1. Kantapaikkoihin keskittyminen
Asiakaspalvelu on Espanjassa usein kehnonlaista. Suurissa kaupungeissa se saattaa olla umpisurkeaa. Yrityksen ja erehdyksen kautta opin, että parhaiten siihen tepsii vakiasiakkuus.
Fiksua ei olekaan tehdä ostoksia ja hörppiä kahvia milloin missäkin, vaan on ehdottoman tärkeää valita juuri tietyt kaupat ja kuppilat, joissa käy yhtenään – päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Asiakaspalvelu paranee pikkuhiljaa. Alennuksiakin voi herua.
Lomakohteista löytyy kuppiloita, joissa on eri hinnat paikallisille ja ulkopuolisille – ja vaikka en tavasta varsinaisesti pidäkään, tuntui huikealta, kun ylenin itse paikallisten joukkoon.
Espanjalaiset ovat hyvin uskollisia omille vakiokahviloilleen ja muille kantapaikoilleen. Ennen pitkää ymmärsin, miksi.
2. Kodin tuulettamismania
Ensimmäinen talvi vanhassa espanjalaisessa talossa sen opetti: ellei ymmärrä ja muista tuulettaa kotia oikein kunnolla ja tunnollisesti joka päivä, se homehtuu käsiin.
Harvassa espanjalaisessa asunnossa on koneellista ilmanvaihtoa, ainakaan riittävää, joten ilma on saatava kiertämään ja kosteus poistumaan ikkunat avaamalla. Espanjalainen tekee sen isosti ja näyttävästi; aurinkoisena talvipäivänä ikkunat pidetään apposen auki.
3. Valkaisuaineella lotraus
Espanjalaiset ovat kovia siivoamaan, ja mieluiten he siivoavat valkaisu- ja desinfiointiaineella – tätä lejíaksi kutsuttua ihmeainetta kuluu espanjalaistaloudessa vuodessa litroittain. Sen pistävä haju leijuu myös julkisissa tiloissa ja kaduilla; kauppojen ja kotien edustojen katulaatat mopataan lejía-vedellä usein jo aamuvarhain.
Itse opin käyttämään lejíaa espanjalaisittain aivan liian kevyellä kädellä, mutta yhdessä asiassa opin sitä arvostamaan: se tepsii mainiosti kevyeen pintahomeeseen, jota ahkerasta tuulettamisesta huolimatta aina välillä jonnekin tulee.
4. Oliiviöljyllä läträys
Espanjalaiset kotitaloudet käyttävät myös oliiviöljyä teollisia määriä, keskimäärin kymmenen litraa vuodessa per nuppi. Sitä ostetaan supermarketeistakin, litran pullojen ohella, viiden litran kanistereissa.
Aikaa myöten aloin minäkin lorautella oliiviöljyä sinne ja tänne; voileivän päälle ja makeisiin leivonnaisresepteihin, kastikkeeksi salaatille, grillatulle kalalle tai lihalle sekä tietysti aina ruoanlaittoon – perunamunakkaaseenkin hulahtaa useampi desilitra.
Espanja on maailman suurin oliiviöljyn tuottajamaa, ja öljyä käytetään yhtään pihistelemättä joka ruokaan.
Oppimistakin vielä jäi: rasvakeitintä en hankkinut, vaikka se kuuluu monen espanjalaiskodin vakiovarusteisiin.
5. Pukeutuminen kalenterin mukaan
Espanjalainen rento aikakäsitys ei päde vuodenaikoihin: talvi alkaa joka vuosi 21. päivä joulukuuta juuri tietyllä, television uutislähetyksissäkin mainitulla kellonlyömällä. Muut vuodenajat ovat aivan yhtä täsmällisiä, ja vaihtuvat aina kolmen kuukauden sykleissä.
Myös espanjalaisten pukeutuminen noudattaa tätä rytmiä.
Esimerkiksi poikkeuksellisen lämpiminä kevätpäivinä ei vilkuilla lämpömittareita, vaan nimenomaan kalenteria, jonka mukaan on yhä viileää – ja siis täysi syy sonnustautua pitkiin housuihin ja lämpimiin paitoihin, kenties myös takkeihin ja huiveihin, vaikka ulkomaalaiset tarkenisivat jo shortseissa.
Ilman muuta minäkin opettelin pukeutumaan kalenterin mukaan, sillä muutenhan minut olisi aina ja kaikkialla mielletty turistiksi.
6. Hyvästeleminen viiteen kertaan
Askel kerrallaan, ja osittain kantapään kautta, opin myös sen, että hyvästelyyn on Espanjassa hyvä panostaa. Pelkkä ”heippa” ei riitä siinäkään tapauksessa, että nähtäisiin aivan varmasti samana päivänä vielä uudestaan.
Hyvästely voi kestää suomalaisittain kiusallisen kauan, vartista puoleen tuntiin. Adiós, hasta luego tai jotain muuta vastaavaa lausutaan moneen kertaan, mutta välissä puhellaan niitä näitä ja ikään kuin unohdetaan tyystin se, että oltiin eroamassa.
Aikanaan vaihdetaan poskipusut ja läheisten kanssa voidaan halata. Samalla toivotellaan, tilanteesta riippuen, vaikkapa hyvää ruokahalua tai iltapäivää. Sovitaan, milloin seuraavaksi nähdään.
Ja aloitetaan taas koko ruljanssi alusta.
Espanjassa, Brasiliassa ja nyt Malesiassa asuva, liki sadassa maassa käynyt Mira on matkatoimittaja ja copywriter. Lisää inspiraatiota reissuillesi löydät Miran Facebook-sivuilta.
