Hämeenkyröläisellä maaseudulla, Vanajan kylässä, sijaitsee ulkoapäin aivan tavallinen talo. Rapattu, 40-luvulla rakennettu omakotitalo on uusperheellisten Minna ja Mika Kankaanrannan koti.
Mikan mummolasta tuli kahden aikuisen talous kuusi vuotta sitten, kun Minna ja Mika rakastuivat. Noin kahdellesadalle neliölle on tarvetta, sillä kotona piipahtavat aika ajoin myös Mikan neljä ja Minnan kaksi lasta sekä kolme lastenlasta.
Minna ja Mika Kankaanrantaa yhdistää luovuus ja käsillä tekeminen.
Kun ulkopuoliset saapuvat kotiin tauon jälkeen, on todennäköistä, että jotakin on eri tavalla kuin aiemmin. Pariskunta rakastaa sisustamista ja remontointia, ja uutta on luotava liki taukoamatta.
”Trendikkäät bambuseinävaatteet ovat sulassa sovussa luurankojen kanssa.
– Sekä minulla että Mikalla on omaa ja sukutaustaa käsityöläisyyden parissa. Vanhojen esineiden arvostus ja vaaliminen on meille siis sydämenasia, puutarhuri, pukuompelija ja artenomi Minna Kankaanranta kertoo.
Keittiön pöytätasot ovat puusepän tekemät. Ne on teetetty 1800-luvulta olevan talon puretuista lattialankuista.
Kodin tyyli on muuttunut Minnan muuton myötä entistä villimmäksi, mutta tavanomaiseksi ei voi sanoa Mikankaan sisustusmakua. Kotona on lukuisia yksityiskohtia, joita ei tavallisesta suomalaiskodista löydy.
– Meillä trendikkäät kaisla- ja bambuseinävaatteet ovat sulassa sovussa luurankojen kanssa. Kotona on muun muassa rottakäärmeen luuranko, kaksipäinen täytetty tipu ja jopa aito ihmisen kallo. Se on tarinan mukaan ollut opetuskallona hammaslääkärillä.
Pariskunta keräilee kalloja ja luurankoja.
”Portaikossa on muun muassa täytetty korppi, kuivattuja linnunjalkoja, kuivattu alligaattori, hauen pää sekä roskalavalta pelastettu maalaus, johon äärettömän lahjakas nuorempi tyttäreni maalasi legendaarisen Lucky Luken ja Jolly Jumperin”, Minna kertoo.
Ulkopuolisista kuoleman näkyvä läsnäolo voi tuntua pelottavalta, mutta Minnan mukaan jäämistöissä on jotakin kaunista. Elämän ja kuoleman kysymykset tuntuvat kiehtovilta.
Kasvihuone on talon erikoisin yksityiskohta
Kun vieraat saapuvat kotiin ensimmäistä kertaa, ihmettelylle ei ole tulla loppua. Olohuoneessa on leivinuuni, jonka Mika on maalannut kaikkien perinteiden vastaisesti kirkkaanvihreäksi. Vessan katossa kiemurtelee puolestaan yhdeksänmetrinen peikonlehti, ja makuuhuoneesta löytyy käärme- ja kimalletapettia. Keittiössä kaapistot on korvattu vanhoilla kirjahyllyillä ja pöytätasot on teetetty 1700-luvulta olevan talon puretuista lattialankuista.
Oikealla vessa ennen pintaremonttia. Vasemmalla pintaremontin jälkeen.
Pariskunta tuunasi vessasta loisteliaan maalilla ja kivoilla yksityiskohdilla.
Pupunaulakon Minna osti uutena, muuten vessan tuunaukseen ei mennyt paljon rahaa.
Joistakin sisustusratkaisuista on tullut ilmiöitä sosiaalisessa mediassa.
Kun Minna julkaisi Facebookin Sisustetaan saatana -ryhmässä kuvan vessan pintaremontista, tuhannet tykkäsivät otoksista. Pariskunta on maalannut tavallisen sinertävän vessan täysmustaksi ja maustanut sitä kullanvärisillä yksityiskohdilla.
– Vessan vetimeksi valitsimme vanhan kylpyankan, jonka maalasimme kullalla. Uutena ostimme vain pupunaulakot ja vessanpöntön kannen, Minna kertoo.
”Kasvihuone ihmetyttää vieraita eniten.
Yllätykset eivät lopu tähän.
Kasvihuone on kodin yllättävin yksityiskohta.
Kasvihuoneessa kasvaa muun muassa harvinaisia aroid-kasveja.
