Mira osti ja remontoi miehensä kanssa 1700-luvun kaupunkitalon Espanjasta: ”Taloudellisessa mielessä täysin järjetön projekti” - Asuminen - Ilta-Sanomat

Mira osti ja remontoi miehensä kanssa 1700-luvun kaupunkitalon Espanjasta: ”Taloudellisessa mielessä täysin järjetön projekti”

Ikivanhaa espanjalaista taloa ostaessamme emme voineet kuvitellakaan, miten kallista ja hankalaa sen täysremontointi on. Vetkuttelimme urakan aloittamista kymmenen vuotta, kunnes oli pakko toimia, kirjoittaa Mira Jalomies.

”Talo oli vanhanaikainen, raihnainen ja epäkäytännöllinen, mutta kattoterassin näkymä lumosi. Terassilta voi seurata nousevia ja laskevia lentokoneita, sieltä näkee saaren keskellä kohoavan kukkulan ja jos kipuaa pöydän päälle seisomaan, paljastuu siivu merta.”­

6.4. 14:15

Ostimme mieheni kanssa 15 vuotta sitten kodin pikkukaupungista espanjalaiselta saarelta; 1700-luvun alkupuolella tehdyn kaupunkitalon, jossa naapurit ovat heti seinän takana ja ulko-ovesta astutaan suoraan kujalle.

Olimme kolmekymppisiä. Monet pitivät meitä varmasti umpihulluina. Alusta pitäen oli itsellekin selvää, että kyseessä ei ollut missään nimessä järki- vaan tunneostos.

Kaksikerroksinen talo oli vanhanaikainen, epäkäytännöllinen ja raihnainen. Teimme silti vain pientä pintaremonttia, koska tarkoitus oli myllertää talo parin vuoden päästä kokonaan. Aivan täytenä yllätyksenä tuli, miten hirvittävän paljon se tulisi maksamaan.

”Ihastuimme espanjalaiseen Menorcan saareen ensivisiitillä niin palavasti, että sinne oli pakko muuttaa asumaan. Kätevällä paikalla sijainnut vanha talo löytyi saaren pienestä pääkaupungista Maósta”.­

”Ei mitään järkeä remontoida”, totesimme mieheni kanssa, kun arkkitehti kävi muutama vuosi talon oston jälkeen tekemässä hinta-arvion: sata tuhatta euroa per kerros. Tismalleen samoin totesimme myös pari vuotta, ja taas toiset pari vuotta myöhemmin, kun toinen ja kolmas arkkitehti olivat piipahtaneet ja tehneet saman tuomion.

Jätimme asian hautumaan. Kunnes viitisen vuotta sitten talo vaati niin kipeästi kunnostamista ja nykyaikaistamista, ettei urakkaa enää voinut siirtää.

Lähes kaikki oli tehtävä uusiksi

Tuumimme, että tehdään sitten kunnolla, kun kerran tehdään. Ostimme yhden kerroksen lisää – taloon alun perin kuuluneen alakerran eli katutason, joka toimi nyt täysin erillisenä liikehuoneistona.

Toissakesänä valmistunut remontti kesti pääpiirteissään noin vuoden. Sitä edelsi useita kuukausia kestänyt suunnittelu- ja lupienhankkimisvaihe. Tällä hetkellä talo toimii perheen loma-asuntona, ja sen kalustaminen ja sisustaminen on yhä täysin kesken.­

Yhtäkkiä nikkaroitavaa oli kolme asuinkerrosta, 70 neliötä kussakin, sekä valtava kellari ja kattoterassi.

Selvisi, että taloa oli rakennettu pala kerrallaan eri aikoina. Yksikään huone ei ollut likimainkaan symmetrinen ja jokainen seinä oli eri suuntaan vino. Mittoja piti ottaa moneen kertaan ja piirustuksia muokata aina uudestaan, eivätkä ne siltikään täsmänneet.

Budjetti paukkui heti alkumetreillä. Alustava kustannusarvio hilautui kolmanneksella ylöspäin jo siinä vaiheessa, kun lopullinen suunnitelma oli kasassa. Se oli meille myös ehdoton kipuraja. Kun kattoparruja oli uusittava arvioitua enemmän, jostain muusta kohdasta tingittiin ja säästettiin.

Ensin lähes kaikki vanha tuhottiin, koska oli pakko. Sitten ryhdyttiin rakentamaan uudelleen. Kantavia seiniä korjattiin ja uusia rakennettiin. Tehtiin portaikkoja kerrosten väliin, vaihdettiin huonejärjestystä ja poistettiin turhia väliseiniä. Käytännössä uusittiin ihan kaikki, ikkunoita ja niiden paikkoja myöten.

