanen arvioi Helsingin Sanomille.

– Ja onpahan ainakin kolmehenkiselle perheelle tilaa ja tauluille ripustuspintaa, Kyösti Parjanen myhäili Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 1992.

Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa Parjanen esitti toiveen, että jälkipolvet ymmärtäisivät huoltaa rakennusta niin, että se säilyisi hänen monumenttinaan niin kuin pyramidit faaraoiden muistomerkkeinä.

Se, käykö näin, on ostajasta kiinni. Huutokaupassa rakennukset todettiin huonokuntoisiksi.

Kuten Ilta-Sanomien paikalla käynyt kuvaaja asiaa luonnehti:

– ”Kartanon” homeen löyhkä tarttui ihoon ja vaatteisiin, piti laittaa kaikki rätit suoraan pesukoneeseen, omat ja pojan, ja sitten saunaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?