Talon yläkerrassa sijaitsee aito neljän neliön kasvihuone, jossa Minna kasvattaa harvinaisia aroid-kasveja. Joukossa viihtyvät myös Philodendron-, Anthurium- ja Monstera-sukujen erilaiset lajikkeet.
– Meillä käy eniten vieraita kuvataide- ja käsityöalalta, ja he kiinnittävät huomiota erityisesti vanhoihin huonekaluihin ja esineisiin. Kasvihuone ihmetyttää silti eniten. Moni pitää sitä aika hämmentävänä.
Kasvihuoneen sijoittaminen sisälle taloon ei olekaan mikään pikkujuttu. Kosteuden leviämisestä pidetään huolta tuuletuksella ja eristematolla, joka on sijoitettu kasvihuoneen alle.
Keittiössä taiteilijan työ
Minna kuvailee sisustustyyliään maksimalismiksi, johon on sekoitettu persoonallisia ratkaisuja. Vanhat esineet, itse tuunaaminen ja viherkasvit ovat tärkeitä.
Kauimpana omasta tyylistä ovat sisustuslehdistä tutut valkoiset trendikodit.
Nainen on piilottanut jopa arvokkaat Aalto-maljakot, jotka hän sai äidiltään. Sitä mitä ei saa omaan tyyliin sovitettua, ei tarvitse laittaa kotiin väkisin.
Toisaalta pariskunta ei epäröi ottaa käyttöön kultareunaisia juhla-astioita arkena. Tässäkään suhteessa kotona ei haluta noudattaa perinteistä kaavaa.
– Välttelen sosiaalista mediaa, sillä uskon, että ihmiset alkavat siellä toteuttaa vain toisten tahtoa, Minna kuvailee.
Joona Hamm on tehnyt keittiön seinämaalauksen. Vanha puuhella on käytössä talvisin sillä kotia lämmitetään pääsääntöisesti puilla.
”Meillä trendikkäät kaisla- ja bambuseinävaatteet ovat sulassa sovussa luurankojen kanssa”, Minna kertoo.
Mikan ja Minnan kotona vaalitaan myös ammattilaisten kädenjälkeä. Esimerkki löytyy keittiöstä, jonne Mikan taiteilijaystävä Joona Hamm on maalannut kookkaan seinämaalauksen.
– Moottoripyöriin ja autoihin liittyvä aihe ei ole varsinaisesti naisen silmää miellyttävä, mutta arvostan sitä tosi paljon. On ehdotonta, että teos pysyy niin kauan kuin täällä asumme, Minna sanoo.
Jossakin vaiheessa sukutalon on määrä siirtyä isä-Mikalta hänen pojalleen, joten muutto häämöttää kaukana tulevaisuudessa. Siihen saakka pariskunta saa sisustaa kotiaan niin villiin tyyliin kuin haluaa.
Kukkapöytänä erikoinen Amerikan-tuliainen
Vanha hämeenkyröläiskoti on paitsi esimerkki luovuudesta myös kierrätysideologian taidonnäyte.
Minna on löytänyt valtaosan kodin sisustusesineistä pihamaan rakennuksista. Vanhalta maatilalta löytyy sisustusprojekteihin lähes kaikkea aina vanhoista jauholaareista lähtien.
Oma tyyli on lähellä sydäntä.
Ei ole liioittelua sanoa, että vieraat pitävät kotia eräänlaisena museona ja varastona.
– Moni ihmettelee, mitä kaikkea täältä voikaan löytää.
Vaikka asukkaat arvostavat vanhaa, vanhoja esineitä saa myös tuunata. Minnan tytär on maalannut tauluihin sarjakuvista tuttuja yksityiskohtia, ja moni käytöstä poistunut esine on löytänyt uuden elämän tuoreen maalipinnan myötä.
”Arkussa oli aikoinaan tuotu vainaja Amerikasta saakka.
Sisustus vaihtuu tiheään.
Arkku toimi aikoinaan kukkatelineenä.
Jatkuvassa luomisprosessissa täytyy oppia myös siihen, ettei kaikkea voi säilyttää.
Osa tavaroista on jo siirtynyt seuraaviin koteihin. Yksi erikoisimmista muistoista liittyy ruumisarkkuun, josta Minna rakensi kotiin aikoinaan kukkapöydän itselleen.
– Siinä oli aikoinaan tuotu vainaja Amerikasta saakka. Arkku vei meillä kotona kuitenkin liikaa tilaa, joten se myytiin eteenpäin. Jälkikäteen on harmittanut, että päätimme luopua siitä.
