Neljän julkkiksen ihanat puutarhat: Noora Karma laittoi pihansa täysin uuteen uskoon - Asuminen - Ilta-Sanomat

Neljän julkkiksen ihanat puutarhat: Noora Karma laittoi pihansa täysin uuteen uskoon

Neljä tunnettua suomalaista kertoo, mitä heidän puutarhoissaan kasvaa ja mikä puutarhanhoidossa kiehtoo.

Tuukka Mäntylä suojaa viinimarjapensasta.

25.7. 14:00

Tuukka Mäntylä tykkää hyötykasveista ja se näkyy perheen puutarhassa.

Omassa pihassa kasvavat marjat ovat puutarhan parasta antia, tietää entinen leijonapuolustaja ja moninkertainen arvokisakävijä Tuukka Mäntylä.

– Oikeastaan kaikki marjat ovat kivoja, koska niille meillä on eniten käyttöä. Omasta puutarhasta saa aina aamuisin vadelmat smoothieen tähän aikaan vuodesta, Mäntylä kertoo.

Perhe asuu Mäntylän mummon vanhalle tontille rakennetussa uudessa talossa, jonka pihassa mummon istuttamat omenapuut ja vadelmapensaat tuottavat edelleen satoa. Lisäksi pihamaalla ja kattoterassilla kasvaa muun muassa yrttejä, tomaattia, mansikoita, viinimarjoja ja tyrniä.

Erityisesti Mäntylän lapset nauttivat pihan marjoista.

Hyötykasvit ovatkin Mäntylöiden puutarhassa prioriteettina.

– Tykkään hyötykasveista. Ruusut ja tällaiset, nehän ovat ihan kivan näköisiä, mutta hitto kun ne leviävät niin paljon. Niitä saa olla koko ajan leikkelemässä.

Myös lapset nauttivat siitä, kun omasta pihasta voi käydä popsimassa välipalaa tai keräämässä pieneen kippoon aineksia ruokaan. Pihamaan tomaattiamppelista tomaatit katoavat nopeasti varsinkin perheen pienimmän poskiin.

Mäntylä kertoo, että marjoja tulee omasta pihasta, vanhempien pihasta sekä molempien sukujen isovanhempien mökeiltä sen verran, että pakasteitakin riittää pitkälle talveen.

Tämä vadelma on yksi Mäntylän perheen marjapensaista.

Puutarhan ikävämpiin puoliin kuuluu rikkaruohojen nyppiminen, mutta etenkin lapsikatraan vanhimmat, 11- ja 12-vuotiaat tyttäret auttavat kyllä myös siinä.

– Opetetaan vähän jälkikasvua siinä samalla, niin meillekin on tehty: ei se aina ole niin mukavaa puuhaa pienenä, mutta ehkä jotain oppia on jäänyt itsellekin.

Ex-jääkiekkoilija puhuu pihastaan hieman vaatimattomaan sävyyn, sillä naapurissa asuvien vanhempien puutarha hänen mukaansa suorastaan pursuaa erilaisia k

Silti omastakin pihasta löytyy kaikki, mitä tarvitaan, ja jos jotain uutta halutaan, se laitetaan seuraavana keväänä kasvamaan.

– Minusta tässä on kivaa se, että vaikka puutarha ei ole sellainen, että voisi sanoa siitä nyt yleisemmin olevan hyötyä, sieltä voi kuitenkin poimia marjoja suoraan suuhun, ja siinä on tietynlaista leikkimielisyyttä.

Sonja Lumme: "Tunnen suurta hellyyttä tomaattia kohtaan”

Laulaja Sonja Lumme puhuu kasveista kuin lähimmäisistään. Niitä täytyy suojella, ravita, hoivata, helliä.

Varsinkin tomaattia.

– Koen sen jotenkin ihan inhimillisenä kasvina, koska se reagoi tosi nopeasti hoitoon sekä hyvässä että pahassa. Se näyttää heti, jos kaikki ei ole hyvin.

– Mutta se on niin yritteliäs, se koittaa aina pungertaa. Tunnen suurta hellyyttä tomaattia kohtaan.

Laulaja Sonja Lumpeen pihassa kasvaa kymmeniä eri tomaattilajikkeita.

Chili Apachesta saa tulisuutta ruokiin.

Kasvien parissa puuhastelu on kiinnostanut Lummetta lapsesta asti. Hän uskoo syyn piilevän viherpeukaloäidissään, joka ei kuitenkaan koskaan pakottanut lapsia kitkemään rikkaruohoja.

– Siinä mielessä hän oli aika viisas. Meille ei tullut sellaista, ettei ikinä enää halua nähdä puutarhaa, Lumme miettii.

– Puutarhanhoito oli meidän yhteinen harrastuksemme niin kauan kuin äiti oli elossa.