Opimme, että monet rakennusmääräykset ovat kuntakohtaisia ja kaupunginosakohtaisia, osittain tulkinnan varaisia ja osittain myös mahdollista kiertää, mutta esimerkiksi julkisivuun ei saanut liiaksi kajota; ulko-oven ja ikkunaluukkujen värivaihtoehtoja oli tasan kaksi, ruskea ja vihreä.

”Ilman paikallista arkkitehtia urakka olisi ollut mahdottomuus”

Aiemmista pikkuremonteista olimme oppineet, että mitä vähemmän itse huseeraamme, sen parempi.

Satsasimme paikalliseen arkkitehtiin, jonka työn jälki miellytti, joka tuntui osaavalta ja luotettavalta ja oli samalla aaltopituudella kanssamme. Hän sai meiltä listan vaatimuksia ja toiveita, mutta muuten aika vapaat kädet suunnitteluun. Hän toimi myös projektipäällikkönä, joka piti kaikki langat käsissään – koordinoi ja hoiti käytännön järjestelyt urakoitsijoiden kilpailuttamisesta byrokratiaan.

Ikivanha talo vaati kipeästi kunnostamista ja nykyaikaistamista. Samalla siihen haluttiin lisää valoa ja ilmavuutta sekä välimerellis-skandinaavista henkeä. Monia väliseiniä poistettiin ja raskaat kiviportaikot vaihtuivat moderneiksi.­

Lupia ja selvityksiä tarvittiin iso pino, sillä projekti oli mittava myös paperilla. Pelkkä alakerran liikehuoneiston muuttaminen asuintilaksi ja sen jälkeen kahden asunnon yhdistäminen yhdeksi kokonaisuudeksi oli useita kuukausia kestävä ruljanssi lakimiehineen, notaareineen ja monine tuhansine euroineen – siis pelkästään paperilla, ennen kuin päästiin teoriasta käytäntöön.

Ilman erinomaista paikallista arkkitehtia urakka olisi ollut monessa mielessä täysi mahdottomuus, jo siksikin, että asuimme itse toisessa maanosassa. Varsinainen remontti kesti vuoden verran, jonka aikana emme päässeet paikan päälle kertaakaan. Yhteydenpito oli kuitenkin tiivistä. Vähintään viikoittain saimme arkkitehdilta sähköpostia ja muita viestejä, kuvia ja videota.

”Oli hyvä, että opimme tuntemaan talon läpikotaisin ennen remonttia”

Monen vuoden vetkuttelumme oli lopulta erinomainen asia. Oli vain hyvä, että asuimme talossa pitkään ennen remonttia, ja opimme tuntemaan sen läpikotaisin. Opimme tuntemaan myös tyylin, jolla paikallisia taloja tehdään sekä haasteet, jotka sijainti Välimeren saarella tuo asumiseen – suolainen meri-ilma ja kesän porottava aurinko ovat kuluttava yhdistelmä.

Senkin opimme, missä kohdin omat toiveet ja paikallisten tottumukset eniten eroavat: toisin kuin paikalliset, halusimme panostaa valon määrään ja avaruuteen, kosteuden minimointiin, tehokkaaseen ilmanvaihtoon ja eristeisiin.

Suurin yllätys oli talon arvioituakin huonompi kunto. Muilta isoilta takaiskuilta kuitenkin vältyimme. Remontti valmistui pääpiirteissään lähes ajallaan, vain kuukauden myöhässä sovitusta, joskin loppuviilausta jatkettiin vielä pitkään.

Näin jälkeenpäin ajatellen projekti oli taloudellisessa mielessä täysin järjetön, mutta muussa mielessä ihan napakymppi.

Hullujen hommaa, mutta ei kaduta.

Espanjassa, Brasiliassa ja nyt Malesiassa asuva, liki sadassa maassa käynyt Mira on matkatoimittaja ja copywriter. Lisää inspiraatiota reissuillesi löydät Miran Facebook-sivuilta.

Mainos: Biltema

Herkullisia hyötykasveja, rentoa yhdessäoloa ja ihanaa kesätunnelmaa – poimi ideat kasvihuoneeseen

Multaiset sormet, kesäillan herkkä hämy, tuoreiden yrttien valloittava tuoksu… Poimi ideat sekä kasvihuoneen sisustukseen että varustukseen – vain mielikuvitus on rajanasi!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?