Ensin oli unelma.
Mainostoimistoyrittäjä Tuomas Käyhkö oli rakastunut jo pikkupoikana vanhoihin taloihin.
Kolmannen polven helsinkiläinen asui lapsuutensa Pukinmäessä pihapiirissä, jossa viihtyivät myös isovanhemmat.
Yhteisöllinen ilmapiiri ja vanhojen talojen tunnelma tekivät vaikutuksen. Lapsuuden hyvistä muistoista jäi jotakin myös aikuisuuteen.
Talo on ollut iittalalaisille vuosikymmenien ajan tärkeä juhla- ja kokoontumispaikka.
Helsingin Sörnäisissä asuva Käyhkö alkoi haaveilla maaseudun rauhasta. Ensin ratkaisu löytyi perinteisestä kesämökistä, sitten vanhasta kyläkoulusta, jonka Käyhkö omisti silloisen vaimonsa kanssa.
Kun Käyhkö erosi, ex-pariskunta järjesteli omaisuutensa uudelleen.
– Myin kyläkoulusta osuuteni, ja saman tien alkoi talokuume. Kun hyvä ystäväni soitti Iittalasta, että hän on löytänyt minulle täydellisen paikan, innostuin heti.
Unelman hintalappu vajaat 60 000 euroa
Reilun puolen vuoden kuluttua vinkistä Käyhkö oli valtavan ison talon omistaja. Iittalassa sijaitseva Kutilan työväentalo on rakennettu vuonna 1937 ja siinä on 350 neliötä – siis riittävästi tilaa Käyhkön viidelle 8–24-vuotiaalle lapselle ja omille taideharrastuksille. Neliöistä 200 on isoa juhlatilaa.
Tuomas Käyhkö suunnittelee järjestävänsä Kutilassa taidefestivaalin sekä mummodiskon, jonne tulee 50 vuoden alaikäraja.
– Rakastan kaupunkielämää, mutta on ihana ajatus päästä viikonloppuisin pois omaan rauhaan, luonnon keskelle. Ajomatka on Helsingistä lyhyt. Se on yksi syy, miksi ostin paikan.
Unelman toteuttaminen onnistui pienellä pankkilainalla.
Vanhassa talossa riittää kiinnostavia yksityiskohtia.
Tarkkaa kauppahintaa Käyhkö ei paljasta, mutta kertoo saaneensa tingittyä hieman alkuperäisestä 60 000 euron pyynnistä.
– Tein hyvät kaupat. Samaan hintaan ei välttämättä saa nykyään edes siirtolapuutarhamökkiä Helsingistä.
Taidefestivaaleja ja aikuisten diskoja
Ideoita luovassa päässä riittää: kun korona hellittää, Kutilassa on tarkoitus järjestää taidefestivaali sekä diskoja, joihin tulee 30- ja 50-vuoden alaikärajat.
– Talo on ollut iittalalaisille vuosikymmenien ajan tärkeä juhla- ja kokoontumispaikka. He olivat aluksi huolestuneita, että joku ostaa paikan omakotitaloksi. Haluankin kantaa oman korteni kekoon. Iittalan lasitehdas täyttää tänä vuonna 140 vuotta, joten kylään toivotaankin vähän uudenlaisia tapahtumia.
Tapahtumilla Käyhkö kattaa talon kustannuksia. Vaikka rakennus on hyvässä kunnossa, sen ylläpitäminen maksaa.
Tapahtumilla Käyhkö kattaa talon kustannuksia. Vaikka rakennus on hyvässä kunnossa, sen ylläpitäminen maksaa.
Kustannukset nousevat etenkin talvisin, sillä rakennus toimii osittain sähkölämmityksellä.
– Talvipakkasilla sähkölasku voi nousta 200–400 euroon kuukaudessa.
Sähkön lisäksi Käyhkö maksaa vakuutuksia ja kiinteistöveroa.
– Kiinteät kulut kaikkineen päivineen ovat kuukaudessa talvisin noin 300 euroa.
Citymaalaisuus nostaa päätään
Tuomas Käyhkö ei ole ainoa vanhoista taloista innostunut.
Se näkyy muun muassa sosiaalisessa mediassa. Facebookissa toimii aktiivinen Pelastetaan vanhat talot -ryhmä, jossa on yli 60 000 jäsentä. Ryhmässä jaetaan vinkkejä vanhojen talojen restaurointiin.
Vanhat talot kiehtovat monia. Se näkyy muun muassa sosiaalisessa mediassa. Facebookissa toimii aktiivinen Pelastetaan vanhat talot -ryhmä, jossa on yli 60 000 jäsentä.
Instagramissa on puolestaan Citymaalaiset-sivusto. Sen ajatuksena on esitellä ihmisiä, jotka haluavat asua sekä kaupungissa että maalla.
Käyhkö uskoo, että mielenkiinto oman maan historiallisia helmiä kohtaan on kasvussa.
– On uskomattoman upeaa, että ihmiset pelastavat jopa purkukuntoisia rakennuksia. Osa niistä on historiallisesti arvokkaita.
Ruutuaika on maalaisidyllissä vähissä. Lapsetkin nauttivat maalaiselämästä.
Kiinnostus voisi lisääntyä entisestään, jos ELY-keskukset tai kunnat tukisivat pelastajia, mies pohtii.
– Olisi hyvä, että pelastustöihin voisi saada vähän nykyistä matalammalla kynnyksellä remonttitukea. Tällä hetkellä tuet ovat museoviraston takana, ja se on kovin byrokraattista.
Viiden lapsen isälle on erityisen tärkeää, että myös jälkikasvu oppii historiallisten kohteiden arvon.
Vapaa-ajanpaikassa ei siis luoda pelkästään bisnestä. Käyhkö on nähnyt, miten lapset nauttivat yhteisestä tekemisestä. Ruutuaika on maalaisidyllissä vähissä.
– Iittalassa meillä ei ole lainkaan elektroniikkaa. Siitä tulee kontrastia lapsille ja itsellekin. Hetkeksi kun tylsistyy, keksii kohta tekemistä vaikkapa hauskan nikkaroinnin parissa.