Nykyisin Lumme paitsi keikkailee laulajana, myös muun muassa kiertää luennoimassa puutarha-alan tapahtumissa. Hän on kirjoittanut myös neljä puutarhanhoitoon liittyvää kirjaa. Niistä viimeisin käsittelee tomaatteja.

Lumpeen kotitalon suuressa puutarhassa kasvaa vaikka mitä: kymmeniä erilaisia tomaattilajikkeita, kesäkurpitsaa, karhunvatukkaa, päärynää, pensasmustikoita, minikiivejä, mäkimeiramia, timjamia, hunajamarjaa, kurkkua, chiliä, kuunliljoja, köynnöspinaattia...

– Hyötykasvit ja koristekasvit ovat puutarhassani sulassa sovussa. Uskon, että on hyvä juttu myös hyönteisille ja pölyttäjille, kun on monenlaista kukkaa, joissa pyörähtää.

Köynnöspinaatti on paitsi syötävä, myös kaunis.

Kesäkurpitsoja tuloillaan.

Yrttimaalla kasvaa montaa sorttia.

Kaksi kasvista kuitenkin on, joiden kanssa Lumme ei tule toimeen: peruna ja sipuli.

Peruna siksi, että sen levittämä perunarutto voi levitä sukulaiskasviin tomaattiin ja tuhota koko sadon.

– Minulle on kerran käynyt niin, ja sen jälkeen ei ole perunaa tällä mäellä kasvatettu.

Huudan hurraata joka kerta, kun näen pulskia matoja. Kannan niitä hellästi kahdella kädellä kasvimaalle, että menepäs tekemään töitä sinne.

Sipulia Lumme ei puolestaan ole vielä ikinä saanut kasvamaan.

– Ei millään. Laitan istukkaita keväällä maahan ja noukin ne täsmälleen saman kokoisina syksyllä ylös sieltä. Ne eivät kasva mihinkään, se on ihan järkyttävää.

Rikkaruohoja ei aina jaksa nyppiä, mutta kompostoinnissa Lumme kertoo olevansa ahkera. Kun maa voi hyvin, voivat myös kasvit.

– Huudan hurraata joka kerta, kun näen pulskia matoja. Kannan niitä hellästi kahdella kädellä kasvimaalle, että menepäs tekemään töitä sinne. Se elähdyttää minua suuresti, että maa on elossa. Mitä enemmän siellä vipeltää kaikkea pientä porukkaa, sen parempi.

Kääpiösamettikukka loistaa kauniissa väreissä.

Paviljonki puutarhassa.

Sonjan pihamaalla kasvaa myös väinönputki, joka sopii mausteeksi moneen ruokaan.

Silloin, kun aikaa on, puutarhassa menee helposti pari tuntia päivässä, Lumme kertoo.

Puutarhan ihanuus piilee hänestä erityisesti siinä, että siellä näkee elämän kiertokulun, kasvun ja kuoleman. Ja kasvit puskevat esiin, mistään välittämättä, vaikeinakin aikoina.

– Ja tietysti taiteilijana on tottunut vähän sellaiseen abstraktiin elämään osittain, kun työstä ei paljon sellaista kouriintuntuvaa jää, mutta tässä saa laittaa kädet kyynärpäätä myöten multaan tuntea sen. Kyllä se on mulle sellainen henkireikä.

Johanna Pakonen: ”Oppia erehdyksen kautta”

Tangokuningatar Johanna Pakosen, 45, unelmien puutarhassa olisi monta erilaista ”huonetta”: japanilaistyylinen puutarha, vanhaa englantilaisromantiikkaa henkivä nurkkaus, pieni niitty, ehkä jokin vesielementti.

Pari-kolmekymppisenä puutarhanhoidosta innostunut Pakonen kertoo opetelleensa kasvien saloja vähitellen vuosien varrella.

– Se lähti ihan pikkuhiljaa sipulikukkien istuttamisesta. Ensimmäiseen taloon isin kanssa perustettiin koko se nurmikenttä, sain itse levittää multaa ja istuttaa nurmet. Ja sitten etenin siitä puihin ja pensaisiin ja perustin kasvimaan.

– Puutarhanhoitohan on sellaista oppia erehdyksen kautta. Ja siinä nälkä kasvaa syödessä.

Johanna Pakosen mielestä rikkaruohojen nyppiminen on puutarhanhoidossa pahinta.

Nyt Pakonen on aloittamassa Etelä-Pohjanmaalla puutarha-alan koulussa ja haaveilee siitä, että viherrakentamisesta voisi jonain päivänä tulla työ tavalla tai toisella.

–  Aloitin puutarhakoulun jo kymmenen vuotta sitten ja ehdin käydä sitä puoli vuotta, mutta kun aloin odottaa nuorimmasta ja raskausaikana ei saa käsitellä multaa ja nurmea, joissa on kaikkia homeita, se piti lopettaa silloin, Pakonen kertoo.

– Se jäi sellaiseksi haaveeksi, että kyllä joku päivä sen vielä käyn.

