Pasi asui vuoden yksin saaressa ja ikuisti upeimmat hetket lumoaviin kuviin – tämän kokemus opetti - Asuminen - Ilta-Sanomat

Pasi asui vuoden yksin saaressa ja ikuisti upeimmat hetket lumoaviin kuviin – tämän kokemus opetti

Pasi Markkanen on asunut vuoden saarella. Valokuviinsa hän ikuisti ajanjakson upeimmat hetket.

Pasi Markkanen ikuisti kuviinsa vuoden ikimuistoisimmat hetket saarella.

4.6. 18:30

Vuoden 2020 huhtikuun alussa Pasi Markkanen oli uuden alussa. Koronan myötä työt olivat vähentyneet, joten valokuvaajana työskentelevä mies päätti toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa. Markkanen muutti Porvoossa sijaitsevaan saareen ja alkoi ikuistaa kuviin saaristoluonnon muutoksia eri vuodenaikoina.

Tästä sai alkunsa hyväntekeväisyyteen satsaava Vuosi saarella -projekti.

Tilaa ympärillä oli yhtäkkiä paljon enemmän kuin ennen, ja silti rajallisesti.

Vuokramökki on pieni ja saari puoli kilometriä pitkä, mutta kapea.

Ensimmäiset puolitoista kuukautta elin ilman jääkaappia. Silloin paino laski nähtävästi.

Muita ihmisiä ei näkynyt vuoden aikana mailla halmeilla. Vain tyttöystävän vierailut ja ajoittaiset kauppareissut katkaisivat erakkoelämän.

Markkanen on tottunut myös niukkoihin mukavuuksiin: mökissä ei ole suihkua, joten peseytyminen tapahtuu meressä.

Sähköt mökissä on, mutta sähkölämmitystä Markkanen käyttää niukasti lähinnä niin, ettei lämpötila laske öisin nollan alapuolelle.

– Ensimmäiset puolitoista kuukautta elin ilman jääkaappia. Silloin paino laski nähtävästi.

Lue lisää: Koronavirus perui työt – saarelle vuodeksi muuttanut Pasi ikuisti uskomattomat kuvat Suomen luonnon kauneudesta

Saarielämä opetti malttia

Voisi kuvitella, että eristyksissä asuminen olisi henkisesti raskasta, mutta Markkanen ei ole kokenut sitä niin. Kylmä talvikin oli miehelle vuoden ehdoton kohokohta, eivätkä pimeät syksyn illatkaan vetäneet mieltä matalaksi.

Pasi Markkanen kokee, että lähellä luontoa on hyvä olla ja tehdä töitä.

Päinvastoin, hän on oppinut itsestään ja ympäröivästä luonnosta sekä yhteiskunnasta niin paljon, että aikoo jäädä saarelle vielä toiseksi vuodeksi.

– Olen tajunnut, että haluan tätä lisää. Haluan työskennellä ja elää luonnon läheisyydessä. Joskus tulevaisuudessa paikka voi olla toinen, Markkanen kertoo.

Vuosi saarella on opettanut Markkaselle ennen kaikkea malttia. Kaiken ei tarvitse valmistua tänään, vaan asioita voi tehdä pidemmällä tähtäimellä.

Omaan mielialaansa voi vaikuttaa ympäristöä vaihtamalla, Markkanen uskoo.

Aiemmin Porvoossa, Helsingissä ja Vantaalla asunut valokuvaaja on huomannut olevansa saaressa paljon aiempaa rauhallisempi.

– Saaressa on myös luksusta, jota ei ole kaupungissa. Raskaana päivänä voi käydä vaikka uimassa. Omaan laituriin ja rantasaunaan ei olisi muualla mahdollisuuksia.

”Helpompaa, kun tarjolla ei ole kaikkea”

Asuminen saaressa jatkuu, mutta Markkasen Vuosi saaressa -projekti on valmis. Markkanen on lahjoittanut sata parasta kuvaansa luonnonsuojelun tarpeisiin.

Miehen projektia on voinut seurata sosiaalisessa mediassa, jossa saarielämä on herättänyt ihmisissä paljon tunteita.

