Ostimme talon Espanjasta – ensimmäisenä aamuna paljastui karu totuus

Kodin ostaminen Espanjasta osoittautui työläämmäksi prosessiksi kuin etukäteen kuvittelimme. Vanha talo toi mukanaan omat yllätyksensä, kirjoittaa Mira Jalomies.

Vanhat espanjalaiset kaupunkitalot on rakennettu tiiviisti toinen toisensa kylkeen. Monen katolla on terassi ja joissakin on pieniä patioita.

26.4.2021 11:42

Olimme asuneet mieheni kanssa Espanjassa jo useampia vuosia, kun oman kodin osto alkoi houkutella. Otollinen paikka löytyi espanjalaiselta Menorcan saarelta, pikkukaupungista, johon olimme ensi visiitillä ihastuneet. Toiveissa oli nimenomaan vanha ja perinteikäs kaupunkitalo, joka huokuisi aidonkarheaa paikallistunnelmaa.

Koska kyseessä oli vahvasti romantisoitu haave, oli selvää, että jonkinmoiset yllätykset kuuluisivat asiaan.

Talojen hinta-laatusuhde oli pettymys

Tiesimme, että Espanjan asuntojen yleinen hintataso oli tuohon aikaan poikkeuksellisen korkealla. Ymmärsimme senkin, että harvaan asutulla saarella on rajallisesti valikoimaa. Myytävien kohteiden hinta-laatusuhde oli silti aikamoinen pettymys.

Omasta asunnosta Espanjassa haaveilevan on hyvä tietää, että kauppahinnan päälle on budjetoitava 10–15 prosenttia ekstraa oheiskuluihin, kuten veroihin ja muihin pakollisiin maksuihin. Asuntokauppa on Espanjassa aina kiinteistökauppaa.

Kaupunkiin, johon havittelimme asumaan, ei 200 000–250 000 euron kokonaisbudjettimme riittänyt alkuunkaan. Myös kakkosvaihtoehtona olleen paikkakunnan suhteen teki tiukkaa. Tuon hintaluokan kaupunkitalot olivat joko aivan liian pieniä tai karmeassa kunnossa. Moniin ei oltu kajottu ilmiselvästi useisiin vuosikymmeniin, ja osa oli ollut pitkään tyhjillään.

Talot olivat umpikosteita ja mahdottoman epäkäytännöllisiä ahtaine ja sokkeloisine tiloineen. Huoneet olivat pieniä ja hämäriä. Väliovia, käytäviä ja portaita riitti.

Myyjä saattoi ehdottaa, että maksaisimme osan summasta käteisellä, pimeänä, hänen arvonnousuveroa pienentääkseen – mikä on toki Espanjassa ollut pitkään aivan tavallinen käytäntö, ja johon yhä edelleen törmää.

Sopiva koti löytyi aikanaan, kunhan laskimme kriteereitämme, ja tinkasimme.

Oli iso riski tulla huijatuksi

Kaupankäyntiprosessia helpotti, että olimme Espanjassa kirjoilla ja meillä oli paikallinen pankkitili. Lainakin lopulta järjestyi. Selvitettävien asioiden määrä kuitenkin yllätti, sillä tajusimme, että huijatuksi tulemisen vaara oli todellinen.

Onko talo rakennettu laillisesti? Onko myyjä varmasti kiinteistön omistaja? Onko hänellä lupa myydä se? Liittyykö taloon maksamattomia vesi-, sähkö- ja puhelinlaskuja tai muita maksuja, jotka kaupantekohetkellä siirtyisivät omalle kontolle? Mitä suunnitelmia kaupungilla on aluetta silmällä pitäen? Ja niin edelleen.

Menorcan vanhan pääkaupungin, Ciutadellan, vanhat kujat lumosivat ensi visiitillä. Myynnissä olevat kaupunkitalot olivat kuitenkin turhan kalliita.

Moni asunnonostaja palkkaa avukseen paikallisen lakimiehen, mikä on näin jälkeenpäin ajatellen erittäin suositeltava, ja mahdollisesti suureltakin taloudelliselta takaiskulta säästävä idea. Me halusimme kuitenkin säästää nimenomaan juristin palkkion.

Aikaa, vaivaa ja hermoja vaadittiin. Dokumentteja kertyi tuhti pino. Pelkkä espanjankielinen kauppakirja oli useita kymmeniä sivuja pitkä eepos, jonka läpi kahlaaminen, ja ymmärtäminen, oli suururakka.

Ensimmäinen yö oli opettava kokemus

Koska Espanjassa asuminen oli jo tuttua, talven koleus oli hyvin tiedossa, niin ajattelimme. Yllätys oli kuitenkin talvinen koleus merellistä kosteutta puhkuvalla saarella, ikivanhassa eristämättömässä kivitalossa. Nukkuessani tammikuisena yönä, ennen huonekalujen tuloa, retkipatjalla makuuhuoneen lattialla, olin hetkessä luuytimiäni myöten roudassa.

Talossa ei ollut takkaa eikä muitakaan lämmönlähteitä, koska edellisen omistajan, keski-ikäisen brittinaisen, mukaan se olisi ollut täysin turhaa. Aina tarkenee ilmankin, hän kehui.

Kun ensimmäisenä aamuna ostin lämpömittarin, paljastui karu totuus: sisällä oli 11 astetta.

Ensimmäinen vuosi oli vielä avartavampi kokemus

Asuntoa ostaessa olisi hyvä tietää muun muassa kuka sen on rakentanut ja milloin, ja mitä vikoja siitä löytyy. Tässä tapauksessa talon rakentajasta ja rakentamisvuodesta ei ollut olemassa dokumentteja, mutta 1700-lukua veikattiin. Myyjän mukaan vikoja ei ollut. Putketkin oli vaihdettu ja sähkötyöt tehty hiljattain, hän kertoi.

Myöhemmin paljastui, että väitteet pitivät paikkaansa vain hatarasti ja osittain, mutta se oli lopulta vain pienehkö yllätys – jotenkin asiaan kuuluva ja täysin odotettavissa.

Espanjassa, Brasiliassa ja nyt Malesiassa asuva, liki sadassa maassa käynyt Mira on matkatoimittaja ja copywriter. Lisää inspiraatiota reissuillesi löydät Miran Facebook-sivuilta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?