Kun muutto Etelä-Pohjanmaalle tuli eteen noin kuukausi sitten, rakas talo ja sen pihamaa jäivät Ouluun. Uuden kodin puutarhan Pakonen siisti kuntoon heti ensimmäisenä viikonloppuna muuttamisen jälkeen, vaikkakin puutarha oli hänen mukaansa jo valmiiksi hyvässä kunnossa.

Etenkin ruukkukasveja pihaan ilmestyi Pakosen muuton jälkeen: orvokkeja, pelargoneja, murattia...

–  Niitä siellä sitten onkin, kasteltavaa riittää.

Erilaisia liljoja Pakonen pitää erityisen kiehtovina. Samoin magnoliaa, mutta sitä hän ei ole vielä ikinä saanut kasvamaan. Myös tomaattia ja kurkkua olisi mukava kasvattaa, Pakonen kertoo.

– Jahka saan taas jonkun oman paikan, sinne tulee varmasti ajan kanssa tehtyä iso ja hieno, monipuolinen puutarha. Kasvimaasta haaveilen varmaan eniten, että saisi edes muutamat potut ja porkkanat.

Noora Karma: Korona-aika innosti pihatöihin

Valkoiset kukat, tyylikkyys ja helppohoitoisuus. Siinä ovat taikuri ja mentalisti Noora Karman puutarhan kulmakivet.

Karma innostui laittamaan pihansa kunnolla kuntoon korona-aikana. Hän asuu omakotitalossa, jonka takapiha oli aikaisemmin metsää.

– Nyt se on ihan eri näköinen kuin vuosi sitten, Karma kertoo tyytyväisenä.

– Koko viime kesä meni pihan tekemiseen. Suunnittelin sen itse ja revin pois metsämaita, joiden alta paljastuivat ihan mielettömän hienot kalliot.

Tältä Karman takapiha näytti viime vuonna sen jälkeen, kun sieltä oli ensin kaadettu pois kymmeniä mäntyjä.

Tässä takapiha muodonmuutoksen jälkeen. Kuva on viime vuodelta, ja sen ottamisen jälkeen puutarhaa on vielä kunnostettu lisää.

Pihaan rakennettiin iso terassi, tehtiin kivetyksiä ja laitettiin nurmikko.

– Lisäksi olen istuttanut sinne erilaisia puskia, joissa on valkoisia kukkia. Tykkään isoista, valkoisista kukista. On hortensiaa, lumipalloheisiä, jasmiketta, norjanangervoa, sypressi... Olen ajatellut ne niin, että ne kukkivat hieman eri aikaan, että olisi aina jotain kivaa katseltavaa.

Terassilta pääsee kivetystä pitkin kävelemään katetulle trampoliinialueelle ja nuotiopaikalle, jonne paistaa ilta-aurinko. Karma kuvailee puutarhan tunnelmaa puistomaiseksi.

Piha ylhäältä kuvattuna ennen muutosta.

Nyt pihakiviä pitkin pääsee mukavasti trampoliinille ja grillailemaan.

Hyötykasveja kiireinen nainen ei tällä hetkellä viljele, mutta nekin ovat olleet pohdinnassa.

– Olen yksinhuoltajaäiti ja minulla on aika paljon kaikkea muuta hoidettavaa, niin en halua, että piha on sellainen työsavotta.

Vaikka pihan onkin tarkoitus olla helppohoitoinen, rikkaruohoja puskee koko ajan ja kaikkialta, Karma myöntää.

– Vadelmat ja nokkoset ja ihan kaikki. Siinä on metsää ympäriltä, sieltähän ne tulevat.

– Ja heinikko yrittää vallata alueet, ne täytyy aina nyhtää nopeasti pois.

Vadelmia Karma ei pihaansa halua, vaikka vadelmat itse haluaisivat tulla.

– Minua ärsyttävät ne vadelmapensaat, kun niitä tulee joka nurkasta. Ostan ne kaupasta mieluummin.

Myöskään piikkikasvit eivät ole tervetulleita, eivätkä sellaiset puut tai pensaat, jotka pudottavat lehtensä ja aiheuttavat valtavaa haravointitarvetta, Karma miettii ja nauraa.

Kauniit kalliot paljastuivat talon vierestä metsämaan alta.

Iltaisin lamput valaisevat tietä.

Karma kertoo, että hänen molemmat vanhempansa ovat aina olleet innokkaita puutarhureita. Pihalla puuhastelu onkin tullut ehkä hieman verenperintönä, vaikka hän vannookin, ettei ole kovin etevä viherpeukalo.

Noora Karma kertoo, että kiinnostus puutarhassa puuhailuun on vähitellen tullut omakotitaloasumisen myötä.

Silloin, kun puutarhuroinnin makuun pääsee, mieli kuitenkin vaipuu meditatiiviseen tilaan.

– Välillä on vaikeaa aloittaa, mutta kun pääsee sellaiseen flow-tilaan, se on kivaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?