– Olen saanut valtavasti tukea. Tämä on koskettanut monia. Uskon, että meissä suomalaisissa on vielä metsäläistä jäljellä. Moni kaupunkiin muuttanut kaipaa luonnon lähelle. Jotkut pohtivat, missä voi enää käydä rentoutumassa, jos kaupungistuminen jatkuu.

Nimenomaan luonto on saarielämän ehdoton kohokohta.

Kaupungissa samaa rauhaa ei ole koskaan.

– Lähiluonto kaupungissa on toki hienoa, mutta sielläkään ei pääse pakoon kaupunkia. Täällä tuntuu oikeasti siltä, että on luonnossa.

Erityisesti talven kuutamot, jolloin saaressa pystyi kävelemään yöllä ilman taskulamppua, syksyiset usvat ja kohtaamiset metsäneläinten kanssa ovat jääneet mieleen.

Välillä olen syönyt vain riisiä ja soijaa, kun kaikki muu on ollut lopussa. Lopulta kuitenkin tuntuu, että on helpompaa, kun tarjolla ei ole koko ajan kaikkea.

Pelkkää suitsutusta saarielämä ei toki ole.

Helppoutta hakea uudet jalkineet rikki menneiden tilalle lähikaupasta on ikävä. Toisinaan olisi kiva syödä myös ruokaisia salaatteja vaatimattomampien sijaan.

– Välillä olen syönyt vain riisiä ja soijaa, kun kaikki muu on ollut lopussa. Lopulta kuitenkin tuntuu, että on helpompaa, kun tarjolla ei ole koko ajan kaikkea.

Saarielämän ikimuistoisimmat kuvat: ”Ne olivat koko vuoden kauneimpia hetkiä”

Pyysimme Pasi Markkasta kertomaan, mitkä saarivuoden kuvista ja hetkistä olivat kaikkein ikimuistoisimpia. Näin hän kertoo kuluneesta vuodesta:

"Syyskuussa Kalifornian metsäpalojen pienhiukkaset värjäsivät auringon punaiseksi. Muutaman päivän aikana kuvasin auringonlaskuja ja nousuja, jotka olivat erityisen kauniita ja ilmeikkäitä surullisesta syystä.”

”Syysmyrskyä. Kuva tuo hyvin esiin saariston nopeasti vaihtelevat sääolot. Räntää, vettä ja auringonpaistetta on vuorotellen.”

”Lokakuun usvainen yö. Seisoin tunnin laiturilla usvassa ja katselin kuinka miljoonat sumupisarat leijuivat ilmassa otsalampun valaisemina.”

”Lähdin tammikuussa lumettomana aamuna kaupunkiin asioille. Palatessa paikalla odotti luminen soutuvene ja hiljalleen jäätyvä meri. Ikuistin kuvan sinisen hetken aikaan. Tämä oli viimeinen kerta talvella, kun pääsin maihin soutuveneellä. Sen jälkeen kulku tapahtui jäitä pitkin. Oli muutamia viikkoja, jolloin en voinut poistua saarelta heikkojen jäiden takia.”

”Kirkas pakkasyö ja pieni usvapilvi. Kuu ja tähdet valaisivat maisemat niin, että kulku ilman taskulamppua onnistui hienosti.”

”Höyhen heinikossa. Aurinko pilkistää tuulen taittaman höyhenen vierestä.”

”Kuuran peittämä mesiangervo. Muutamana aamuna koko saari oli kuuran peitossa. Ne olivat koko vuoden kauneimpia hetkiä.”

"Syksyllä ja talvella oli paljon päiviä, jolloin usva rajoitti näkymät rantaviivaan.”

”Jäät sulivat hiljalleen. ja jään päälle muodostui vettä. Kosteus ja lämpötilaerot saivat aikaan näyttäviä auringonlaskuja.”

”Kun jäät sulivat, joutsenet tulivat ilahduttamaan saarieloa. Reilun viikon sisällä näin joutsenten reviiritaistelut, lempimiset ja vaivalloiset kahlaamiset heikkojen jäiden seassa. Keväällä seurasin joutsenia erityisen aktiivisesti.”

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?