Harva meistä muistelee kaiholla ensimmäistä asuntoa, johon muutti suoraan vanhempien luota. 20-vuotias Ella osui kuitenkin niin sanotusti kultasuoneen pari kuukautta sitten, kun muutti asumaan itsekseen Nokialle.
Vaikka 25,5 neliön yksiö ei kuulosta kaikkein hulppeimmalta tavalta asua, hänen kotinsa osoittaa, että yksityiskohdat tekevät pienestäkin asunnosta avaran ja viihtyisän.
Heti vuokrasopimuksen tekoon
Syksyllä Ella alkoi opiskella ammattikorkeakoulussa. Alkuperäinen tarkoitus oli muuttaa Nokialta Tampereelle, jotta koulumatka olisi lyhyempi.
Toisin kävi. Kotikaupungin asuntomarkkinoilta löytyi paljon paremmin vapaita asuntoja, ja toisaalta koko kaveripiirikin oli siellä.
Yhdessä äitinsä kanssa Ella alkoi etsiä netistä asuntoja. Äiti huomasi, että Nokian keskustaan on juuri valmistumassa kerrostalo, josta oli vuokralla useampikin asunto.
Ellan kodin juju on ehdottomasti isot ikkunat ja näköala.
– Käytiin katsomassa erästä asuntoa. Rakastuin siihen heti, ja kirjoitettiin vuokrasopimus saman tien, Ella muistelee.
Ensimmäiseen omaan kotiin muuttaminen tietysti jännitti. Lapsuudenkodissa etenkin kaappitilaa oli ollut runsain mitoin, minkä vuoksi varsinkin vaatteiden säilytys mietitytti.
Yllättävän hyvin tavarat silti löysivät paikkansa. Toki osa tavaroista, kuten talvivaatteet ja -kengät, ovat yhä säilössä vanhemmilla.
– Onneksi sinne pääsee nopeasti vierailemaan, Ella lisää.
Perinteistä menoa
Ella kertoo suosivansa sisustuksessa varsin perinteisiä ratkaisua. Tällä hetkellä kotona korostuvat mustan, valkoisen ja harmaan sävyt.
– Suunnitelmissa olisi hankkia myöhemmin jonkinnäköistä väriäkin vaikkapa sohvatyynyjen avulla. Vähän vaiheessa tämä koti vielä on.
Ella arvostaa äitinsä vinkkejä, sillä tällä on silmää sisustukseen. Esimerkiksi ikkunan eteen asetetut lyhdyt olivat äidin idea.
– Huonekaluja, eli lähinnä sohvaa, sänkyä ja ruokapöytää hankkiessa itselle on ollut tärkeimpänä asiana se, että kotona tuntuu oikeasti kodilta. Että siellä on mukava viettää aikaa, Ella kuvailee.
– Olen itse aika kotihiiri, joten kotona viihtyminen on minulle tärkeä asia.
Ellan yksiössä on 25,5 neliötä.
Valoa riittää
Asunnossa huomion kiinnittävät eritoten isot ikkunat, jotka tulvivat valoa asuntoon. Ne antavat pieneen yksiöön hätkähdyttävästi tilan ja avaruuden tuntua.
Niistä Ella onkin hyvillään. Aiemmassa kodissa ei näin isoja ikkunoita ollut.
– Onneksi asun korkealla, kahdeksannessa kerroksessa, niin kaikki ohikulkijat eivät näe sisälle saakka. Silti tykkään pitää ikkunakaihtimia illalla auki. Jos valot ja televisio ovat päällä, hyvin täältä loistaa ulos jokainen yksityiskohta, Ella kertoo.
Ikkunoissa ei ole tavallisia sälekaihtimia, vaan niin sanotut kankaiset ikkunakaihtimet. Pimeän tullessa ne voikin laittaa puoliksi kiinni, kun kaipaa vähän näkösuojaa.
Parasta ikkunoissa on ehdottomasti valon määrä – myös niinä päivinä, kun aurinko ei paistakaan.
– Harvemmin päivisin tarvitsee pitää valoja päällä.
Myös maisemat ikkunoista ovat Ellalle iso plussa. Omasta ikkunasta kun näkyy Näsinneulalle asti.
Asunnossa on myös ranskalainen parveke. Parvekkeen ovi on liukuovi, jolloin yhdestä seinästä aukeaa periaatteessa puolet.
– Odotinkin innolla kesää ja lämmintä säätä, jotta saa olla mahdollisimman paljon ovi auki.
Lisää inspiraatiota yksiön sisustamiseen:
Onko Marjutilla Suomen kaunein yksiö? Vuokrakodin seinät ovat täynnä tauluja, mutta jälkiä ei jää
Helsinkiläinen pariskunta osti kodikseen 29,5 neliön yksiön – näin yhteiselo pikkukodissa luonnistuu
